Katja-tyttönen ensimmäistä syksyä hirvijahdissa elämässään, ja missä muualla kuin Tappisarven porukassa. Oli tarjolla ollut muitakin porukoita, mutta eihän Katja kaikkien remmiin rupia. Me Senilixit avustettiin vähäsen, kun Katjan saalis nykästiin tien varteen.
.
Hirvet luuli menevänsä siitä missä aita on matalin ,mutta erehtyivät.Laukaus kajahti ja Korhoska ilmoitti puhelimeen,laaki ja vainaa.Ajon päätyttyä saavuimme ampumapaikalle ihmetellen,ompa lykänny kovan usvan iltahämärään.
Ei se mitään usvaa ollu ,Katjalle oli tullu jännityksen jälkivapina ampumisen jälkeen ja oli nykässy askin norttia helpottaakseen oloa.
Kyllä se siitä,seuraava menee jo rutiinilla :)