Pian leikki jatkuu, tuo masiina hurahtaa käyntiin. Viimeistään tässä vaiheessa kissakaverini kipuaa jonnekin korkealle, jos ei siellä jo ollut. Sitten jokin iso ja mielenkiintoinen alkaa liikkua edes takaisin pitkin lattiaa. Minä hyppään innoissani sen eteen ja menen aivan matalaksi. Heilutan vähän peppua, mutta sitten se lähestyy minua niin kovasti huristen, että on pakko hypätä pois edestä. Nopeasti menen nurkan taakse piiloon. Kyllä minä tuon laitteen joskus yllätän.
Jännittävin osuus tässä pelissä käydään sohvalla. Silloin masiinan letkun päähän ilmestyy pienempi osa, joka liikkuu verkkaisesti pitkin sohvan pintaa edes ja taas. Minä hyppään nopeasti sohvatyynyn päälle ja nappaan tuosta kiinni. Uudestaan ja uudestaan! Jännää!! Kissakaverini katsoo tässä vaiheessa minua ihan kauhuissaan, hän kai luulee, että nyt minulle sattuu jotain kamalaa. Ei tietenkään, höpsö hän on.
Aina tämä leikki loppuu aivan liian aikaisin. Masiina suljetaan, melu häviää. Tässä vaiheessa minä voin näyttää kynteni! Lyön tassullani putkea oikein kovaa. Lyön vähän putken päätä, joka äsken liikkui sohvalla ja nyt makaa ihan hiljaa paikallaan. Metsästän hiiren häntää, joka syöksyy nopeasti karkuun, pieneen koloonsa masiinan sisään. Saan sen melkein kiinni. Seurasin tuota masiinaa koko kotini läpi ja sain sen lopulta kukistettua hiljaiseksi ja liikkumattomaksi tähän lattialle, aivan kuin suuren surisevan kärpäsen. Olen voittaja! Niin, ja mitäs pelättävää tässä sitten olikaan, kattikamut?? J