Pakkanen paukku mutta niin teki pyssytkin
Vähäksi mennee, ennen ku loppuu,luvat meinnaan.Pakkasesta,(13,8*)huolimatta,mukiin menevä päivä.Nuotiolla kerettiin nauraa ja makkarat paistaa pariinki otteeseen.Tänään todettiin Oivan seatti ärhäkäksi autoksi,puolilta päiviltä ku laukaus kajahti ja piti vetämään lähtiä,oli pilkkakankaan tielle ilmestyny 18,3m pitkät sutilähtöjälet,suuntana aittokangas.Mukavampi kai se on vetää suavea hiuksiin ja menoksi,kuin että vetää kynnöksen poikki hirviä.
Välillä se on pienestä kiinni,ku Urkki ampu etukasin vasankylykeen ja varmana kaatona luultiin,niin elähän mittään,parikilometriä kiputteli ennen ku Peten koira sai asettuun sen alollen.Sitten soitettin meidänporukan raanakko expertti Haaposaarelle,että keikkaa pukkaa.Eikä menny kauaakaan ku soitto tuli,täälläkai se ois,onko tuo koira äkänen, jos alakas suolistaan.Sanoin ,että jos se käjen syö, niin elä anna toista syyvä, vaan oota omistaja paikalle.Kusella käynillä näin pakkasella,kerrospukeutumisjaksolla ,on hyvä jos ees yks käsi on kunnossa.
Kommentit
2.11.2009 klo 23:46:33
Eki kirjoittaa
"Miilurannan sotaa" ei ole ollutkaan, ainoastaan pieni konflikti Lokakuussa 1960, joka antoi yhdelle perukalle kunniakkaan nimen: "Hauliperä". Näistä ei näissä blogeissa enempää... Ainoastaan samoilla tulilla hirvimakkaran kanssa Tappisarven porukassa, iloisin mielin.
2.11.2009 klo 20:33:09
Katja kirjoittaa
Vaikka sunnuntain jahti meidän osalta jäi varsin lyhyeksi, oli taas kiva kokea sydämentykytyksiä ja jännitystä kun Jorman koiran haukku kuului lähellä passipaikkaa, kumma miten se vaikuttaa verenkiertoon ja unohtuu varpaiden palelu, vaistomaisesti sitä asettuu "jahtiasentoon" ja odottaa että kohta sieltä rytisee, valitettavasti metsästimme vasaa ja haukulla oli sitten ihan väärä yksilö...Nuotiotulilla jäi vähän mietityttämään että miten se Miilurannan sota alkoi, oliko -59 vai -60 ja mitkä olivat sodan syyt.....ehkä kuulemma siitä sitten myöhemmin...