Kissa meidän
Kun tulin töistä kotiin, pieni kissa odotti minua porraskäytävässä. Se yritti ulos, mutta työnsin sen jalalla kauemmaksi. Jos kissa oli naapurin, sitä ei uskaltanut päästää kadulle hortoilemaan.
Kissa töpötti perässäni ja puski nilkkaani. Avasin kotioven,ja kissa tuli kylään.
Kun se oli juonut tilkan maitoa, päästin sen takaisin rappuun.
Illalla lähdin kapakkaan. Alakerran harmaatukkainen nainen oli juuri hyvästelemässä samaa vierailulla käynyttä kissaa.Toivotimme hyvää iltaa ja hymyilimme.
Kissa jäi portaikkoon.
Pari päivää myöhemmin näin saman kissa, kun tulin töistä kotiin. Se pomppi nurmikolla korkeilla kaarevilla hypyillä kuin hidastettu kolmiloikkaaja. Oli pakko nauraa.
Kissa istui asfaltille ja katsoi nauruani pää kallellaan.
Kerroin kissasta lähitalojen tutuille. Kaikki muutkin tunsivat sen.
Kissa söi päivisin eläkeläisten luona, viihdytti naapuritalon dementtiä ja leikki lasten kanssa.Se pistäytyi ihmisten työhuoneissa ja piti seuraa pyykkituvassa.
Mietin miten eduskunta olisi suhtautunut meidän kissaamme.
Se ei kuulunut kenellekään. Se hankki ravintonsa itse, luonnosta ja mummoilta.
Se oli siis villiintynyt. Sen saisi kuka tahansa tappaa.
Yhtä hyvin voisi ampua seurakunnan pastorin. Pappikin kulkee kodista kotiin jakamassa lohtua ja syömässä muiden ruokaa.
Ei ole oikein, että kuka tahansa saa tappaa kissoja, jos pitää niitä villiintyneinä.
Väärin on myös se, että kuka tahansa saa tappaa karhuja, jos pitää niitä pennuttomina.
Jos pentu ei ehdi ajoissa äidin ja pyssyn väliin estämään surmantyötä,
niin se on niin sanottua emonallen tuuria.
Villiintyneisiin kissoihin pitää suhtautua samoin kuin uusnatseihin. Ne ovat ehkä petoja. Mutta ei niitä saa kuka tahansa lopettaa. Tehtävä kuuluu poliisille tai eläinviranomaisille eikä kenelle tahansa varapippelin omistavalle kadunmiehelle.
Sama koskee myös villiintynyttä pastoria.
Illalla ajattelin taas kulmakunnan kissaa. Se yhdisti porukan. Se levitti luottamusta ja hyvää tahtoa. Naapuritalon pohjakerroksessa asuva ystäväni kertoi kissan kerran tulleen ikkunasta sisään ja asettuneen hänen vatsansa päälle nukkumaan.
Missähän kissamme nyt oli?
Tavoistani poiketen luin iltarukouksen.