Anis 14.9.2010
Blogin kirjoittaminen on hankalaa, paitsi silloin kun sydäntä lähellä oleva aihe löytyy. Saappaani jäi suohon, ja siitä alkoi läheinen suhde mutaiseen Lörtsysuohon.
Erityisesti syyssateiden aikaan on haasteellista kulkea pitkospuilla ilman toista saapasta. Tämä on kirvoittanut mieleni mitä mielenkiintoisimpiin tiloihin.
Kamera on aina mukanani, ja reppu evästä täynnä. Pakollinen pysähtyminen johtaakin aina repun keventämiseen. Eväitä popsiessa ja pullosta naukkaillessa onkin aina mukava seurata sammakoiden touhuja, vaikka usein ne vain muljottavat kotoisassa ympäristössään.
Hermo lepää. Ei ole kiire minnekään. Toisen jalan varpaat ovat kuivat.