Tutkimuspäiväkirja

muuttua!), mutta tiivistelmän luonnostelin, jotta "juju" olisi helposti löydettävissä. Yleensä kyllä pärjää aika pitkälle, kun katsoo sisällysluettelon, lähteet ja lukujen rakenteen - pääsee kärryille miten tarinaa juoksutetaan..

 

Työmäärä ei minua yleensäkään hirvitä, mutta epävarmuus siitä, käytänkö rajallisen ajan johonkin turhanaikaiseen samalla, kun jotain olennaista jään huomaamatta, se on se ydinkysymys! Luulen, että tämän epävarmuuden sietäminen on osa tätä prosessia ja toisaalta olen kyllä muodostanut jo melkoisen riippuvuus- ja kiintymyssuhteen tähän luonnokseen - mitä milloinkin teen ajattelen tehdessäni että näin täytyy nyt vaan tehdä..Ratkon tilanteet "kaksistaan luonnoksen kanssa".

 

Ajattelen, että sellainen kokonaisuus, jossa näkyy tekijän heikkoudet mutta jossa on riittävästi vahtuuksia heikkousten kompensointiin on lienee varsin rehellinen ja realistinen tavoite. Aina kai ne kaikki työt on tekijöiden näköisiä - ja pitääkin olla.

 

Niin - olen nyt setvinyt ja kuvannut sitä miten yhteisötasolla toimintaympäristön ja yhteisön muutokset heijastuvat toiminnallisina muutos- ja osaamisenkehittämisen paineina ja toiminnan muutos purkautuu osin saavutettavuuden ja tilallisuuden muutokseksi - ja muuttaa jälleen toimintaympäristöä..joka tuottaa toimijoille muutospaineita, jotka johtaa ....osaamisen kehittämisen tarpeisiin ja muutokseen toiminnassa jolla on tilaulottuvuus jne.

 

Ojattelen että "tietoyhteiskuntaistuminen" saavutettavuuden kautta on itseasiassa osa "alue- ja maankäyttöpolitiikkaa". Ajattelen myös - näin rempseästi ja mutkatsuoriksi esittäen - että samoin kuin eliöt olosuhteiden käydessä tukalaksi hakeutuvat suotuisammille alueille, muuttuvat tai muuttavat ympäristöä, myös toiminnot voivat hakeutua suotuisammille  - tai suotuisammiksi olettamilleen - alueille . Erään sorttista evoluutiota. Ympäristön muutos kuitenkin voi muuttaa niin eliöitä kuin toimintojakin. Kansalaisyhteiskunta on omalla tavallaan virtojen tilan ankkuri. Jos ankkuri nostetaan voimme joutua kerrassaan tuuliajolle - ehkä.

 

No nämä t3 lähiyhteisöt eivät ole tehneet tai suunnittele tekevänsä mitään vallan merkillistä mutta selkeästi tämä uusi tilallinen ulottuvuus heijastuu toiminnallisuuksiin. Toiminnallisen tilan ulottuvuudet levitäytyvät toisiaan täydentäen itse asiassa yhteisöjen sisällä -> virtuaalinen, sosiaalinen ja spatiaalinen kaikki kolme keitoutuvat toisiinsa. /ski

 

 

15.5.2011

 

Pyöritän "rubikinkuutiota" = raporttiluonnosta ja ymmärrän, että niin kauan kun yhden sivun = luvun remontointi pistää muut sivut myllerrykseen, hommaa on jatkettava! Ymmärrän myös että luvuista etääntyy yllättävän nopeasti ja sisältöjä katsoo ihmeissään "minkä takia tämä

asia on tässä?".  Kovasti turhaa rojua on edelleen seassa - ei voi mitään.

 

Jos ei vaan anna periksi niin ennemmin tai myöhemmin "order out of chaos" on muistaakseni Prigogine luvannut ja hän on sen verran asioihin perehtynyt, että uskallan luottaa. / ski

 

 

14.5.2011

 

Opintovapaa on päättymässä ja vedän kasaan kokonaisuutta. Tapasin eilen ohjaajani ja huojennuksekseni ymmärsin, että tähänastiset "pihvit" toiminnallisen tilan rakenteesta, rakentumisesta ja strategioista hyvin perusteltuina kyllä riittää. Voin jättää huteralta tuntuvan oppivan alueen erillisenä teemana pois raportista ja vain viitata siihen siltä osin kuin toiminnallinen tila

vaikuttaisi oppivan alueen käsitteeseen liittyvän. Epäolennaisen karsinta ja olennaisen pintaan nostaminen on (enää?) jäljellä. Sivumäärä on paisumassaliikaa - tiivistän, karsin ja siivoan.

Haluan,  että jokaisessa pääluvussa on joku viesti - joku kestävä, perusteltu ja empiriasta nostettu uusi näkökulma. Toiminnallisen tilan osalta asia on kunnossa, strtegisten valintojen osalta samoin..uskon että toiminnallisen tilan vaikutus sosiaaliseen pääomaan on myös ok..joskin raportointi vielä keskeneräinen.

 

Nyt haluan kuitenkin vielä remontoida tietoyhteiskuntavalmiuksien vahvistamista tarkaselevan luvun tulokulmaa - asia on alkanut askarruttamaan. Olen tarkastellut t3:n avulla kolmen toimijatason käsityksiä oppimisen subjektista, kohteesta, motiivista ja mentelmästä - olen ajatellut että puhuisin t3 hankkeesta, mutta luulen että haluankin puhua tämän aineiston avulla vähän isommasta teemasta

 

Haluan sanoa, että oppimisen ja kehittämisen orjentaatio ei riipu kehityshankkeen orjentaatiosta eikä se riipu oppijoista vaan se riippuu molemmista! Kumpikaan ei yksin määrittele sitä miten tietoyhteiskuntaa vahvistetaan mutta kumpikaan ei ole asian suhteen neutraali.  Roivas ja Mäkinen omissa väitöskirjoissaan ottavat kantaa tietoyhteiskuntahankeisiin ja siihen, että ne ovat helposti teknologiadeterministisiä ja kansalaiset nähdään hallintoalamaisina tai kuluttajina pikemminkin kuin osallistuvina. No: voi olla näin.

 

Itse olen nyt pohtimassa vakavasti sitä, että ehkä olenanista ei olekaan yksin se miten kehittäjä maailman hahmottaa vaan myös se miten kehityksen "kohde" sen hahmottaa! = miten he hahmottavat oman tilanteensa tietoyhteiskuntaistuvassa todellisuudessa! Tämä voi tuntua vähän ylhäältä alas päsmäröinniltä ja ylimieliseltäkin (en tarkoita!) mutta kävin haastattelut läpi ja poimin perususkomukset (myytit / tabut). Kävin läpi ne itsestään selvinä esitetyt lähtökohdat jotka yhteisöt esittivät viestintävalmiuksien vahvistamiselle ja ...ne ovat kyllä aika yksisuuntaisia = on olemassa vääjäämätön kehityssuunta jonka suuntaisesti on kuljettava!

 

Mietin kovasti tätä jännitettä toisaalta oppijan/oppivan tiedonintressin ja motiivin ja sitten kehittäjän kehittämisotteen välillä. Tietoyhteiskuntaistumiseen liittyen monet peruskäsitykset ovat humpsahtaneet niin vahvasti viimeisenkin kulkijan tajuntaan että sen kyseenalaistaminen ei oikein ole enää edes mahdollista. - haluan tuoda tämän näkyväksi. Voi olla että asiat tuleekin nähdä samansuuntaisesti mutta jotain hätkähdyttävää tässä silti olin tunnistavinani.

 

On jotenkin jännittävää jos kehittäjä kannustaa uudistamiseen, keilemiseen, vapautumiseen - ja vastapuolella ajatuksena on lähinnä sopeutua, selviytyä, mukautua ja olla yksi joukosta. No - joskushan tämä on toisinkin päin, esim. nuoret haluavat kokeilla, vapautua ja "opet" mukauttaa, sopeuttaa yms. Tilanne ei ole mustavalkoinen suuntaan eikä toiseen mutta jotenkin kehittämishankkeita tarkasteltaessa on jäänyt huomaamatta se. että itseasiassa iso osa kokee että fiksuinta on vaan oppia uimaan virran suunnassa ..mahdollisimman nopeasti, helposti ja halvalla niin että pysyy pinnalla.

 

Varmuuden vuoksi vielä muistutan ettei ole näin yksiviivaista mutta tätä ei voi jättää huomiotta! Nämä yhteiskuntaan uppoutuneet perususkomukset ovat valtavan vahvoja ja katsoisin, että tunnistamattomina takuuvarmasti määrittelevät sen miten toiminnan vaihtoehdot nähdään. - toisaalta kyllä saa toimia myös uskomusten suuntaisesti .. / ski 

 

 

 

26.4.2011

 

Joskus alakoulussa, kun kasvatti hiuksia, oli jossain vaiheessa ihan varma, että hiusten kasvu on pysähtynyt. Aluksi hiukset kasvoi tosi nopeasti, mutta olkapäiden kohdalla kasvu tyssäsi - ainakin siltä vaikutti. Laajan tutkimusraportin kanssa on sama juttu - > aluksi tuntuu

että tämähän syntyy ihan lennossa ja sitten jossain sivun kaksisataa jne. kohdalla tuntuu, että eikö tämä ikinä ole kuosissa. Kasvattava tunne!

 

Olen tehnyt töitä ja saanut olevinaan jotain kasaankin. Mietin taannoin tätä kehittämiseen johtavaa jännitettä ja ristiriitaa, joka ajaa oppimaan ja muuttamaan. Pohdin, onko paine aina ympäristön ja järjestelmän välillä vai voisiko se olla vision ja nykytilan välillä...no toki voi  ja pitäähän tämä tietääkkin -> itseasiassa Freire puhuu "koettelemattomista mahdollisuuksista"! Tämä on siltä osin visiota rikastava käsite, että tähän liittyy Freiren ajatus siitä, että pääsemme näihin koettelemattomiin mahdollisuuksiin käsiksi kun hahmotamme todellisuuden kriittisesti  (kriittinen reflektio). On siis ymmärrettävä se laajempi kokonaisuus joka määrittelee nykyiset olosuhteet (tässä mieleen tulee tämä Castellsin/Anttiroikon kuva). Tämä tiedostaminen ja sitä kautta löytyvät koettelemattomat mahdollisuudet on tärkeää etenkin tietoytheiskuntavalmiuksia vahvistettaessa. Muutoin voi käydä niin, että "tavallaan vaan kopioidaan virtojen tilan toiminnan mallit arjen elämismaailmaan". -> ja tämähän tapahtuu "pytämättäkin".

 

Olen aikaisemmin "virtojen tilan"  yhteydessä ajautunut pohtimaan julkisuuden ja todellisuuden sanoitamisen merkitystä. Tästä on löytynyt paljon mielenkiintoista luettavaa ja mieleeni tulee muun muassa viittaus "narratiivisesta käänteestä", jolla kyllä viitattiin tutkimuksiin mutta joka tapauksessa -> ilahduin, kun löysin kuin löysinkin "kehollisen käänteen" 

 

"Kehollinen käänne" tulee nätisti kaveriksi paikkaan juurtuneideille lähiyhteisöille. Itseasiassa ihminen katselee todellisuutta aina "täältä" ja jostain käsin. Ei "tuolta" eikä mistään paikattomasta, ajattomasta tai olemattomasta positiosta käsin. Näin tämä "kehollien käänne" joka tarkastelee tietoakin paikasta ja paikan olosuhteista käsin, on erittäin tervetullut!

 

Luin myös paikan kriittisestä pedagogiikasta - näin ymmärrän että löydän teoreettisen taustan t3-hankkeen "paikanpäälle" tulemiselle. Asia on merkityksellinen muutoinkin.

 

Olen työskennellyt näiden viiden yhteisön talkoo-osallistujien haastatteluiden parissa. Joudun pohtimaa onko tietoyhteiskunta sittenkin vain tietoyhteiskunta ;(. Näyttäisi siltä että yhteisöllisyys, vahvat sidokset, sosiaalinen pääoma rakentuu tuntemisen ei tietämisen varaan - lienee kaikille ollutkin itsestään selvää. No -  nyt tämän tuntemisen ja tietämisen väliin jää vielä "vaihettumisvyöhyke" joka on sinällään kiinnostava ja tietäminen voi toisaalta johtaa tuntemiseen. Olen pohtinut tuntea -sanaa ja ymmärrän että se itseasiassa sisältää "kehollisen" -ulottuvuuden ja paikan sensuaalis-emotianaalisen ja sosiaalis-kulttuurisen (Karjalainen 1997) ulottuvuudet. Tietäminen voi vain välillisesti (esim. jokin kuva lapsuuden maisemista) tuottaa näitä mielikuvia..

 

On myös jänniä ristiriitoja, joista yksi liittyy "helppouteen". Asiat halutaan tehdä helpoiksi mutta itse asiassa aktiivisen toiminnan ei haastatteluiden pohjalta halutakaan/pidäkkään olla helppoa - juju on juuri tämä, että otamme ison riskin ja sijoitamme sekä aikaamme että mainettamme luottaen siihen, että saamme vastakaikua a) ainakin ydinryhmältä (niilta toisilta jotka ottivat saman riskin) ja b) välillisesti laajemmalta ympäristöltä (muuttaessamme sitä itsellemme mieluisampaan suuntaan) - luottamus rakentuu tämän riskinoton pohjalle ja riskin suuruus on suhteessa panokseen! Ei siis helppoa! No monia asioita on vielä työn alla.. 

 

- En ole enää aikoihin ottanut mitään uusia avuaksia!!! Kasaan olemassa olevista kokonaisuutta mutta nostan tässä blogissa esille kulloinkin inspiroivimpia yksityiskohtia. /ski

 

19.4.2011

 

Kuka muistaa vielä jouston-käsitteen? - miten se tulikaan mieleeni? Ymmärsin, että saavutettavuudessa ja toiminnallisessa tilassa (joka aikanaan perustui siihen, että voimme olla samaan aikaan vain yhdessä paikassa) etäisyys on yksi "rajoite ja vastus", joka

liikennejärjestelyiden ja 24/7-maailman myötä vähän "hölleni" . No - tämä X-akseli on saanut kaverikseen uuden Y-akselin, joka voi olla sitten tämä viestintävalmius -> näin on kaksi rajoitetta kahteen "jakelukanavaan tai tilaan" (siis fyysiseen ja sähköiseen) jotka voivat olla suhteessa toisiinsa täydentäviä / korvaavia ..ja nyt tulee joustot (!)..jotka siis voivat olla joko  ali/normaali/ylijoustava!! Jes! - merkillistä miten ihminen vääntää maailmaan selityksen niistä itselle läheisistä aineksista - vaikka väkisin - minulle näköjään vaati tämän jouston -kasitteen kaivamisen sieltä alitajunnan pölyttyneestä kellarista.

 

Joustot olivat minun "lemppareita" aikanaan sekä kansantaloudessa että markkinoinnissa ja pitkän, pitkän ajan jälkeen ne pulpahtivat tietoisuuteeni. Innostusta on mutta onko malttia viedä eteenpäin? No - olen jo lukuisia kertoja huomannut että tuppaan innostumaan asoista, joista moni muu on innostunut vuosia sitten mutta..siitä viis. Pääasia, että itse kokee ajoittain ymmärtävänsä jotain - ylensä myös (onneksi) alkuinostuksen haihduttua osaan suhtautua näihin päähänpälkähdyksiin kriittisemmin..  / ski ps. hyvää pääsiäistä!!

 

4.4.2011

 

Yritystä on - toivotaan, että edes hiukan myös ymmärrystä. Tapasin viime viikolla ohjaajaa ja, niin kuin ennenkin, jotkin minun selittelyryöpyn sekaan asetetut kysymykset: "..siis kuvaat tätä sanoaksesi mitä..? tämä siis liittyy ...mihin? ja tämä perustuu?? avasivat ajatteluni aukkopaikat

välttämättömiksi työtehtäviksi: kutakuinkin saman tien ymmärsin mm., että en voi katsoa yhteisöjen kokemia "jännitteitä" pelkästään tarkastelemalla yhteisöjä kokonaisuutena - > miten ihmeessä kuvittelen tuottavani johdonmukaisesti vaihtoehtoisia strategioita jollen tarkastele myöskin lähtötilanteita erikseen! Tätä siis ei tarvinnut minulle erikseenja suoraan sanoa - ymmärsin sen, kun kuuntelin omaa hortoilevaa selittelyäni. Kiivaasti kävin läpi litterointejani ja luokitteluitani, jotka onneksi olin tehnyt yhteisökohtaisesti mutta vetänyt sitten lopuksi kasaan...alkuviikon rakentelin sitten sellaista lähestymistä jossa voin läpinäkyvästi kuvata asoiden välisiä yhteyksiä. Vasta asioiden ääneen puhuminen tuo minulle näkyviin "heikot lenkit". Kirjoittaminen auttaa kokoamaan sitä mikä on suht vahvaa mutta  ei paljasta aukkopaikkoja - puhuminen ja erityisesti valmistautumaton puhe paljastaa heikot kohdat. Samalla mietin miten paljon on niitä aukkokohtia joita en ole vielä huomannut - ymmättän

 että paljon.

 

Olen lukenut Castellsia - olisi ehkä pitänyt lukea jo aikaisemminkin mutta toisaalta luulen että nyt oli sittenkin hyvä hetki. Kuvittelen käsittäväni aikaisempaa paremmin tämän "virtojen tilan ja paikkaan juurtuneen arjen" jännitteen. Tämä osui ja upposi erityisesti koska olen "pohjiksi" kuunnellut muissa yhteyksissä aika purevaa kritiikkiä kaiken läpäisevästä markkinauskosta - näin nätisti ilmaistuna. Samaan syssyyn olen katsellut Debordin Spektaakkelin yhteiskuntaa ja hiukan hätkähtänyt sitä, että olemmeko nyt suin päin syöksymässä kaikki ja työntämässä toisiammekin  "kuva- ja tekstitodellisuuteen"  jossa toden kuvaus on totta toden asemesta: Kenen ehdoilla? Tämä on tärkeä näkökulma koska kuulemma osallisuuden hallinnollinen diskurssi ja aktionistinen diskurssi suhtautuvat julkisuuteen toisin ja julkisuus tuntuu olevan hyvin keskeinen toiminan tila ja toimija(kin)..mutta mitenkäs jos se on näin "korruptoitunut" kuin Debord ja moni muu tuntuu muistuttavan..??

 

No - esitin taas asian vähän lennokkaasti: kaikki löytää paikkansa ja asettuu kohtuullisiin mittasuhteisiin. Kaiken tämän kummallisuuden keskellä muistan, että tiedostaminen on oppimisen ja kehittämisen taustalla keskeistä. Olen pohtinut ,että esim. Engeströmin ekspansiivisessa oppimisessa oppiminen lähtee olemassa olevien ristiriitojen tunnistamisesta - mutta entäpäs jos on visionääri ja näkee jännitteen nykyisen ja tulevan mahdollisuuksien välissä - ilman olemassa olevaa ristiriitaa. Yhteisöissä on myös tulevaisuussuuntautuneita toimijoita - ja entäpäs jos ei haluakaan tiedostaa eikä muuttaa omaa asemaansa vaan haluaa mukautua ja sopeutua - inegroitua..(onko tämä sitä mitä Freire sanoisi riistäjän sisäistämiseksi tms. ) tätäkin on..no niin. Luen - kirjoita - karsin ja siirtelen asoita. Otan myös yhteisöjen talkoo-osallistujien haastattelut käsittelyyn. Olen luvannut itselleni että käytän niihin reilummin aikaa. Irroitan tästä lue-mieti-kirjoita -rutiinista kunnon pätkän tässä lähiaikoina.

 

Nautin mahdollisuudesta innostua ja samalla vähän nolona ymmärrän että huomattava osa asoista joista innostun löytyy kirjoista joitka moni on lukenut jo paljon ennen minua..eli osin "menneen talven lumia" siitäkin huolimatta aika etuoikeutettua./ ski

 

27.3.2011

 

Takana ensimmäinen viikko tutkimusvapaata ja varsin intensiivistä työskentelyä. Olen kovasti mielissäni "Hyvien ihmisten maa - auttaminen kilpailukyky-yhteiskunnassa" raportista. Anne  Birgitta Pessi on tutkinut auttamisen motiiveja ja Antti Kouvo määrällisen tutkimuksen avulla yhdistysten "sateentekijävaikutuksia".

T3 yhteisöt kertovat lähes kautta linjan motiivikseen toiminnan avaamisen ulospäin. Tämä on yksi keskeisistä syistä t3-osallistumiselle. Kovasti aluksi pohdin, että joudunko toteamaan että sitova pääoma/vahvat siteet/sisäinen viestintä ei nyt sitten vahvistukkaan ja pitäisikö tämä lukea menetykseksi -> no;  Kouvo on laajan aineiston pohjalta selvittänyt ns. laajennettua luottamusta ja luokitellut alueet korkean yhdistysaktiivisuuden ja matalamman yhdistysaktiivisuuden alueisiin. Tämän jälkeen hän on selvittänyt onko järjestöihin kuulumattomien laajennetussa luottamuksessa eroa korkean ja matalan aktiivisuuden alueilla ...ja yllätys yllätys: korkan aktiivisuuden alueella järjestöihin kuulumattomienkin laajennettu luottamus on (jossain määrin) korkeampi kuin matalan järjestöaktiivisuuden alueilla -> sateentekjävaikutusta siis on ....mutta tämä vaikuttaisi edellyttävän heikoilla sidoksilla ulospäin verkottuneita yhteisöjä. Tyypillisillä suljetuilla etujärjestötyyppisillä yhdistyksillä olikin käänteinen sateentekijävaikutus - taitavat siis "kuivattaa" ympäristöään. No: nyt tämän "dynaamisen vuorovaikutuskerroksen" kutominen yhteisöihin tuntuu hyvinkin merkitykselliseltä.

 

Olen lainannut koko joukon luettavaa - > koitan pakittaa alkuperäislähteille. Ilahdun, kun huomaan että tämä "muokkaako rakenteet ja ympäristö prosesseja ja toimijoiden toimintaedellytyksiä vai rakentuvatko puitteet alhaalta ylöspäin" -pohdinta toistuu monella taholla. Minulle on luontevaa ajatella "sekä-että"   On kiinnostavaa tarkastella juuri yhteisöjä ja sitä miten yhteisöt asian kuvaavat.

 

En tiedä miten muut etenevät tämän tyyppisissä tutkimuksissa ja raportoinneissa. Itse täydennän, poistan, muokkaan, siirrän, luen ja taas täydennän. Koitan pitää kiinni omasta aikataulustani ja siirrän huomion asiakokonaisuudesta seuraavaan asettamani aikataulun mukaan. Koitan välttää sitä, että jäisin yhteen teemaan "jumiin."

 

No niin - nyt on aikaa joten täytyy puskea eteenpäin. /ski

 

20.3.2011

 

Kaksi viikkoa on mennyt täysin perustyön parissa. Olen koittanut ennakkovalmistella ja hoitaa asioita, jotta en tuntisi aivan sietämätöntä syyllisyyttä jäädessäni kahden kuukauden opintovapaalle! Alkavalle opintovapaalle olen hahmotellut työjärjestyksen, jota pyrin

mahdollisimman pitkälle myös noudattamaan! Käytän siis itseeni tarvittaessa resurssivaltaa ja junttaan itseni mekaanisen toimintalogiikan piiriin...

 

Korvaan ns. toissijaisia lähteitä alkuperäisillä. Ensimmäisenä Castells, sama korjauskierros on tarkoitus tehdä myös strategia -käsitteen, systeemi -käsitteen ja toimintajärjestelmän (joka on jo aika hyvä) osalta. Helpotuksekseni olen huomannut, että en ole ainoa, joka on kiivennyt "klassikkojen" luo tikapuita pitkin väärin päin. Käyttämäni lähtee ovat ollet ihan ok (väitöskirjoja) mutta jotenkin tämä tuntuu tärkeältä etenkin jos ja kun saisin tämän tehtyä ennen kuin joku ulkopuolinen asiasta huomauttaa...minä ainakin huomauttaisin jos lukisin omaa luonnostani!

 

Olen saamassa otetta viimeisestä jäsentymättömimmästä luvusta, jossa pohdin miten kannattaa ajatella sosiaalista pääomaa ja alueellista oppimista "in the age of instant acccess". Arvelen, että kannattaa katsoa ristiin sitä mitä puhutaan toisaalta sosiaalista pääomasta ja toisaalta tietopääomasta. Samoin kannattaa varmaan katsoa ristiin juurtuneisuutta (embeddednes) ja siirtymistä paikkaperustaisesta saavutettavuudesta toimijaperustaiseen saavutettavuuteen. Ja ehkä lopuksi vielä koko hässäkkää suhteessa mekaaniseen / orgaaniseen / dynaamiseen toiminnan logiikaan.

 

Arvelen, että edelliset ja monet muut vähän samaa teemaa tarkastelevat näkökulmat (silloittava, sitova pääoma...heikot ja vahvat sidokset) yhdessä haastatteluaineiston kanssa avaavat ainakin lähiyhteisöjen näkökulmaa sosiaaliseen pääomaan ja alueelliseen oppimiseen. / ski

 

 

27.2.2011

 

Esitys Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehityspäivillä oli kannustava ja innostava kokemus. Oli hyödyllistä "puhua läpi" se mitä yrittää saada paperille. Tällä hetkellä työskentelyä leimaa aikaisempaa enemmän karsiminen. Samalla kun muokkaan

rakennetta (pilkoin alkuosaa kahtia) ja lisään erityisesti tähän T3 -caseen liittyen lihaa luiden ympärille, joudun poistamaan asioita, joita joko a) en tarvitse tai b) en ymmärrä itsekkään! No - varmaan tämä on tätä voitaikinan tekoa: Kaulitaan ja käännetää, kaulitaan ja käännetään.

 

Olen työskennellyt talkoo-osallistujien talkookokemusten parissa. Huomaan mm. että sellaiset osallistujat, jotka hahmottavat asian isona kokonaisuutena, kokevat talkoot toisin, kuin sellaiset, jotka keskittyvät yksittäisiin asioihin. Ensimmäiset puhuvat yleiskuvasta, perusteiden haltuunotosta, uusien näköalojen aukeamisista ja jälkimmäiset konkreettisista tekemisistä ja kantavat ensimmäisiä enemmän huolta siitä, että osaaminen unohtuu yms. No tämä oli vain tällainen yksittäinen juttu.

 

Jyväskylän reissun jälkeen älysin laittaa yhteisössä oppimisen / yhteisönä oppimisen / yli yhteisön oppimisen sisäkkäisiksi kehiksi -> sain näin kuka oppii, mitä oppii, miksi oppi yms. jutut ripoteltua kehälle niin että mennään tavallaan konkretiasta abstraktimpiin juttuihin jne.

 

Huomaan karsimisen ja täydentämisen kanssa hakevani tasapainoa riittämättömän ja liiallisen asian käsittelyn suhteen. Selittämällä selittämisen päälle punainen lanka kertakaikkiaan jää "selittelyvyöryn" alle. Toisaalta ykskantainen eteneminen tuottaa irrallisia toteamuksia josta ei rakennu yhtenäistä tarinaa.

 

Paljon on vielä töitä tehtävänä. Odottelen jo opintovapaata, joka alkaa muutaman viikon päästä  /ski

 

9.2.2011

 

Laurean kirjasto lupautui tilaamaan (saattaat tosin kuulemma kestää) Harvey J Millerin Cities and Societies in the Age of Instant Access. Perusteellisen selvittelyn jälkeen paljastui ettei kirjaa löydy koko valtakunnasta - pian meillä on Lohjan Laureassa jotain ainutkertaista!!

Raportin rakenne on kokenut kuluneina päivinä varsin isoja muutoksia. Joitain osia on poistunut tai poistumassa, luvut siirtyvät paikoiltaan ja yksi luku on pilkottu kahtia ja palaset täydentyneet muista luvuista siirretyillä osilla.

 

Havahduin siihen, että yhtälailla kun romaanissa ei voi alkupuolella mainita henkilöitä eikä voidan viitata tapahtumiin, joitka esitellään romaanin loppupuolella - ei tutkimustarportissakaan voi olettaa alkuosassa ymmärrystä näkökulmista jotka varsinaisesti käsitellään vasta myöhemmin.

 

Raportin kokoajalla on haaste: hän tietää koko ajan "kuka murhasi sisäkön" eikä hahmota, missä huomaaattaan viittaa lukuihin, joita asioita järjestyksessä lukenut ei vielä tunne. Oma ajattelu ei rakennu järjestyksessä edeten vaan muodostaa monitasoisesti risteilevän kokonaisuuden jossa samalla kertaa rakentuvat alku, keskikohta ja loppu. No - rakenteen pyörittely tukee myös oman ajattelun jäsentelyä, joten tämä palapalin pyöritys on osa tutkimuksen tekemistä - uskoisin.

 

Työnalla on myös talkoo-osallistujien haastattelut. Minulla on siis kehittäjän, yhteisön, ja yksilön näkökulmat...niin kuin on ollut tietysti koko ajan. Olen asian työläyden takia lykännyt tätä yksilön näkökulmaa, mutta nyt siihen olen pikkuhiljaa tarttumassa. /ski

 

  

 

7.2.2011

 

Olen verrannut raportin kirjoittamista palapelin kokoamiseen ja selvittänyt miten haen kulmapaloja yms. Varovasti olen alkanut pohtia myös sitä mahdollisuutta että olen tuonut mukaan vääriä paloja - jos jotku kohdat ei asetu millään siksi, että mukana on

asiaankuulumattomia juttuja jotka sotkevat ajattelua! Jos hukkaan aikaa ja energiaa yrittämällä sovittaa yhteen yhteensopimattomia näkökulmia!

 

Kummallista että tosissani törmään tähän vasta nyt?? Olen omasta mielestäni koko ajan ollut kriittinen ja valinnut aina vain olennaisia lähteitä yms. Koitan nyt kokeeksi myös pohtia sitä mitä tapahtuu jos sittenkin ainakin karsin ronskisti ..virtuaalin tilan rakennejuttuja...julkisuusjuttuja...jos ongelma on siinä että olennaisen ja epäolennaisen; keskeisen ja taustoittavan suhde on "vinksallaan". Punainen lanka on paikoin kovin kihara! / ski

 

5.2.2011

 

Olen palannut fyysisen paikan ja toiminnan tilan teemaan. Harvey J Miller on tutkinut paikkaperusteisen ja toimija (ihmis) perusteisen saavutettavuuden teemoja ( place-based versus people-based accessibility). Huomaan, että "tietoyhteiskunnassa" läheisyys

(proximity) saa rinnalleen saavutettavuuden (accessibility), jotka täydentävät toisiaan ja  kutovat yhteen fyysisen paikan ja virtuaalisen toiminnan tilan - tai eivät kudo -> tästä ollaan hiukan erimielisiä.

 

Kun edellisen kudelman ajatukseen lisätään yhteisön toimintaa jäsentävät tekninen, orgaaninen ja dynaaminen taso (Ståhle) ja oppimisen tarkastelusta adaptiivinen (samanlainen asiantuntijuus + helppo tiedonsiirto) ja generatiivinen oppiminen (erilainen asiantunemus + vaikeampi tiedonsiirto) on helpohko oivaltaa miten yhteisöjen strategiset valinnat tietoyhteiskunnassa liittyvät 1)sosiaaliseen pääomaan (= yhteisön "sisäkehä" ja adaptiivinen oppiminen ja 2) alueelliseen (vai verkostoissa?) oppimiseen(= ulkokehä ja generetiivinen oppiminen..Siis; näin väljästi ajatellen ;)

 

No - maantieteessä puhutaan vähän hassustikin maantiettllisestä mielikuvituksesta (geographical imagintion) - > se miten toiminnallisen tila kuvitellaan ja millaiseksi sen mahdollisuudet ja uhkat pitkällä aikavälillä kuvitellaan, vaikuttaa siihen mitä valintoja tehdään, joka taas vaikuttaa siihen millaiseksi todellisuus muodostuu (ehkä).

 

Ajattelen, että kuuntelemalla tulevaisuuteen suuntautunutta tulevaisuustietoista yhteisöä on mahdollista ymmärtää ja selittää millaiseksi toiminnantila on jäsentymässä ja miten toiminantilan eri "kerrokset" toisaalta kehittyvät itsessään mutta miten ne vaikuttavat toisiinsa. Miten esim. tämä saavutettavuus ja ihmis/toimijaperusteisuus täydentää/muuttaa paikkaperusteisuutta..tämän pohdintaan paikkaan juurtuneet lähiyhteisöt ovat oikein hyvä kohde.

 

En ole huolestuttavan etäällä Tietotaitotalkoiden teemasta - olen hyvinkin asiassa. Maantieteilijöissä on myös tietoyhteiskuntakehityksen "vastarannankiiskejä", jotka kyseenalaistavan erilaisia vastakkainasetteluita ja itsestäänselvästi annettuina otettuja asetelmia, kuten alueiden tai toimijaryhmien luokittelun edelläkävijöihin ja syrjäytyneisiin tai toisaalta tietoyhteiskuntaistamisen lähtökohtaisen suositeltavuuden sinällään! Digitaalisen kuilun käsitekin voidaan haastaa - yhtenä ratkaisuna pidetään bottom-up -orjentaatiota kehittämisessä...no, tämä menee jo sivuun mutta jotenkin tuntuu hyvältä nähdä miten maantiede

 on ennakkoluulottomasti kiinni ajassa. / ski

 

30.1.2011

 

Tilalla on merkitystä. En usko, että työ etenisi lainkaan niin säännöllisessä rytmissä, jollen voisi istua olohuoneessa sohvan nurkassa läppäri sylissä...joidenkin mielestä "koko ajan". Toisaalta vaikka istunkin joko lukemassa tai kirjoittamassa "koko ajan" enkä "enää käy

missään!?!" näen itse etenemisen laadullisesti toisin, kuin esim. vuosi sitten.

 

Huomaan, että en enää hetkeen ole niinkään pohdiskellut sitä mitä olen tehnyt. Arvioin mitä on vielä tekemättä. Varmaan on hyvä, että lähestyy kulloistakin työvaihetta kokonaisuuden näkökulmasta eikä tarkastele kutakin työvaihetta sinällään. Kyseessä ei ole mikään tramaattinen orjenaation muutos mutta kuitenkin sellainen, että sen tunnistaa (onkohan tätä tutkittu?)!

 

Kokonaisuudesta ja valmiin visiosta nouseva orjentaatio on hyvä mutta jollain ilkikurisella tavalla se muistuttaa "kuinka pitkä matka vielä - milloin ollaan perillä" -rallatusta. Lietsoo tekemään, koska perille ei päästä, jos koko ajan pidetään taukoja! Reissua tehdään sohvan nurkassa läppäri sylissä "koko ajan".

 

No - vaikka näenkin kulloinkin käsillä olevat asiat vain rakennuspalikkoina ilahdun, kun saan osuvaa raaka-ainetta kokonaisuuteen. Tämän viikonlopun "juttuja" ovat olleet rajoilta avautuvat ikään kuin  virtuaaliorganisaatioiksi kurottuvat yhteisöt (miksipä ei alueetkin), jotka kerrostavat mekaanisen, orgaanisen ja dynaamisen kehänsä.(Ståhle ja Grönroos) ja tutkimusstrategian perusteluihin ekploratiivinen ja ekstensiivien tapaustutkimus../ski

 

 

 

16.1.2011

 

Merkillistä miten jotkut asiat on ymmärrettävä moneen kertaan - ja aina ,kun jotain ymmärtä kuvittelee, että tässä se nyt on se kaiken käsittävä ymmärrys. Olen nyt profiloinut ja tyypitellyt haastatteluaineistoja ja määritellyt käsitteitä. Ymmärsin, että yhteisöt on tietenkin määriteltävä alueellisen uppoutuneisuuden pohjalta (!) ja toimintajärjestelmää ajatellen uppoutuneisuus voi

muodostua sekä kohteen että toimijan kautta / tai vain jomman kumman / tai ei kummankaan! -> tätä uppoutuneisuutta verkottunut tietoyhteiskunta "uusine tapoineen" sitten riepottelee; tai ei riepottele. Ja tämä heijastuu sitten alueeseen - tai ei heijastu. No - nyt kuvittelen että tämä on se kaiken selittävä oivallus. Otan tämän nyt kuitenkin lähtökohdaksi tyypitellessäni näitä yhteisöjä.

 

Olen samalla ymmärtänyt, että käyttämistäni käsitteistä osa toimii tarkastelun ja tulkinnan lähtökohtina ja osaa pyrin rikastamaan tutkimuksen tuottamilla tuloksilla. Tämäkin on ollut kokoajan ihan selvää mutta jotenkin johdantoa viilatessa tämä piti taas ymmärtää uusiksi.

 

On myös asioita joiden "koko laajuus ja syvyys" vasta avautuu. Pohdin, voivatko yhteisöt mitenkään - olivatpa ne kuinka moderneja ja "hyvinvarusteltuja" hyvänsä - kilpailla viihteen ja kuluttamisen kanssa. Onko ihminen sittenkin ajautunut liian pitkälle toteuttamaan itseään kuluttajana: on se ainakin kova vastus!!

 

Mietin mitä se tarkoittaa että kauppakeskukset ovat kokoperheen viihde- ja tapahtumakeskuksia. Tai mitä se tarkoittaa että nuoret "menee" Facebookiin katsoakseen onko joku kavereista "paikalla". Ajattelu menee tutkimuksesta sivuun mutta - vaikea haaste on saada ihminen kiinnostumaan lähiyhteisöstä. "Ajanhenki" on kyllä niin vahva häkkyrä ja harmillisesti olemme enemmän tai vähemmän siihen syntyneitä ja otamme sen jotenkin annettuna. Kova vastus!

 

No asiaan - olen siis aikeessa lähettää viimeistellynoloista johdantoa ohjaajalle tammikuun lopussa. Helmikuussa työstän paikan kokemusta ja stretgioita koskevia osia. Samalla kuljetan koko ajan mukana tämän empirian jalostamista. Case-yhteisöjen teemahaastatteluissa on vielä iso urakka!

 

Tekemisessä on kyllä hyvä imu. On liki pakottava tunne yrittää "saada sanotuksi". Mielessään käsittää mistä on kysymys ja luettu ja nähty todistaa samaa - mutta se on saatava esitettyä niin, että muutkin sen käsittävät. Sitä kohti tässä mennään. / ski

21.12.2010

 

Tasan vuosi sitten (!) kirjoitin eteneväni "kunhan vaan jatkat etkä lopeta" -periaatteella. Vaikka paljon on vielä tehtävää, auttaa blogi huomaamaan, että eteenpäin on kuitenkin kuljettu. Kävin Turussa esittelemässä tutkimuksen nykyvaihetta. Blogin ohella erilaiset välietapit ovat työn vauhdittajina aivan välttämättömiä. Suosittelen!

Turun reissun jälkeen siirsin raporttiluonnoksen TSE:n raporttipohjaan. Raporttipohja osoittautui helppokäyttöiseksi - työ muuttui saman tien oikean näköiseksi. On hyvä muistaa että sisältö ei muuttunut, eikä viimeistelemättömyys luonnoksesta hävinnyt. Uusi ulkoasu on kuitenkin ulkopuoliselle kommentoijalle mukavampi ja muistuttaa minua siitä, että jos haluaa valmista tehdä niin on myös jossain vaiheessa ryhdyttävä asennoitumaan kuin valmiin tekemiseen!

 

Olen kaivanut vanhasta mutta edelleen ihan käypäsesta Sotaraudan (-96) väitöskirjasta emergentin strategian ja mukavan nelikentän: suunniteltu strategia - emergentti strategia / toimintaympäristöön sopeutuminen - omat aikomukset. Näistä langanpäistä nappaan kiinni yhteisöjen strategisia tulokulmia taustoittaessani. Tämä on nyt se puuttuva palikka..

 

Olen myös pysähtynyt Gadamerin Elämä <-> Kertomus (ja mimesis) tarkasteluun. En ole ainoa, joka katsoo fyysisen todellisuuden ja virtuaalisen ja/tai offline - online tilan suhdetta. Vaikka en lähde näihin filosofien puheisiin syvemmälle, ei puhetta ja tekstiä täynnä olevassa "tieto"yhteiskunnassa voi ohittaa sitä ajatusta, että "representaatio tietyssä mielessä luon originaalin" ja että "kertominen ei vain paljasta vaan rikastaa olemassa olevaa ja mahdollisesti aiheuttaa kokemuksen, jonka jälkeen käsitys omasta itsestaä muuttuu. Ei siis mikään pikkujuttu sanoittaa yhteisön tavoitetta ja kohdetta! Eikä missään nimessä fyysisestä irrallinen vaan aluevaikutusta mitä suurimmassa määrin!

 

Pysähdyin myös valmentamiseen (coaching) pohtiessani mahdollistavaa ja voimaannuttavaa otetta..

 

Mutta: Loppuvuodesta katsotaan taaksepäin. Vuosi sitten kirjoitin ottavani hiukan opintovapaata -minkä sitten teinkin. Viisas pikkuveljeni on jo noin kaksikymmentä vuotta sitten muistuttanut minua että hänkin "voi olla hyvä rekkakuski ja auton korjaaja - mutta ei yhtä aikaa!!". Huomaan, että minullakin vuoron perään joko tutkimus kärsii tai perustyö kärsii. Ei tule hyvää jälkeä jos tekee yhtä ja ajattelee toista. Ja näinhän minä varsin usein teen. Kovasti ajattelen, että kevääksi hakisin hiukan opintovapaata. Olisi reilumpaa itseä ja muita kohtaan että malttaisi keskittyä kunnolla siihen mikä kulloinkin on käsillä. Huomaan, että tämä tutkimus aika paljon houkuttaa.. /ski

 

14.11.2010

 

Valvoin tenttiä torstaina ja piirsin keskittyneessä ilmapiirissä paperille koko joukon kolmiota ja pari nelikenttää: ihmisen perustarpeet (liittyminen, jäsentyminen, tekeminen), työn fokus" (handoffice, headoffice, heartoffice), toimintajärjestelmä (subjekti, väline, objekti),

viestintävalmiudet (liittymä, osaaminen, motivaatio), yhteisön tulokulmat (alue, ihminen, yhteenkuuluvuus) ja sitten vielä alueen asiat ja asian ihmiset / asian ihmiset ja ihmisten alueet ja lopuksi nelikentän tekemisen osuus ihmisen tarpeista / ihmisten lkm. Näitä sitten tuijottelin ja mietin mikä ihme näitä yhdistää. Kokeilin siis samaa strategiaa, kuin nuorin tyttäristä aikanaan yläasteen matikan tehtävissä: Katsotaa ensin mitä tiedetään ja kootaan ne yhteen läjään - kysytään sitten eri tavoin mitä ei tiedetä: Minä en tiedä mikä näitä yhdistää???

 

Yöllä alitajunnan printteri ilmoitti, että kysymyksessä on tietenkin edellisiin tosiasioihin pohjautuvat yhteisöjen stratetgiset valinnat: 1) tehostamisstrategia, 2) osallistamisstategia ja 3) verkottumisstrategia! Tietenkin! - nipussa oli syitä ja seurauksia - näkökulmasta riippuen.  Tämän voi vielä näppärästi visualisoidakin! Ihan sellaisenaan edellisistä kuvista strategioita  ei voi luotettavasti ja kestävästi johtaa mutta tilkkeenä käytän 

tekemäni  teemahaastattelut jotka aikanaan analysoin toimintajärjestelmän kautta ja ujutin jokaiseen muuttujaan mahdollisuus - uhka näkökulmat. No tämä oli vasta yksi juttu - sitten on vielä ne muut../ ski

 

2.11.2010

 

Kokonainen kuukausi on mennyt yksiselitteisesti perustyön merkeissä ja tutkimus on jäänyt vähemmälle. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Keskeneräinen tutkimus on kubistinen maalaus: ilmiön tarkastelua eri vinkkeleistä samassa kokonaisuudessa -> Tuorein silmin siinä saattaa nähdä jotain, mikä on aikaisemmin jäänyt sokeaan pisteeseen.

.

Miksi viestintävalmiuksien oppiminen yhteisössä voisi johtaa laadullisesti erilaiseen oppimiseen kuin toimijoiden oppiminen erikseen? Mikä rooli yhteisöllä on tässä oppimisessa?

 

No - olen pyrkinyt laajentamaan tietoyhteiskunnan spatiaalista ulottuvuutta erityisesti Doreen Masseyn ajatuksilla mutta myös mm. Benklerin ja Grahamin ajatuksilla. Tila / paikka muodostuu vuorovaikutussuhteiden samanaikaisena, rinnakkaisena olemassaolona (Massey). Graham pohtii miten virtuaalinen (online) ja fyysinen (offline) kytkeytyvät toisiinsa ja Benkler selittää miten tämä saa rakenteen (bow tie) -> saamme siis fyysisen rakenteen oheen virtuaalisen - > siis eräänlainen hybridi. No, miten tämä nyt sitten liittyy yhteisöihin. Vuorovaikutusuhteet vakiintuessaan muodostavat rakenteen (oliko Durkheim??)..mikä liittyy "embeddedness" juttuun ja osin myös institutionalisoitumiseenkin..joskin vain osin. No, kun jokin uppoutuu, vakiintuu, institutionalisoituu se saa rajat. Rajat luovat identiteettiä (Paasi ja Karjalainen) ja näin saamme jotain mikä on me = yhteisö = toimintajärjestelmä.

 

No - jos on rajat on sisäpuoli ja ulkopuoli ja päästää jonkin sorttiseen systeemiin. Tämä tuo muutospainetta: kun ympäristö muuttuu tai kun järjestelmän sisällä tapahtuu muutoksia, on systeemin reagoitava; joko proaktiivisesti tai reaktiivisesti. Tästä paineesta on selkeitä viestejä haastatteluissa. Yhteisö on siis juonisti sekä tila että toimintajärjestelmä ja osa kokonaisuutta, missä se koittaa "luoda itseään niin että säilyisi ja tai saavuttisi joitain mitä tavoittelee". 

 

Entä sitten: No toimintajärjestelmä ristiriitoineen ajaa järjestelmän muuttumaan ja vie oppimiskeskustelun Engestörmin suuntaan, ja muistuttaa siitä että oppimiskeskustelusta usein rajataan kohde ulkopuolelle. Mm. Maarit Mäkisen yhteisöjen digitaalisen voimaantumisen tutkimus puhuu vain kontekstista, jonkia rooli on passiivinen. Nyt "engestömiläisittiä" ristiriita osajärjestelmän ja kokonaisuuden välillä tuottaa muutospaineen - > motiivi oppia (vrt. Maija). Oppiminen on kuitenkin kohteellista - > oppimisen tuloksena jotain muuttuu! (nyt oikaisen aika paljon..ei olen ihan puhdasoppista) Mutta - mikäli oppiminen tuottaa laadullisen muutoksen järjestelmän toiminnan tavoissa tai rakenteissa oppiminen tavallaan manifestoituu järjestelmään!, joka siis laadullisesti muuttuessaan tuottaa uutta ristiriitaa muissa osajärjestelmissä, joiden on otettava siihen, jokin kanta...

 

Oppiminen joka ei manifestoidu jonkin järjestelmän käytäntöjen muutoksena, kohteen laajenemisena tms. ei a) synnytä oppimisen säilyttävää "oppimisympäristöä" eikä b) ruoki laajemman kokonaisuuden muutostarvetta.

 

Vaikka olisi tukevakin nippu ihmisiä, joiden osaamisen taso kohoaisi ei se välttämättä "heilauttaisi heinääkään" missään vuorovaikutusverkostossa tai tilassa, jollei tämä oppiminen nimenomaa kohdistusi joihinkin yhteisiin kohteisiin, toimintasääntöihin tms. .

 

Jos vielä haluaa irroitella niin voi todeta, että toimintajärjestelmä, jota voi siis pitää myös vuorovaikutuksen kautta tilana, muuttuu itse toimijaksi kokonaisuudessa = muuttuessaan tuottaa muutospainetta ympäristössään. En tiedä onko alueellinen oppiminen ja alueella oppiminen hankala ymmärtää juuri siksi, että oppiminen prosessissa tuottaa alueen..siis jollain juonilla tavalla. Alue on oppimisympäristö, oppimisalusta mutta myös se mitä tuotetaan

 

Melkoinen hyrrä, mutta mistä kaikki sitten saa alkunsa?. Haastatteluissa on noussut esille yheisöjen elinkaaressa usein toistuvat kriittiset (bifurkaatio)pisteet ja keskeiset toimijat (aktorit), jotka tunnistavat muutospaineen. Vaikuttaisi siltä, että näiden avaintoimijoiden (ukkosenjohdattimien) tunnistaminen ja rakenteiden muutospainetta siirtävän roolin huomioiminen tuo haasteen pedagogiikalle!.

 

Aika huoletonta puhetta. Tytyy koittaa päivittää blogia useammin niin ei mene aivan mahdottomaksi. Vapaata pohdintaa kuitenkin tarvitaan jotta metsä ei katoa puilta. Varsinaisen raporttiluonnoksen kanssa eksyy yksityiskohtiin ja tarkkuuteen niin että kokonaisuus katoaa.

 

29.9.2010

 

Niin kuin itselleni lupasin, olen nyt työskennellyt tämän empirian parissa. On mielenkiintoista miten tietoYHTEISKUNTA jäsentyy kokonaisuutena, jossa pieninkin osanen tuntuu tällä hetkellä kovin tärkeältä ja se "on saatava mukaan". Olemme siirtyneet vaiheeseen jossa "säädetään kokonaisuutta". Kokonaisuuden hahmottaminen ja sen säätäminen on merkityksellistä...Onko tämä nyt sitten sitä orkestrointia? Jotenkin puheistä kuultaa läpi tämä osien ja kokonaisuuden, rakenteiden ja prosessien samanaikainen katselu.ja huoli siitä, että ellei tässä onnistuta niin jotain olennaista synergiaetua menetetään. Sinällään linjassa sen kanssa mitä bisnesmaailmassa on tapahtunut: yrityksen "trimmaamisesta" siirryttiin

arvoketjun virittämiseen ja nyt säädetään arvoverkkoa. Ihan johdonmukaista ja ehkä kaikille muille paitsi minulle ollut selvää jo jonkin aikaa - kiva kuitenkin että tämä tulee ilmeisenä läpi puheesta. Tämä myös herättää monenlaisia, ristiriitaisiakin, ajatuksia.

 

Olen kokeeksi katsonut miten fyysinen tila toimintoineen, toimijoineen ja rajoineen näyttäytyy ja miten toisaalta tietoyhteiskunta tilana toimijoineen, toimintoineen ja rajoineen. Tässä on jännää eroa. Fyysinen tila on aina lähellä: "tämä kylä", "meidän joukot", "nämä ihmiset". Tuntuu kuin se olisi aina siinä nenän edessä. Tietoyhteiskunta on "ne", "se" ja muutoinkin virtuaalinen määritellään adjektiivein ja se on jossain tulevaisuudessa. Fyysinen tila on omaa ja tuttua. Toimijat samoin ovat vähän "eri sorttia" fyysisessä toimijat määrittyvät yhteisön tehtävän kautta, tietoyhteiskunnan netti-ihmiset määrittyvät persoonallisuuden piirteiden (innostuneet, modernit) tai välineen kautta (ne joilla on laajakaista). Myös tekemiset ovat erilaisia. Joskin tietoyhteiskunnan "ne siellä" auttavat olemassaolollaan kovasti uudelleen rakenteistamaan myös tätä fyysistä. Tietoverkossa nimittäin linkitytään, verkotutaan, jaetaan tietoa, koordinoidaan yms. Ilmeisesti siitä on muodostunut aputila toiminnan uudelleen rakenteistumiselle sekä sosiaalisten suhteiden ohuiden linkkien hameen lieve - siis se pitkä häntä.

 

Yhtä kuitenkin mietin. Miten Maslow voisi selittä sen, että jos turvallisuuden tunne on tyydytettävä ennen itsensä toteuttamista niin  miten näin kompleksisessa todellisuudessa oikein uskaltaisi olla luova? Olisiko tämä sitä epävarmuuden sietämisosaamista..tätä mietin lsitten luvussa 6 jahka sinne ehdin ja pääsen/ ski ps. kovin on aika koko ajan tiukassa

 

12.9.2010

 

Alueella / verkostossa oppimisesta saa varsin inspiroivan käsityksen, jos tutustuu samanaikaisesti Mark Graham:n ajatuksiin virtuaalisen online -tilan ja fyysisen offline -paikan keskinäiseen vuorovaikutukseen, Doreen Masseyn ajatuksiin vuorovaikutuksesta tilana sekä Yöchai Benklerin ajatuksiin virtuaalisen tilan rakentumisesta (itseorganisoituminen) ja rakenteesta (pitkät hännät ja vahvasti linkittyneet ytimet (The Bow tie Structure of the Web, Benkler 2006, 250). Halutessaan voi samalla pitää mielessä miten toimijat ja toiminnot ovat

 uppoutuneita (embedded) ympäristöönsä ja keskinäisiin suhteisiinsa...ja kuvitella koko hässäkkä avoimeksi systeemiksi..

 

Yhteisöjen tietoyhteiskuntavalmiuksien vahvistaminen juontuu ulkoisista ja sisäisistä "jännitteistä" - myös muustakin; mutta aina myös tästä.  Yhteisöt toimivat ulkoa tai sisältäpäin ohjatusti - tuottavat tulevaisuutta muuttumalla ja muuttamalla. Jollain jännittävällä tavalla tasapainoa haetaan ja uusia rakenteita luodaan pinoutuvien vuorovaikutustilojen kautta! - > Alueilla reunavyöhykkeet olivat "luovia paikkoja" nyt vuorovaikutukseen, tiedon luomiseen ja välittämiseen perustuvassa maailmassa uudenlainen tasapainottumisen ja rakenteistumisen suunta löytyy usein virtuaalisesta online tilasta. Johdonmukaista!!

 

Yhteisöjen oppiminen - se mitä tapahtuu t3 intervention jälkeen - vaihtelee. Laajeneva (ekspansiivinen) uutta toimijuutta, uutta kohdetta luova oppiminen on vain yksi muutossuunta. Jotkut "hiovat nykyisiä toimintoja". organisoituvat toisin ja tehostavat jne. Kehittäminen on silti aina oppimista.

 

Sitä en ehkä usko, että muuttuvassa maailmassa on juostava pysyäkseen paikoillaan - mutta olisi myös kohtuutonta olla näkemättä sitä pienten muutosten katkeamatonta sarjaa, joiden avulla yhteisöt yrittävät toteuttaa toimintaansa. Kannankin huolta epävirallisen alueellaoppimisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta!! Yhteisöissä asuu suuri näkymätön ja hiljainen potentiaali joka sietäisi tulla huomioiduksi osana "institutionaalista ekosysteemiä ja designia", niin kuin Benkler hienosti (2006) asian ilmaisee.

 

No niin - olen luvannut itselleni työstää empiriaa nyt syksyllä. Näen olevinaan yhteyden kokoamani haastatteluaineiston,Grahamin, Benklerin, Masseyn, muutamien oppimisteorioiden välillä.  Huomaan että katson kaikkea avoimena systeeminä - sille ei voi mitään - se tapahtuu tahtomata. Olen myös koonnut aineistoa yhden toimijan näkökulmasta. Maija puhui yhteisöjen yhteiskunnasta ja tulevaisuudesta huolehtimisesta. Hyvin tiivistetty. Tulevaisuudesta huolehtii subjektit. No katsotaan josko näistä saisi jotain uutta ja pirteää tuotettua myös oppivan verkoston ja alueella oppimisen käsitteiseen. / ski

 

 

 

 

9.8.2010

 

Kesäloma on päättynyt ja aloitin tänään työt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimin "kahdella kaistalla" joista leveämpi kuljettaa työhön liittyviä asioita ja kapeampi  t3 asioita.

 

 

Kokosin toimistolle ja ohjaajalle väliversiona oman kuvitelmani tutkimuksen kokonaisuudesta. Olen tyytyväinen siihen, että etenen ja hahmotan jollain tasolla tekemisiäni. Väliversioita kiinnostavampia hankkeen kannalta ovat kuitenkin ne kommentit ja ajatukset  joita olen kuullut talkoo-osallistujia jututettuani.

 

Olen huomannut, että haastattelun päätyttyä varmuuden vuoksi esittämäni jälkikysymys: "Jäikö jotain sellaista kysymättä ja sanomatta mikä voisi olla hyödyllistä ja kiinnostavaa ottaa esille  hanketta eteenpäin kehitettäessä"  on tuonut saaliiksi monenlaisia näkökulmia, toiveita ja ehdotuksiakin. Olen näitä joitain innostuksissani laittanut toimistolle saman tien tiedoksi. Arvelen, että näistä "kentän äänistä" voisi koota vielä erillisen muistion tms. / ski

 

 

 

22.7.2010

 

Olen kaukaaviisaasti säästänyt ikivanhan Tampereen yliopiston filosofisia tutkimuksia sisältävän julkaisun Pohdin 4 /1991. Selaillessani silmiini tarttui Mikko Lahtisen artikkeli "Kantavatko sivistyksen siivet?",  joka tarkastelee yksilön ja yhteisön välistä suhdetta ...ja

on kirjoitettu ennen Suomen EU-jäsenyyttä (?). 

 

Koska Lahtisen kirjoitus liippaa tosi lähelle niitä teemoja, joihin olen yrittänyt aikaisemmin tutustua  (Maija, Anttiroiko ... Castells..),  on ihan pakko laittaa näkyville kirjoituksen lopussa oleva elämismaailman ja systeemin suhdetta kuvaava  synkkä  "profetia" suorana sitaattina.

 

"Jos (Euroopan) yhdentyminen tarkoittaa sitä, että poliittinen, taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen päätöksenteko luisuvat yhä harvempiin käsiin, yhä etäisempiin instituutioihin, yhä kauemmas  "tavallisen"  ihmisen elämismaailmasta, niin olemme todistamassa sivistyksen, etiikan sekä klassisen, yhteisöllisyyteen perustuvan politiikan lopullista kuolemaa. Saamme tällöin myös nähdä uudelnlaisen sivistymättömän alamaisen, korkeasti koulutetun ja tarkasti määriteltyyn tehtävään ohjelmoidun tietokoneihmisen, ikuisesti alaikäisen superlapsen, syntymän. Saamme hämmästellä sitä ällistyttävää ristiriitaa, joka vallitsee yhtäältä superlapsen huippunsa viritetyjen aivojen  korkean laskukyvyn ja toisaalta eettis- moraalisen yhteisöllisen taitamattomuuden välillä."( Lahtinen 1991, 9)

 

No - on epäreilua lainata lyhyt pätkä artikkelista, joka sisältää myös positiivisempia näkyjä. - Tässä oli kuitenkin jotain osuvaa joka sai "sen koiran älähtämään johon kapula kalahti" . Ko Pohdin sisältää myös artikkeleita elämismaailmaan ja kompleksisiin systeemehin liittyen, joten kyllä kovati pohdin miksi Pohdinta ei taideta enää julkaista /ski

 

16.7.2010

 

Olen helteen keskellä koettanut viedä hanketta eteenpäin rajaamalla itselleni urakkakokonaisuuksia, joita on sitten seurannut pieni vapaajakso. Tietty epävarmuus todennäköisesti kuuluu asiaan ja kulkee aina mukana. Huolestuttaa, jos työ ei etene,  kun työ etenee, herää epäilys siitä, josko eteneminen on menossa vauhdilla vikasuuntaan. Epävarmuuden vallitessa sitä toimii kuin skenaarioista strategioita rakentava: tunnistetaan ne asiat jotka on joka tapauksessa tehtävä!

Muokkasin rakennetta ja samalla varmistuin, että keskeiset elementit sosiaalinen pääoma, verkostojen (alueen) oppiminen ja uppoutuminen -> sosiaalisen vaihdannan teoria muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Erilaisilla yhteyksillä: sosiaalinen sidos, rakenteelliset linkit, vaihdanta ym. on kuvattavissa oleva yhteys. Koska kotipesäni on Laurea - amk. minun on myös helppo nähdä kehittämisen ja oppimsien yhteys. Itse asiassa erään tutkimuksen mukaan alueella tapahtuvaa oppimista harvoin tunnistetaan tai tunnustetaan - oppimista tapahtuu paljon mutta "kukaan ei oivalla että kyseessä on itseasiassa oppiminen".

 

Toiden urakka oli koodata talkootapahtumien avaininformanttihaastattelut toimintajärjestelmän "kehikkoon". yhteisö, kohde, tulos, välineet, merkitys + mieli, työnjako, säännöt.  Tämä oli käsittääkseni välttämätön operaatio, jotta voin tunnistaa miten t3:n ajatellaan vaikuttavan yhteisön toimintaan  - > mihin kohtaan järjestelmää muutosta haetaan / saadaan.  Tein koodausjutun piirun verran monimutkaisemmaksi sijoittamalla kuhunkin toimintajärjestelmän muuttujaan kolme näkökulmaa: haasteet, mahdollisuudet ja busines as usual. Koodasin tämän NVivo-ohjelmalla ja sen jälkeen  pelkistin ja tiivistin excel-taulukoksi. Yhteisöjen lähtötilanteet ja kokemukset omasta ja ympäristön kehityksestä istuu yhteen muualta luetun kanssa. Yhteisöjen erlaisuus samoin tulee esille - se mikä nyt sitten on  ehkä "pala uutta pihviä"  on se miten tieto- ja viestintävalmiuksien vahvistaminen eri tavoin muovaa eri tyyppisiä yhteisöjä . Tämä liittynee tähän evoluutiotarkasteluun ja on tärkeää jos yhteisöillä ajatellaan olevan yhteyttä verkostojen oppimiseen... no tätä kaikkea tehdessäni ajattelin ajoittain että onkohan tämä nyt  ok ja ennen kaikkea onko tämä validia - huolellinen yritän olla ja toimia läpinäkyvästi - sen voi huolehtia tehdessään. Luulen hahmottavani tekemiseni suhteen mm. Maarit Mäksen spiraaliin ja Maijankin ajatuksiin.

 

Kolmas urakka on tapausesimerkkien talkoo-osallistujien haastattelu. Tuntuu kiusalliselta lähestyä ihmisiä loma-aikana. Olen tehnyt haastatteluita mutta koko joukko ihmisiä on tavoittamatta. Homma on vielä siis kesken. Koitan edetä määrätietoisesti mutta jotenkin myös ajankohta huomioiden. /ski

 

 

 

 

 

6.7.2010

 

Oli puhutteleva kokemus lukea peräjälkeen ensin Digitaalinen jalanjälki (Isokangas, Vassinen) ja heti seuraavaksi Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi (järvinen). Eka kirjoista toteaa takakannessa: Et ole olemassa, jollet näy Googlessa ja toinen päättyy lukuihin: Kansainvälinen tiedustelu (luku 13) ja Yksityisyyden tulevaisuus (luku 14)

No, millaiseen maaperään nämä tiedonsiemenet upposivat? Pohjilla ajattelussani oli tietenkin ulkoapäin ja sisältäpäin ohjautuva yhteiskunta, perustarpeet, tietoyhteiskuntapuheen dominoiva diskurssi ja kriittinen analyysi, politiikan teon mekanistinen ja orgaaninen malli, yhteisöt tulevaisuuden tekijöinä ja ajatus siitä miten prosessit vakiintuessaan muutuvat rakenteiksi yms. yms. Koska kirjoittelen tätä blogia vähän kuin populistipiru lukisi raamattua niin väistämättä mieleen tuli mielenkiintoisia näkyjä, joihin on hyvä palata kun suurin into rauhoittuu. Pohdinnoissa on totta toinen puoli!

 

Holoptisuus tarkoittaa suunnilleen sitä, että kaikki on nähtävillä. Tietoyhteuiskunan parvet ja pilvet ovat - tai ne saadaan - jossain määrin holptisiksi (?). On jännää ajatella miten lyhyen aikavälin palkkio (esim. jonkin palvelun ilmaisuus) ja yhden toimijan pien rooli (kukapa minusta olisi kiinnostuntu) voi jättää varjoonsa asioiden tarkastelun pitkällä aikavälillä ja kokonaisuduen kannalta (pienten päätösten diktatuuri). Se että tietojen avoin jakaminen on maksutonta, pelinomaista ja hauskaa ja että nämä palvelutarjoajat ovat  keskittyneet maantieteellisesti yhteen paikkaan ja sen maan lainsäädännön alle, voi lietsoa turhaakin huolta - mutta on se sliti aika mielenkiintoinen konepti. Tieto on valtaa ja tieto on rahaa. Joku verkostoihminen sanoi, että tulevaisuus on jo nyt mutta se on ripoteltu tiedonpalasiksi hajalleen eikä sitä saa tulkittua - joku saa joku ei! Valvovasta isosta veljestä on kirjoitettu ....mielenkiintoista ajatella että info on vapaasti kaikkien saatavilla ja siinä muodossa kutakuinkin arvotonta - tulkittu info onkin jo sitten tietoa ja ainutlaatuiset tulkinnat jo innovaation siemeniä tms...mitäpä jos joku jossasin "pihtaa" juuri sitä puuttuvaa infonpalasta...

 

Miten tämä liittyy t3 hankkeeseen ja yhteisöihin? Kuulen oman puheeni. Olen monesti hämmästellyt miten paljon näkymätöntä työtä kansalaisyhteiskunta tekee. Ehkä asioilla on puolensa. Samoin kuin suomen kielellä. Olemme (?) kulkemassa kohti ubiikkiyhteiskuntaa - on ehkä hyvä pohtia myös sitä miten keskitetty tai hajautettu tämä "hässäkkä" tulee aikanaan olemaan.

 

Kansalaisyhteiskunta on luonteeltaan vähän kuin vaihtoehtoinen energia - jotenkin turvallinen ja paikallista aluetta palveleva. Tulee myös mieleen se yksi pankin mainos jossa omistajat muodostuivat niin isosta joukosta ihmisiä että "no one can buy this bank". On hyvä, että yhteisöt vahvaistavat viestintä ja vuorovaikutusvalmiuksiaan ja on hyvä että kaikilla on pääsy tietoyhteiskuntaan. Samalla mietin että tietyllä "kotikutoisuudella" on myös ehkä sijansa. No - tämä oli nyt jo mielipide.

 

Tietoyhteiskunta toisaalta rakentuu nyt niin huikeaa vahuhtia. ettei asiaa saisi myöskään vähätellä. Facebook ja Google ovat "isoja valtioita". Ja toisaalta meillä on nämä hujan hajan maailmalla olevat "live-ihmiset" joiden kaikista puuhista ei ota "erkkikään selkoa" - mukavasti näitä vastavoimia.  Tämän 1 - 9 - 90 -säännön pohjalta on mielenkiintoista  kuullostella hiffaako tämä "90" miten isossa roolissa se itseasiassa sittenkin on.  / ski

 

3.7.2010

 

Olen katsellut tekstinpätkiäni ja selaillut edestakaisin mm. sosiaalisen pääoman ja yhteisöjen lukuisia määritelmiä kunnes kokeilumielessä ajauduin kyseenalaistamaan näiden kattokäsitteiden luokittelut ja jäsentelyt. Miksi sosiaalinen pääoma on "varanto" eikä esim. kyvykkyys? Mitäpä jos käsite pakottaa näkemään jotain mitä ei ehkä olekaan

- tai on jotenkin ihan toisin? Miksi yhteisöt on lohkottu eri luokkiin esim. pienryhmät / kansanliikkeet. Enemmän haaviini on tarttunut erilaisia luokitteluita kuin esim.  kehityksen kuvauksia ja prosesseja. Luulen ymmärtäväni sosiaalisen pääoman käsitteen lisäarvon mutta silti ihmettelen miksi siitä on pidettävä kiinni vaikka kaikki tuskailevat käsitteen monimerkityksellisyyttä ja ristiriittaisuuttakin...en kyseenalaista käsitettä mutta mietin voiko käsitteet joskus jopa haitata "näkemisä".

 

Samassa globaalissa verkottuneessa tietoyhteiskunnassa toimivat kansalaisyhteiskunnan ohella myös yritykset ja julkinen sektori. Yritykset pohtivat omaa suhdettaan asiakkaisiin aika kivan nelikentän kautta; toisen akselin muodostaa markkinaosuus - > kertoo miten laajalti olemme saavuttaneet jalansijaa potentiaalisten asiakkaiden  keskuudessa; toisen akselin muodostaa asiakasosuus -> kertoo miten suuren osan kokonaisostoistaan asiakas keskittää juuri meille. No - nyt meillä voisi olla esim. 80 % markkinaosuus mutta asiakasosuus hyvin alhainen. Olemme siis tälle asiakasjoukolle vain yksi heidän monista kohdeyrityksistään (vrt. kevytaktivismi ja uusyhtesöllisyys). Toisaalta, voi olla myös niin, että markkinaosuus on pieni mutta asiakasosuus suuri. Meillä on siis pieni joukko asiakkaita jotka keskittävät suuren osan ostoistaan meille (vrt pienryhmät) ....ja sitten kaikki variaatiot tältä väliltä. Juju yritysten osalta on siinä, että yritykset eivät välttämättä ole joko sitä taikka tätä vaan liikkuvat ja muuttuvan nelikentässä sekä omista että ympäristöstä nousevien paineiden johdosta. Ja kaiken kukkuraksi kaikilla yrityksillä on monenlaisia asiakkaita joista usein pienellä osalla on suuri asiaksosuus ja suurella joukolla pieni - todellisuus on moninainen ja muuttuva..

 

Tällainen on joustava kehikko tarkastella  myös yhteisöjen vahvoja ja heikkoja sidoksia. Yritykset käyttävät monikanavamarkkinointia....eli hyödyntävät erilaisia viestinnän välineitä erilaiseen yhtyedenpitoon. Nämä ovat strategisia valintoja; offensiivisia tai defensiivisiä..proaktiivisia tai reaktiivisia..näin voivat toimia myös yhteisöt! Yhteisöt kehittyvät osana ympäristöään.

 

Sosiaalisen pääoman "onko kyseessä alueen vai yksilön / yhteisön rerurssi" -kysymyksessä voi leikkiä asiakasarvo -käsitteellä, jossa yhteistyön tuomaa lisäarvoa tarkastellaan sekä yksilön että yrityksen näkökulmasta. Sidos on vahva jos molemmat saavat lisäarvoa. Lisäarvo voi vaihdella mutta se on aina tunnistettavissa ja itseasiassa tunnistettavakin.

 

No - yhtä kaikki. Tällä hetkellä yksityiskohtaiset kategoriat hankalammiksi kuin joustavat kehityssuuntia tai muutoksia jäsentävät "apparaatit"  En sotke asioita kohtuuttomasti mutta joskus hämmästely voi olla ihan hydäksikin../ ski

 

30.6.2010

 

Kokosin tekstintekeleet yhdeksi tiedostoksi ja kiepsautin saman tien rakenteen uusiksi. En tiedä miten muut toimivat vastaavassa tilanteessa, mutta minulle kirjoittaminen toimii tavallaan ulkoisena muistina.

Kirjoittaessaan on varma siitä, että ko. asia on olennainen ja välttämättä otettavat talteen. Kun kokoelmaa katsoon kokonaisuutena ei punaista lankaa enää löydykkään - toisiaan sivuavat teemat tulevat esille milloin missäkin yhteydessä ja asiat vellovat edes takaisin. Aina vaan paremmin ymmärtää, että  tutkimuksen prosessi ja raportti (sitten kun sen aika tulee) ovat eri näköisiä. Prosessin aikana on kutakuinkin varma siitä että näistä elementeistä tämä pihvi syntyy - mutta missä järjestyksessä??

 

Oma ajattelu on kuin kolmeulotteinen tila, jossa ajatukset ovat moninaisesti toisiinsa kytkeytyneinä ja välillä tulee olevinaan oivalluksen hetkiä ja kokonaisuus vaikuttaisi toimivalta - kun tätä näkemystä tai näkyä alkaa kääntämään kirjoitukseksi asioiden monet kytkennät tekevät ajatusrakennelmasta tekstinä sekavan vyyhden. Tiedän, että jotkut tekevät selkeän rungon - sisällysluettelon, josta voi sitten ponkaista eteenpäin. Olen noudattanut tätäkin neuvoa mutta silti ajaudun ajoittain siihen, että päätän testata josko asiat sittenkin tulisi osuvammin esille ajattelun rakenteita reivaamalla - tällä on yllättävän suuri merkitys. ilmeisesti olen vielä "tällaisessa kohdassa" hommassa on vielä turbulenssia - optimistina ajattelen että sitkeä yrittäminen kuittaa ajan oloon puuttuvaa ymmärrystä.

 

..jatkan myös puhelinhaastatteluita. Haastatteluissa nousee esille paljon muista tutkimuksista yms. tuttuja teemoja mutta myös jotain uutta jonka suhteen on sitten osattava toimia fiksusti./ski

.

 

28.6.2010

 

Paljon hyviä näkemyksiä, elävää kuvausta ja perusteltuja pyrkimyksiä on ripoteltu eri puolelle Suomea. On ollut rohkaisevaa ja voimaannuttavaakin tehdä talkoo-osallistujien puhelinhaastetteluita. Vaikka ollaan "lomasesongissa" niin kaikki, jotka olen tavoittanut

, ovat suhtautuneet haastattelupyyntöön myönteisesti. Jatkan näissä merkeissä ... kunnes olen tavoittanut kaikki jotka tässä vaiheessa on case-talkoisiin osallistuneet. Vaikka määrä on nytkin jo laaja, hiukan pohdin, josko vielä Oikaraisista pitäsi enemmänkin koota tietoa. Palailen tähän sitten myöhemmin. /ski

 

21.6.2010

 

Huomaan ilokseni että hyvin se tarina koukuttaa ja tehtävä kantaa. Otin t3 hankehakemuksesta aikanaan vihjesanat: sosiaalinen pääoma & alueellinen kehittyminen ja ajattelin, että sellainen tutkimus on tehdä, joka perustuu t3 aineistoon, aikaisempiin tutkimuksiin ja sisältää nämä vihjesanat - muuten voi sitten liikkua suht

vapaasti. Etsin vihjesanojen ja "esiin nousevan" luonnoksen pohjalta aineksia ja karsin ylimääräisiä pois. Joku toinen etenisi toisin mutta kukin tyylillään.

 

Olen nyt kesäkuussa viettänyt aikaa oppimisen ja osaamisen teemojen parissa. Samalla olen kokeillut erialisia ajatusrakennelmia, joista alla yksi yritelmistä tiivistetyssä muodossa:

 

Maarit Mäkisen digitaalinen voimaantuminen tuntui joltain osin taustoittavan t3 hanketta, mutta  tunnistin myös merkittävää erilaisuutta. Tulokulmissa on painotuseroa ainakin siihen liittyen missä voimaantumisen impulssi syntyy ja kuka sen omistaa / määrittelee; 

 

t3ei määrittele kohdeyhteisöjen toiminnalle kehittämsitavoitteita. Tulevaisuuden tekemisen näkökulmasta on kiinnostavaa kenellä on pallo hallussa ja kuka on pelinrakentaja. Onko aloite ja vastuu kehittämisen tarpeen ja suunnan muotoilusta alueella ja arjessa vai tuleeko se annettuna ja esim. resurssien ja tavoitteen mukana ulkopuolelta.

 

 Jos aloite eli "tulevaisuuden tekemisen tarve" nousee alhaalta ylöspäin on myös tiedostaminen toimijoissa itsessään -  muutenhan ei mitään tapahtuisi!  Innovatiivisuuden näkökulmasta voi olla kiinnostavampaakin antaa toimijoille työvälineet toteuttaa omia pyrkimyksiään kuin antaa työvälinen + ohjeistus mitä pitäisi saada tehdyksi. Jälkimmäisessä saa sitä mitä on tilannut - jos sitäkään!

 

Tiedostaminen liittyy dialogiiseen oppimsikäsitykseen. Freire ja Buber  puhuvat "minä - sinä" ja "minä - se" suhteista, todellisuuden tuntemisesta sekä "sanan muuttavan voiman oivaltamisesta!"  Tämä tietoisuuden ja tulevaisuuden tekemisen toimijuus erottaa eri suunnista "käynnistyviä" digitaalisen voimaantumisen prosesseja.

 

Jos taas ajatellaan sitä Castellsin / Anttiroikon kuvaa, jossa pohditaan paikallisen ja globaalin suhdetta, voisi alueellista tiedostamista edistävä  (oman sanan opettelu + yhteisen kielen opettelu ..Freireä mukaillen)  lähestyminen voimaannuttaa kuvan "alamyllyä" tasavetaiseen dialogiin "ylämyllyn" kanssa - ehkä.

 

Ja jos vielä jaksaa jatkaa samaa ajatusta niin edellisen saa kiepsautettua alueella oppimiseen muistuttamalla, että informaatio on tietoa vasta, kun sille annetaan merkitys ja sitä tulkitaan. Jos tulkinta edellyttää todellisuuden tuntemista, sanan muuttavan voiman oivaltamista ja oman vapauden kohtaamimista niin sitten tämä koko hässäkkä itse asiassa on oppimista (Hannula 2000, 136).

 

- Ihan näin lennokkaasti ja kärjekkäästi en lopulta kuitenkaan ajattele!!!

 

Kokosin tekemieni avaininformanttien haastattelut yhdeksi tiedostoksi (n. 60 sivua). Aineistoa saa katsottua useistakin näkökulmista. Kyseessä on neljätoista tarinaa joissa kaikissa kerrotaan ko. yhteisön lähtötilanne, kuvataan  millainen on toimintaympäristö, kerrotaan miksi t3 -hanke tuntui kiinnostavalta  ja millainen on tilanne noin + 5v. Kyllä näistä vihjesanoilla ja vihjesanojen laajennuksilla jo jotain irtoaa. Pakko!

 

Olen lykännyt case-yhteisöjen talkoo-osallistujien haastatteluita, koska  pelkään, että en saa kerättyä aineistoa fiksusti. Olen nyt kutienkin päättänyt lähestyä tätäkin ryhmää. Käytännön syistä asiaan on vain tartuttava. Olen saanut Liisalta yhteystiedot jo jonkin aikaa sitten. Aika kuluu ja toimijat etääntyvät kokemuksistaan.   /ski

 

 

 

14.6.2010

 

Jään leipätyöstä kesätauolle ja pääsen taas asian äärelle. Olen käynyt läpi Maarit Mäkisen (200) väitöskirjan "Digitaalinen voimistaminen paikallisyhteisöjen kehittämisessä" . Väitöskirjassa kansalaisen rooleja tarkasteltiin sopetuja - kuluttaja - osallistuja -kolmiossa. Edellisistä sitten rakenneltiin digitaalisen voimistamisen spiraali. Rakentelussa tarkasteltiin laajasti voimaantumis-käsitettä  ja tunnistan toki että

 t3:n taustalla on vahvasti voimaannuttava näkökulma. Itse asiassa monet taustahaastattelut puhuvat samaa kuin voimaannuttamiskirjallisuus!

 

Voimaannuttamisen lisäksi huomaan törmääväni myös sosiaaliseen 

konstruktionismiin  aina uudelleen ja uudelleen. Kun tätä vapaasti laajentaa siihen, ettei ehkä ole tarkoituksenmukaista koittaa tunnistaa oikeaa tietoa tai totuutta johon sabluunaan itsensä ja toiset asettaisi - huomaan taas tulleeni t3:n taustalla oleviin keskusteluihin.

 

Omassa työssäni olen ositatin "fyysisen tilan asialla" ja kysyn mikä on tämän fyysisen paikka uusin keinoin itsestään puhuvissa yhteisöissä -> ainakin tänään tuntuu siltä että mitään yhtä ja yksittäistä fyysistä tilaa tai yhteisöä ei taida ollakaan ja "alueellinen oppiminen" alkaa näyttäytyä pikemminkin "rakenteista rentoutuneena prosessina". Jostain syystä näen mielessäni sen biologian tunnilla esitetyn kuvan fotosynteesistä (?), jossa maahan juurtunut kasvi yhteytti valon ja veden avulla ja siitä syntyi sitten jotain mikä osin kasvin kautta palasi takaisin maahan ja osin ilmaan - tämä tällaisena hiukan huolettomana vertauksena virtuaalilsen ja globaalin ja uppoutuneen ja lokaalin välissä huojuvista yhteisöistä.

 

Koitan ennen heinäkuuta koota case-yhteisöistä perusaineistoa ja olla yhteydessä case-yhteisöjen haastateltaviin (sain jo yhteystietoja).

 

Kyllä tämä on iso urakka - etenee niin piinallisen hitaasti - mutta etenee

../ ski

 

22.5.2010

 

Kahden kuukauden opintovapaa on päättymässä. "Paketoin" tänään  toukokuun urakkaani eli lukuluonnosta, jossa koitan selittää miten yhteiskunnassa muutokset aaltona huuhtovat toiminnan eri tasoja samalla kun toimijat vaikuttavat niihin ja tulevat vaikutetuiksi. Koitin myös selittää, että olemme uppoutuneita erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja kun sidokset kovin tiivistyvät, syntyy rajoja ja rakenteita ja saamme verkostoon yhteisöjä ja noodeja joissa sitten muhii sosiaalinen pääoma.

 Tämän koko hässäkän koitin vielä kytkeä fyysiseen tilaan paikkariippuvien resurssien, tässä tapauksessa inhimilliseen pääomaan sitoutuneen hiljaisen tiedon, avulla. Kokonaisuus oli hankala ja lopulta kaikesta luetusta ja "lapiotyöllä" kootusta tekstistä jäi käteen vain pieni osa, mutta toivottavasti joltain osin tolkullinen - siis jatkotyön pohjaksi.

 

Juhannukseksi on sitten urakkana mukavaa ja vähän tutumpaa tavaraa. Tavoitteena on koota tietoyhteiskuntavalmiuksista, oppimisesta ja alueista kokonaisuus. jonka kautta pääsen sitten empirian setvimiseen. Näin toivon.

 

Visiona on koota "auttava kokonaisuus" tiiviillä aikataululla ihan jo senkin takia, että voisi itselleen ja muille osoittaa mitä on rakentumassa. Tällaisessa hosumisessa on riskinsä. Osaaminen jää pinnalliseksi ja kommenttien osalta käy niin kuin eräs artisti eilen eräässä tilaisuudessa osuvasti totesi, että "etukäteen pelottaa ja jälkikäteen hävettää". Mutta pääasia että etenee. Tällainen metodi.

 

Koska huiskin tänään koko päivän melko sitkeästi pulpahti mieleeni sekä tietoteknologian että opintojenkin osalta Sisyfos, joka muistaakseni vierittää vanhassa tarinassa kiveä rinnettä ylös - ja kivi on hetken päästä taas alhaalla - josta Sisyfos taas työntää sitä ylös.Loputtomasti!.  Miten tietoteknologian ja kehtiyksen kanssa ylipäänsä voi pärjätä? Kun on jotain oppinut, asiat ovat todennäköisesti jo karanneet eteenpäin. Sama tunne tulee opiskellessakin. Luki tai teki mitä tahansa - joku on tehnyt saman jo aikaisemmin, valmiimmin ja laadukkaammin. Jos tässä kehityksessä päämääriä ei kuulukkaan saavuttaa vaan kehitys on se juttu, niin mistä sitä tietää milloin keinot - siis jatkuva oppiminen ja kehittyminen (teknologinenkin) - on muuttunut päämääräksi. Aristoteles (muistan koska äskettäin luin) piti tätä aika valitettavana. No tämä on tällaista ukkospäivän kapinaa, pilke silmäkulmassa. / ski

 

15.5.2010
 
Varmaan jokainen tutkimusta tehdessään jossain vaiheessa ajautuu lukemaan jotain, mikä liittyy valtaan. No - tämän jälkeen kaikki mitä suunnittelee sanovansa, vaikuttaa arveluttavalta, yhtälailla kuin se, ettei tekisi tai sanoisi mitään. Ankaraa puhetta on tietoyhteiskunnan ja globalisaation näkeminen kaikkialla läsnäolevana diskurssina tai annettuna välttämättömänä logiikkana! Jo aihetta valitessaan on tehnyt valinnan! Kuinka näiden ulkopuolelle voi astua?


 

Olen lukenut tilaan, rajoihin ja valtaan liittyviä ajatuksia. Pauli Tapani Karjalainen kirjoittaa tilasta ja kokemuksesta - > "Every event happens some where", ja toisaalta Lea Krohniin (1993) viitaten: " I am the one who is here; I am the one who is now". Niinpä niin - tila ja aika!. Tila ei ole neutraali kohde tai objekti, tila on konteksti jonka laatu syntyy tekemisessä ja kokemuksessa -> Se Castellsin / Anttiroikon kuvan "alakerta" muuttuu objektiivisesta subjektiiviskeksi! Saattaa toki olla että "yläkerta" tarkastelee "alakertaa" omilla silmälaseillaan eikä näe tätä laatua....ja saattaa olla että "alakerta" viittaa kintaalla yläkerran näkemyksille. siis ..saattaa olla ..ettei mitään kerroksia (rajoja) olekkaan..ihmisille..tässä ja nyt
 
No miten tämä nyt sitten liittyy valtaan ja rajoihin. Roivaksen väitöskirjassa todetaan osuvasti, että teknologisessa (kapitalismissa) valta ei toimi riiston vaan syrjäyttämisen keinoin. Perinteinen varallisuus kasataan "riistolla" mutta tietovarallisuus syntyy oikeudesta syrjäyttää muita!  No tämä syrjäyttäminen tapahtuu asettamalla rajoja.  Anssi Paasi muistuttaa, että "rajat eivät ole vain steriileja linjoja kartalla tai metsässä, vaan sijaitsevat kaikkialla yhteiskunnassa, lukuisissa käytännöissä ja diskursseissa, joissa tehdään sosio-spatiaalisia rajauksia, joiden perusteella jotkut määräytyvät kuulumaan rajojen sisäpuolelle ja jotkut ulkopuolelle (Paasi 2002, 158). Roivas viittaa Pfaffenbergiin (1992), joka on määritellyt koko joukon teknologiaregulointistrategioita, joiden avulla näitä rajoja luodaan. Massinille tilat ovat kohtaamispaikkoja ja Massiini puhuu myös mukaan pääsyn politiikasta. Kun mukaan pääsyn edellytyksiä muutetaan rajat muuttuvat mutta eivät katoa. Aina on me ja muut. Yhteisön identieetti rakentuu tästä - > ja aikaisemmin lukemani pohjalta päivittyy kokoajan - > näin tila ei olekaan rakenne vaan prosessi. Jos siis johonkin kajoaa, kajoaa rajalinjoihin ja ..käyttää valtaa..
 
Onneksi ja suureksi hämmästykseksi Karjalainen on artikkelissaan (Place and Intimate sensing) pohtinut samaa ongelmaa mitä minä, huomattavasi arkisemmin ja kömpelömmin, pohdin krokotiilisadun kautta. Karjalainen käsittelee todellisuuden moninaisuuden ja sitä kuvaavien mallien suhdetta Mr Plomar esimerkillä -> siis juju on, jos maailman moninaisuuden ja mallin välillä taiteilee luo mahdollisesti jotain josta ei enää ota "Erkkikään selvää" mikä on tutkijan abstraktiota ja mikä autenttista kuvausta - > no avuksi otetaan "self-knowledge". Toimii toivottavasti kaikessa tekemisessä, tutkimisessa ja kehitystyössä. 
 
Tästä tulin nyt vähän kimurantti kirjaus mutta mutkikkaita olivat tämän viikon "lukuläksytkin"./ski
 
 
 
7.5.2010
 
Silloin,  kun ei vielä ollut Turun moottorietä muistan ajelleeni Turusta Lohjansuuntaan myöhään pimeänä syysiltana. Tiestä iso osa oli valaisematonta eikä tiellä tuntunut ajavan kukaan muu. Hetkittäin iski epäilys: olenko enää oikealla tiellä? Mistä sen voisi tietää tai tarkistaa? Muita täällä ei ole - pysähtyä ei voi - on vaan ajettava ja toivottava että joskus jossain kohtaa tulee joku valaistu viitta tai risteys. Ennen aamua tai ennen kuin bensa loppuu.


 
Olen alkuviiksota tutustunut alueelliseen uppoutuneisuuteen (embeddedness). Tästä on erinomainen väitöskirja (OInas 1999). Väitöskirja tarkastelee yritysten uppoutuneisuutta - mutta sama ajatus on siirrettävissä myös muihin toimintoihin ja toimijoihin. Käsitteen huolellinen erittely auttaa jäsentämään myös sosiaalistä pääomaa, hiljaista tietoa sekä yhteisöjen ja verkostojenkin suhdetta. Tämä myös kulkee siinä minua "piinaavan" Anttiroikon" kuvion alakerran ominaislaadussa. Ja vie keskustelun maantieteen kentälle! Olen asettanut omassa ajattelussani t3:n kohdeyhteisöt kuvion "alakertaan".
 
Olen pohtinut myös aluetta, tilaa ja paikkaa. Missä yhteisöt itse kokevat toimivansa. Joku sanoi että jos Facebook olisi valtio niin se taitaisi olla jo neljänneksi suurin valtio - voiko pitää paikkansa?. Onko verkko tila? Onko media kaikkineen tila? Humanistinen maantiede - johon en aijo nyt sotkeutua - tarkastelee ihmisen ja ihmisen kokeman tilan suhdetta (mm. PT Karjalainen) . Miten verkottunut tietoyhteiskunta muuttaa tätä kokemusta? Tätä ei voi täysin sivuttaa!  Ei etenkään silloin, jos haluaa tukea yhteisöjen vuorovaikutustaitoja ja jos samalla ajattelee että yhteisöt ovat aktiivisa yhteiskunnallisia toimijoita, joiden toimintaa ohjaa se millaiseksi todellisuus ymmärretään - mikä muu sitä ohjaisi??
 
On liki merkillistä, miten joistain päähän pinttymistä ei pääse eroon. Minua on vaivannut ja vaivaa edelleen se, millä oikeudella tutkija voi tulkita jonkun toisen puhetta tai mitään muutakaan tuotosta tutkijan / tieteen / teorian käsitteillä - > siis kumpi on olennaisempaa - se millaisena joku ihan oikeasti kokee todellisuutensas vai se millaisena joku teoreettinen jäsennys sen hahmottaa. Puhun nyt itsestäni - jostain syystä en pääse tämän kysymyksen yli pysähtymättä.
 
Kauan aikaa sitten poimin talteen sadun, jossa krokotiiliherra vietti aikaansa siisitisti järjestetyssä huoneessa jossa oli jämptin näköiset kukkatapetit. Krokotiilirouva houkutteli herran puutarhaan katsomaan oikeita ruusuja. No - herra ahdistui heti koska luonnossa kaikki oli niin sekaisin. Herra pakeni takaisin huoneeseensa turvaan kaiken siistin ja järjestetyn keskelle.. Jokin tässä puhutteli niin että muistan sen ehkä loppuikäni.  Onko niin että hermeneuttisella kehällä kuljetaan puutarhan ja kukkatapettien välillä?  Jos tiukka paikka tulee niin kumpi sitten on aikuisten oikeesti totta...
 
No niin - sitä kun lukee, miettii ja vähän kijoittaa niin sitä on pimeällä Turuntiellä eikä aina voi varmuudella tietää onko jo hetki sitten kääntynyt jostain risteyksestä väärään suuntaan. Onko luetut kirjat tarpeellisia? Onko lähtökohtavalinnat oikeita? onko tulokulma omien arvojen mukainen? onko sillä mitään väliä? Aika on niukka resurssi ja koskaan ei tiedä varmuudella onko hakoteilla tai ihan fiksulla polulla - ennen kuin on mennyt niin pitkälle että tulee joku valaistu risteys ja voi taas tarkistaa onko kartalla. / ski
 
29.4.2010
 
Lähetin tänään Päivi Oinakselle (ohjaajani) huhtikuun raportinrakennusurakan - eli ns. luvun 2. (ja kyljessä johdannon). Kirjoittaessa tapahtuu monenlaisia asioita ja minulla asiat usein kristallisoituvatn epävirallisiksi "työsloganeiksi". Huhtikuun saaliina "yhteisöjen mielen tila" ja asia jossa "ei ole päätä eikä häntääkään".

 
Olin viimeviikolla sekä HEKO:n kevätvuosikokouksessa että ITK -päivlllä. Sitä ennen pistäydyin myös muutaman kerran töissä, jossa sain puhua kansalaisyhteiskunnasta osaana yhtä tulevaisuuskurssia (kollega kuittasi, että oli sillä Susannalla uudet kalvot..)
 
Kaikki meni kaikkialla kaikin puolin hyvin, mutta ITK-päivien päätteeksi koin kirkastumisen. Seminaari koostui erinomaisista sosiaalista mediaa koskevista esityksistä - spektaakkelinomaisista täsmäiskuista - kunnes viimeisenä puhui, ilman dian diaa, Johanne Ojansuu, joka asetti ihmisen teknologiasuhteen filosofin ottein laajaan viitekehykseen. Oivalsin kertaheitolla että nyt kuulin jotain, missä oli alku, keskikohta ja loppu!!! - Esityksissä joissa hypätään johonkin ilman mitään taustoitusta ei sen jälkeen tuntunu enää olevan "päätä eikä häntää"!
 
Samalla ymmärsin, ettei kukaan voi oikeasti ymmärtää mitään minun tutkimuksestani jollen avaa kokonaisuutta. Keskustelut jäävät enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ilmaan. Kaivoin kotoa Ojansuun (Lankeemus 2008) esiin ja samalla myös kompleksiset systeemit (minulle "vanha tuttu"), diffuusion, sosiaalisen konstruktivismin  ja jopa Popperin kolmet maailmat (jotka auttaa jos liikutaan koko skaalassa fyysisestä tilasta mielikuviin). Ojansuun puheenvuoro toimi helikopterina joka auttoi minua nousemaan ajattelussa sen verran ylöspäin että näin mitkä asiat on kirjoitettava auki ennen kuin kukaan voi käsittää miten minun mielestäni tietoyhteiskuntakeskustelu voi heijastua muutosvoimana yhteisöihin ja yhteisöjen viestintavalmiuksien vahvistuminen vastaavasti alueelle - miten tiedon tuottaminen voi muuttua oppimiseksi ja tästä kaikesta voi sitten seurata heijastusvaikutuksia toimintojen organisoitumiseen ja - ehkä - alueen rakenteeseenkin. Ymmärsin samalla ettei voi kirjoittaa edes ns. lukua 2 jollei ole luonnostellut ns. lukua 1 - silläkin uhalla että tietää kaiken vielä muuttuvan - ja loppulukuluonnosten olevan vielä täysin perkaamatonta teksisekamelskaa.
 
Olen aikaisemmin omassa lisensiaatin työssäni ihmetellut sitä miten hallinnolliset muutokset heijastuvat fyysiseen tilaan ja päinvastoin. Nyt - tietoyhteiskunnassa, jossa tieto ja osaaminen on resurssi ja mielenmaailma ja mielikuvat työn alueena - asiat heijastuvat ja tavallaan artikuloituvat / manifestoituvat vuorovaikutuksen kentällä - > Tätä suunnilleen Doren Masseykin yrittää kertoa. Vuorovakutus luo tiloja - > olen siis saman äärellä mutta nyt en tarkkaile fyysistä tilaa vaan kulttuurisesti rakentuvaa tilaa, jota ei rakennetat kaavoituksen pohjalta vaan vuorovaikutuksen ja viestinnän keinoin! No - nyt sitten tiedän että se tila josta tällä kertaa olen kiinnostunut on lyhesti sanoen yhteisöjen mielen tila.. T3 yhteisöt ovat jo lähtökohtaisesti melko tulevaisuussuuntautuneessa mielentilassa, joten heidän kauttaan on helppo katsoa millaisen mielen tilan tämä verkottunutta tietoyhteiskuntaa koskeva tarina on kullekin rakentanut. ja millaiseksi sitä halutaan rakentaa. / ski

12.4.2010
 
Seppo Roivas on omassa väitöskirjassaan (Tietoyhteiskunnan lupaus, UTA) tarakastallut EU:n, Suomen ja Pohjois-Karjalan tietoyhteiskuntastrategioiden tietoyhteiskunta- ja ihmiskäsityksiä. Yhteenveto on silmiäavaava ja auttaa ymmärtämään millaiseen kokonaisuuteen t3 hanke sijoittuu, missä on t3 erityisyysen ydin ja samalla suurimmat ymmärretyksitulemisen haasteet.


 
Euroopan unionin viidestä tarkastellusta tietoyhteiskuntadokumentista kolme edustaa kovaa teknologiadeterminismiä ja kaksi pehmeää teknologiadeterminismiä. Kansallisista yhdeksästä tutkitusta dokumentista neljä edustaa kovaa teknologiadeterminismiä, kaksi pehmeää teknologiadeterminismiä ja kaksi teknologian sosiaalista determinismiä. Kun siirrytään paikallisemmalle tasolle ote hiukan "pehmenee". Pohjois-Karjalassa neljästä tietoyhteiskuntadokumentista yksi edustaa kovaa teknologiadeterminismiä, yksi sosiaalista konstrutivismia, yksi teknologian sosiaalista determinismiä ja ..yllätys yllätys.. Mannremaan MIkan Elävä Pohjoiskarjala edustaa fururismia!
 
Aika jännä! Olemme hahmotamme asioita näin! Olemmekohan kutakuinkin tällaisen todellisuuden sisällä - juuri nyt ja suurin piirtein.
 
Silti tapahtuu ristiriitaisia asioita. Opettelin poimimaan tietoa Tilastokeskuksen tilastoista - ja niin kuin tiedämme ajankäyttötilastoista - ihmiset harrastavat nykyään atk:ta ja katselevat TV:tä, eivät niinkään vieraile tai edes seurustele oman perheen kanssa.Tämä kehityssuunta on kiistaton ja selvä.  Tässä kohdin teknologia on muuttanut jotain. Mutta sitten toislaata - Roivaksen väitöskirjassa kerrotaan kuinka Koillismaalla melkein kaikilla on laajakaista, jotta ihmiset pysyisivät taantuneella alueella - silti he muuttavat pois: Panzari Mika oli Roivaksen mukaan kiinnostunut asiasta ja saanut selville että ihmiset käyvät edelleen perinteistä koulua, kylätiet ovat vilkkaita ja lähikaupassa käy kyläläisiä - ihmiset eivät istu videokonferensseissa., No - tämä on kummallista. Miksi teknologia ei muuttanut Koillismaata mutta muutti ihmisten ajankäytön -  vai olisiko nämä eri ihmisiä - vai olisikö kyseessä nyt ihan eri aisa..Fyysinen tila on jotain muuta ;)
 
t3 -hankkeen suuri juttu on varmaan tulla ymmärretyksi, kuulluksi ja arvioiduksikin muuna kuin teknologiadeterministisenä hankkeena. Kuulen pienistä asoista miten odotukset ovat vahvasti teknologiassa ja sen tuomassa "helpotuksessa" - joku toteaa että ei kyllä haluaisi "ruokaryhmään" koska silloin ei opi tietotekniikkaa jne.
 
Mitä loppujen lopuksi ict:ltä odotetaan. Asiakkuudenhallintajärjestelmiä (CRM) hankkineista yrityksistä valtaosa (todella suuri valtaosa - taisi olla yli 70 %) pettyy, koska järjestelmä ei tuokkaan odotettua apua ja helpotusta - > no ihmekös tuo, ennen järjestelmää koko firman toimintalogiikka ja organisointi olisi pitänyt miettiä uusiksi - asiakaslähtöiseksi..yleensä vaan vanhaan organisaatiorakenteeseen humpsautetaan / pakottamalla väännetään järjestelmä, joka ei alkuunkaa tue tätä vanhaa organisaatiorakennetta - > tulos on entistä työläämpi ja turhauttavampi. Jotenkin suhtautuminen ict:hen on ristiriitainen: sen pitäsi muuttaa jotain mutta se ei saisi muuttaa mitään...
 
No - ehkä keskeneräisiä ajatuksia ei saisi liikaa omassa mielessään yhdstellä mutta olkoon tämän(kin) kerran. / ski
 
6.4.2010
 
Olen jatkanut puhelinhaastatteluita ja lukenut taustoja. Lukukokemuksista jaan muutamia teemoja, joista jotkut ehkä hylkään ja jotkut säästän.
 
Samalla, kun kokosin erilaista tilastotietoa tietoyhteiskuntaan ja yhdistyksiin liittyen törmäsin Erik Allardt:in teknologiaretoriikan -käsitteeseen -> s
en enempää ihmettelemättä sekä kuvaamme että tuotamme todellisuutta teknologian käsitteillä - teemmeköhän näin kaikilla toiminnan tasoilla?... Kun pohdin tätä Anttiroikon kuvaa - jota hiukan vierastan, koska se esittää globaalin ja paikallisen jännitteen jotenkin liian "selkeästi"  - törmäsin Habermasi:iin ja kommunikatiivisen toiminnan

teoriaan sekä julkisuuden sfääriin ja pohdin miksi tähän on niin vähän viitattu - olenko hakoteillä jos ajattelen sen liittyvän juuri tähän Anttiroikonkin kuvaan...Minua nämä Habermasin jutut auttoivat  ymmärtämään ehkä tätä paikallisen ja globaalin jännitettä laajemminkin..
 
Olen myös ilokseni huomannut että Laura Isakka on perkannut Tilastokeskuksen haastettelu- ja kyselyaineistoista  sosiaalisen pääomen vuoden 1990 jälkeen! Hätäisesti katsoen näyttäisi siltä että joissain tietoyhteiskunta-aieneistoissa olisi joitain sosiaalisen pääoman teemoja - > tästä täytyy ehkä kysyä Nurmelan Juhalta, Sosiaalisen pääoman käsitetteen operationalisointiin on taas otettu napakan kriittinen kanta Aila-Leena Matthies:in eräässä asukastoimintaa tutkivassa case -tutkimuksessa.
 
Paljon muutakin kiinnostavaa on - > tietoyhteiskunnan maantiedettä (Inkinen & Jauhiainen)  olen kolunnut ja yhteisöistä lukiessani huomaan että yhteisöjen oppimista voi lähestyä myös innovaation näkökulmasta: Sakari Hänninen on tutkinut yhteisöjen ekstensiivisiä, intensiivisiä ja konstruktiivisia aloituksia - yhteisöjen näkökulmasta t3 voi katsoa myös tätä kautta. No - kaikki tämä voi vaikuttaa kaaokselta mutta olen joka tapauksessa ajautunut näiden teemojen äärelle tekemieni puhelinhaastettelujen yllyttämänä joten aivan kauaksi en uskoakseni ole etääntynyt. / ski
 
28.3.2010
 
Markku Sotatauta puhui aikanaan ilkeistä ongelmista, joita lähestyttiin piirittämällä. Tutkimuksen tietoperustan rakentamissa on jotain samaa. Olen mm. liikkunut yhteisön, verkoston, ekspansiivisen oppimisen teemojen ympärillä. Näitä teemoja on pohdittu samassa yhteydessä aikaisemminkin!  Miettinen ym (2008) jäsennellessään verkoston käsitettä nostaa esille kohteellinen verkostokäsiteen, joka  tarkastelee  verkoston kehitystä, yhteistoimintaa ja luottamusta. Kohteellisen verkostokäsitteen avulla pääsee käsiksi myös ekspansiiviseen oppimiseen. En tiedä onko helpotus, yllätys vai pettymyt mutta minusta on luontevaa tässä vaiheesas ajatella, että yhteisö on verkoston eritynen muoto ...siis seuraus tietyn tyyppisistä vuorovaiksuksen suhteista ... ja nämä sitten kehittyvät eri tavoin..sisäisistä ja ulkoisista syistä

Tieto- ja viestintäteknologia muuttaa todellisuutta samoin kuin se miten tietoyhteiskunnasta puhutaan. Olen seurannut tietoyhteiskunnan "toisen vaiheen" luonnehdintaa ajassa taaksepäin. "Nykyaikaa etsimässä" -raportissa viitataan "Tehokkuudesta jakamiseen" -raporttiin, jossa kerrotaan kuinka  noin vuoden 2005 aikoihin siirryttiin tehokkuden tietoyhteiskunnasta jakamisen tietohteiskuntaan jota luonnehtii jakaminen, osallistuminen, yhteisöllisyys, toiminta ja paikallisuus. Huomaan, että samaan "toiseen vaiheeseen" viittaa Olli Hietanen 2005 Tietoyhteiskunnan myytit ja todellisuus -kirjassa. Samalla mietin miten t3 yhteisöt perustelevat Tietotaitotalkoisiin osallistumista -> puhutaanko tehostamisesta vai jakamisesta...tämäkin herättää ajatuksia / ski
 
 
 
23.3.2010
 
Alkuvuosi on ollu ajankäytön kannalta tiukka mutta maanantaina jäin  2 kk tutkimusvapaalle. Kävin samantien Hämeenlinnassa keskustelemassa teoreettisesta taustasta ohjaajan kanssa ja määrittelimme keväälle työlistaa. Karkeasti ottaen tavoite on kirkastaa tietoperusta - mielellään johdonmukaisesti rakentuva kokonaisuus joka ei sisällä kohtuutonta määrää uusia avauksia ja näkökulmia. Kävimme yhdessä läpi runkoluonnosta ja sain apuja sekä rönsyjen karsimisessa että laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa -  Ankara tosiasia on että väitöskirjalla on oltava teoreettista - tieteellilstä kontribuutiota! Reilua ja totta!
Jatkan nyt keväällä myös talkootapahtumien yhteyshenkilöiden haastatteluita.
 
Huomaan, että joudunkin muistuttamaan itseäni siitä, että en sotkisi samaan "mylläkkään" teoreettisia näkökulmia ja erilaisten "politiikka- ja kehittämisraporttien" näkemyksiä ja kannanottoja asioiden - esim tietoyhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. On kummallista että tämän asian kanssa joutuu tsemppaamaan, koska tämän nyt  pitäisi olla jo tässä elämänvaiheessa ns. selvää pässinlihaa mutta kun tietotodellisuus pursuaa erilaisia hankeraportteja, tutkimusraportteja ja selontekoja, vaatii erityistä valppautta ettei ala puhua tosiasiana jostain mikä on jonkin työryhmän selvityksen lopputulos / tavoite  - siis työryhmän jolla on ollut joku tavoite tms.
 
Toisaalta laadullisessa tutkimuksessa on hyvä aukipuhua tutkimusta taustoittaneet ennakko-oletukset. Nyt ensitöikseni kokoan nämä "Millainen tietoyhteiskunta Suomi erilaisten selvitysten pohjalta on" pohdinnat erilliseksi tautoittavaksi osioks. Saan näin siivottua rakentuvaa teriaa ja motivoitua tutkimusta. Koen myös tärkeäksi sen että kuvataan millaisessa todellisuudessa - siis tilastojen yms. valossa - yhteisöt toimivat - mitä esim. digitaalinen kuilu tarkoittaa jne..

 
 
3.2.2010
 
Jokin mielessä pyörivä hakee nyt hahmoa. Olemme Maijan, Liisan, Leena Vainion ja Mika Sihvosen kanssa valmistelleet tiivistelmää ITK - seminaariin otsikolla "Yhteisöt oppijoina - verkostomaisuus haasteena". Koitan kiivaasti saada sanoitetuksi sitä ajatusta joka päässäni velloo liittyen fyysiseen paikkaan ja virtuaaliin / globaaliin tilaan tämän paikan osana. Doreen Massey tarkastelee sitä miten Hondurasin intiaanien tilanne aikanaan muuttui, kun Kolumbus "joukkoineen "otti haltuun" intiaanien alueen luonnonvaroineen ja määritteli sen tavallaan uusiksi omin ehdoin.

Nyt kovasti pohdin voisiko olla niin, että tämän innovaatioiden perään haikailevan ja verkottuneen tietoyhteiskunnan keskeinen ja kriittinen resurssi ei olekaan tieto vaan sosiaalinen pääoma - joka itseasiassa on välttämätöntä innovaatioiden syntymiselle ja mitä taas on perusteltu talousmantsan puitteissa. No  - tämä sosiaalinen pääoma on aina (?) tilaan/paikkaan juurtunutta ja tavallaan eräänlainen noodi tai suvantokohta "verkostoissa virtaavien tietojen aallokossa"
 
Mutta - kuka itseasiassa omistaa tämän nykyajan kriittisen luonnonvaran - sosiaalisen pääoman - onhan se kollektiivisesti rakentunutta aineetonta varallisuutta! Jolla on taipumus tuottoon! Onko tämä alueen toimijoiden omaisuutta ja jotain jonka käyttöön ja määrittelyyn heillä on ensisijainen oikeus - vai onko se jotain mikä on muiden hyödynnettävissä.
 
Intiaanien osalta ulkopuoliset tavallaan "ryöstivät" paikalliset luonnonvarat, joiden taloudellinen arvo ei ehkä ollut alkuperäiskansoilla samalla tavoin tiedossa - onko olemassa vaara että globaalit rakenteet ja prosessit kuorivat alueen sosiaalisen pääoman "pintakerroksen" jos paikalliset toimijat eivät onnistu sanoittamaan omia kokemuksiaan paikasta ja sen tulevaisuudesta.
 
Onhan tämä melko populistista mutta jotain kiinnostavaa tässä on t3 hankkeen vaikuttavuutta ja yhteiskunnan pelisääntöjen ja prosessien "uudelleen jäsentymistä" ajatellen - uudelleen jäsentymisen ja itseorganisoitumsprosessien uuttaluova mahdollisuus on ollut vahvasti mm. ohjausryhmän haastatteluissa esillä Ja toisaalta alueelliset toimijat ,jotka ovat osallistuneet talkoisiin ja joita olen jo hiukan jututtanut, pyrkivät nimenomaan tuomaan tätä vastakeskustelua - kertomaan mikä paikka on heidän silmin. /ski
 
 
 
11.1.2010
 
Uusi vuosikymmen tuo uudet otteet: Serendibity tarkoittaa yllättävää mutta onnekasta löytöä ja systemaattinen kirjallisuuskatsaus taas suunnilleen sitä, että karoitetaan jonkin tietyn kysymyksen osalta tietyt kriteerit täyttävä aineisto kattavasti ja systemaattisesti. Serendibity ei metodina istu enää vuoteen 2010 - nyt on jo otettava toiset otteet..

Olen pohtinut miksi yhteisöllisyys on niin tärkeää - ja onko se ylipäänsä sitä? ja miten se liittyy läheistyyteen ja tilaan - tai alueeseen? Ja kuka tai mikä siellä alueella oppii ja miksi ja miten - ne yhteisötkö vai ne ihmiset?  Miksi ei voi olla virtuaalisia yhteisöjä - vai voiko sittenkin? ja mihinkähän tilaan ne sitten liittyy..
 
Talousmaantieteessä ollaan luonnostaan kiinnostuneita tilasta, paikasta ja alueesta. Jotenkin on luontevaa ajatella, että asiat on juurtuneita ihmisiin ja alueisiin, mutta miksi ja miten niin?
 
Sain lukuläksyksi Michael Storperia. Sorper on muun muassa tarkastellut vuorovaikutusta erilaisten viestien ja viestinten pohjalta. Vuorovaikutus voi olla kirjallista, puhuttua, mielikuvia luovaa - visuaalista tai ....läsnäoloa eli  otain mikä on "feel ja smell..".  Listan alkupään koodattavan viestin voi ulkoistaa verkostoihin mutta huonosti koodautuvan viestin  siirtyminen edellyttää lähettäjän ja vastaanottajan keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Mistähän sitä erottaa kummasta on kullkoinkin kyse vai onko niin että kaikessa koodattavassa on vaihtelevan kokoinen osa myös koodaamatonta?
 
Mielenkiintoista on että luottamus ilmeisesti edellyttää rakentuakseen myös riskinottoa ja/tai riittävää panostusta vuorovaikutukseen: siis sen että, olet ihan omana itsenäsi asiasi kanssa liikkeellä ja/tai panostat ihan oikeasti omaa rajallista aikaasi ja/tai resursseja...Ja vielä jännempää on se, että kovin tehokas (ei edellytä lähettäjältä juuri mitään) tapa vietiä voi itseasiassa tuhota viestin arvon -> siis saada massapostina e-meili on "yhtä tyhjän kanssa" verrattuna kahdenkeskiseen keskusteluun kuppilassa...ihan järkevää...kädenpuristuksen hinta on kova - nuoret ja konsultit puhuu "face timesta" ,jota tarjoillaan harkiten ja rajatuille joukoille..Yritykset siirtävät vähemmän kannattavat asiakkuudet edullisempiin kanaviin..
 
Muitta voiko käydä sitten niin, että vuorovaikutusta kehittäessäni itseasiassa salaa kaivan maata itse asian alta....että ottaisi netin käyttöön siksi, ettei tarvitse käydä erikseen ihmisten luona asiaa esittämässä..jotain tehostuisi mutta jotain aikaisemmasta jäisi ehkä myös pois - mitähän se jokin olisi ja mahtaisiko siitä olla jotain merkitystä...tai onko koko kysymys vähän kärjekkäästi muotoiltu - todennäköisesti!
 
Olen nyt sopinut koko joukon puhelinhaastatteluita viime syksynä toteutettujen talkooyhteisöjen avaininformattien kanssa. Puhelinhaastattelut jäävät hiukan pinnallisemmiksi kuin "live haastattelut" mutta koen kyllä saaneeni jo paljon, vaikka haastatteluita on takana vasta kourallinen - mielenkiintoisella tavalla haastattelut omalla tavallaan ottavat kantaa niihin teemoihin, joita olin kuvitellut tietoperustaan kokoavani - > joidenkin teemojen osalta olen ollut hajulla mutta josain määrin tuntuu painetta myös aineistolähtöisempäänkin joustavuuteen.
 
Varsinainen väitöskirjan case-aineiston kokoaminen käynnistyy samoin nyt keväällä mutta edellyttää vielä huolellista valmistautumista. / ski
 
21.12.2009
 
Tutkimus etenee "kunhan vaan jatkat etkä lopeta ennen kuin homma on aikanaan kasassa" periaatteella. Kuluneen alkutalven saaliina on ollut konkretisoituva ymmärrys viestintävalmiuksien ja talkoiden merkityksestä kohderyhmälle - muutamat toteutuneet puhelinhaastattelut ovat vakuuttaneet minut siitä, että itseasiassa kaikista talkoista on syytä koota puhelinhaastatteluaineisto - on hyvä ymmärtää millaiseen todellisuuteen ja millaisiin tarpeisiin/odotuksiin ja pelkoihin talkooista haetaan ratkaisua.

Olen saanut päätöksen opintovapaasta. Pidän loppukeväästä kaksi kuukautta opintovapaata ja tämä mahdollistaa sen, että pääsen kokoamaan väitöskirjan varsintaista empiriaa. Tavoitteena on käydä läpi eri tyyppisiä caseja perusteellisemmin. HYVA on nyt ensimmäisenä listalla. Kun perään tulee kesäloma kuvittelisin taas pääseväni eteenpäin. Viime kesänä oli niin mukava keskittyä - keskittyminen on arvokas asia!!
 
Pidän kiinni talousmaantieteestä ja alueellisuudesta - vaikka kiusaus harhautua on ajoittain suuri. Joulun lukulistalla on muun muassa jo aikaisemmin minulle suositeltua Michael Storper:a ja alueellisuuden ja tietoteknologian välisiä yhteyksiä.
 
Haluaisin myös setviä "communication creates communities" -hankkeen taustoja. Helsingin kaupunginosayhdistys on ymmärtääkseni ollut mukana tässä eu-hankkeessa. Tässä englanninkielisessä hankeotsikossa tiivistyy jotain kiinnostavaa - > onko taustalla jotain mistä pitäisi olla tietoinen - > todennäköisesti ja lähes varmasti. Täytyy tarkistaa. /ski
 
 
13.11.2009
 
Jos auto nykii, siinä on  "kengurubensaa" mutta jos tutkimushanke etenee töksähdellen on tekijä todennököisesti vuoroin juoksevien työasioiden jumittama ja vuoroin löytänyt suvantopaikan viedä hanketta eteenpäin. Viimeisin jumikohta alkoi 27.11. seminaarin jälkeen, mutta onneksi alitajunta - yksi luotettavimmista kavereista! - kuitenkin koko ajan vie asioita jollain tasolla eteenpäin.

Olen nyt saanut viiden (5) talkoon yhteyshenkilön yhteystiedot (Liminka, Mankkaan yläaste, Helsingin työväenopisto, Hartola, Syke) ja tarkoituksenani on puhelinhaastatella talkooinformantteja sitä mukaan kun saan takoista kirjoitettuja talkootarinoita käyttööni. No - yhteystiedot saatuani olen vimmatusti tutkinut kännykkääni, etsintyt netistä puhelun nauhoittamiseen tarkoitettuja ohjelmistoja - löytyi ainakin kaksi! - ja viimeisimpänä tutustunut verkkokauppa.com:n tarjontaan kunnes yhden myyjän puheessa vilahtanut sana "kaijutin" vapautti ymmärrykseni ja keksin että ei puhelinhaastatteluun tarvita mitään sen kummempaa: laitetaan vaan tavallisessa puhelimessa kaiutin päälle ja viereen sanelin -> Ja kas - koko keskustelu siirtyy nauhalle ja kaikki kulkee niin kuin ennenkin. Homma tallettuu sanelimelle - siitä läpärille ja paperille! Keep it simple!
 
Olen myös päätynyt siihen, että analysoin t 3 -verkoston / ohjausryhmän haastattelut Maijan väitöskijrassa olevia  "Tietoyhteiskuntanäkemyksiä"  - vasten (s. 70). Saan näin sekä rikastettua t3 hankkeen "konseptia" että jäsennettyä sitä perustellulla tavalla.
 
Tarkoitus on siis vihdoin saada myös jotain uutta tietoa tuotettua:.
 
Seminaari itsessään oli kannustava! Sain sekä "lukuläksyjä" että luvan jatkaa oppivan alueen suuntaan - > yhteys ekspansiiviseen oppimiseen koettiin sillä tavoin mielenkiintoiseksi, että olen asiasta yhteydessä HY:n kehittävän työntutkimuksen laitokselle ja benchmarkaan sen alueen tutkimuksia. Yleinen arvelu oli kuitenkin se, että ekspansiivisen oppimisen tutkimus"traditiota" on syytä soveltaa eikä kopioida sellaisenaan!
 
Seminaarissa nousi esille myös perustellut riskit , joista on hyvä olla koko ajan tietoinen: En saisi sortua vain kuvaamaan hanketta vaan hankkeen avulla on tuotettava uutta ymmärrystä olemassa olevaan teoreettiseen keskusteluun. Siis vieläkin jämptimmin on fiksattava ja asemoitava tutkimus tutkimuskenttään ja siellä  tutkimusaukkoon. Hyviä ja välttämättömiä muistutuksia! / Susanna
 
 
21.10.2009
 
Lähetin eilen tutkimussuunnitelman ohjaajalle ja tarkoitus on esitellä se tutkimusseminaarissa Turussa ensi tiistaina. Teksti jäi löysäksi ja olisi ilman muuta ollut kelvollisempi, jos sivumäärä olisi tiivistynyt puoleen. Kuulun niihin, jotka kirjoittavat nopeammin kuin ajattelevat ja siksi - jos vaan aika riittää .- voin helpostikin prosessoida asioita monien tihenevien kirjoituskierrosten avulla. Jos aika loppuu - teksti jää löysäksi ja referoivaksi, mikä on aika tympeää kommentoivaa lukijaa ajatellen.  Moni asia jäi myös avoimeksi ja jotkin asiat olen saattanut jopa ymmärtää pieleen - seminaari tulee siis kreivinaikaan!

Olen alustavasti tutustunut oppivan alueen problematiikkaan (Roel Ruten & Frans Boekema). Tämä on ollut hyödyllistä, koska olen nyt omasta mielestäni löytänyt selityksen sille miksi alue / tila (? -> nämä käsitteet on otettava haltuun ensitilassa!!!) on merkityksellinen sekä sosiaalisen pääoman että oppimisen näkökulmista -> hiljainen tieto on ihmisiin ja tilaan/paikkaan juurtunutta!! Järkeenkäypää ja ymmärrettävää. Kovasti jossain vaiheessa pohdin tietoverkoissa olevan tiedon ja ihmisiin ja alueeseen/tilaan kiinnittyneen tiedon suhdetta: miksi tätä fyysisyyttä tarvitaan - vai tarvitaanko sitaä - no kyllä tarvitaan! 
 
Yhteisöt voivat toimia eräänlaisina hiljaisen tiedon "sammioina" joissa tieto muuttuu ymmärrykseksi (?) ja siirtyy jälleen - jos vain onnistuu siinä - vuorovaikutuksen ja tietoverkkojen yms. kautta sanallisessa muodossa muille foorumeille siirtyäkseen jälleen osaksi hiljaista ymmärrystä jne...ehkä...tämän kaiken taitaa (?) mahdollistaa tai tehdä mahdottomaksi alueen sosiaalinen pääoma (?) jota myös syntyy tämän "rundin" seurauksena - ehkä.
 
Mutta mitä silloin taphatuu, jos tämä hiljainen tieto ei pääsekään eksplikoitumaan - silloin menetetään kaikki se mitä edellä oleva "rundi tai sykli" tuottaisi ja tarvitaan hanke, joka tukee yhteisöjä vuorovaikutus- ja viestintävalmiuksien vahvistamisessa!
 
Luulen myös että sain ekspansiivisesta oppimisesta ja toimintajärjestelmistä (Engeström) jonkinlaisia työkaluja siihen miten voin jäsentää näitä yhteisöjä ja mistä tiedän onko yhteisöön syntynyt sosiaalista pääomaa vai ei..
 
En ole uskaltanut vielä(kään) viedä tekstejä Aktiivi-hankkeen sivuille. Miltä osin olen kyllä itseeni varsin pettynyt -> kun kuulen nyt seminaaripalautteet rohkenen ehkä paremmin. VTT on tehnyt ansiokkaan sosiaalisen median road map:n jossa läpinäkyvyyden vaatimus nousee vahvasti esille. Se on vaan niin vaikeaa kun sitä alkaa edellyttää itseltään ..
 
Erinomainen edistysaskel on ollut myös se, että kolme laurealaista opisekelijaa kiinnostui T3 hankkeesta. Tiina + Tiina + Tiinaliisi = 3T on nyt käynnistämässä omaa opinnäytetyötään, jossa tarkastelevat Tietotaitotalkoo -konseptia ja sen mahdollisuuksia erityisesti mikroyritysten näkökulmasta. Tämä on hieno avaus! / ski
 
 
 
30.9.2009
 
Oma keskeneräinen hanke suuntaa kaikkea lukemista uudella tavalla. Työhöni liittyen tutustun liiketoimintaverkostoihin ja -verkkoihin liittyvään kirjallisuuteen. Vaikka kansalaisyhteiskunta ei ehkä järjestykkään viestinnän ja ict:n avulla arvoketjuiksi ja arvoverkoiksi, on hyödyllistä lukea miten liiketaloudessa on tutkimuksen keinoin pyritty jäsentämään, mallintamaan ja analysoimaan ilmiötä . Olisiko tämä jotain tutkimuksen juoksuttamisen benchmarkausta...

 
Silläkin uhalla, että menee asiasta pahasti sivuun, on pakko kertoa, että mm. opiskelijoille suosittelemani Jukka Vesalainen (2006) on tarkastellut tosi kivasti yritysten välistä yhteistyötä. Hänelle  sosiaalipsykologiset lähestymistavat on vain yksi yritysten välisten suhteiden tarkastelun kolmesta lähestymistavasta ja sosiaalinen pääoma - johon oma huomioni kiinnittyi -  vain yksi sosiaalipsykologisen lähestymistavan osa-alueista. Silti se tapa, jolla ensin abstraktiotasoa nostetaan ja ilmiölle haetaan laajat teoreettiset linkitykset ja sitten lähetään purkamaan alaspäin sekä teoriasta käsin että case-erimerkkien avulla, on johdonmukainen. Lopputuloksena saadaan luotua uusi, omaan tehtäväksiasetteluun rakentuva kuvaus ja selitys....josta voi taas lähteä kiipeämään abstraktiotasoa ylöspäin...
 

No niin - on aina hyödyllistä seurata johdonmukaista ajattelua oli ajatelun kohde melkein mikä tahansa - ja tässä on jotain mikä kiinnostaa
 
Vahvasti Tietotaitotalkoisiin sen sijaan liittyy se, että pääsin esittelemään T3 hanketta Lohjan kyläpäällikkötapaamiseen. Illasta jäi erittäin innostava tunnelma. Tarvetta talkoille on ja tuntuu kyllä lähes varmalta että Länsi-Uudellemaalle saadaan talkoita kevään aikana.
 
Ohjausryhmän haastatteluprojekti on loppusuoralla ja pöydällä on tämä suositeltu Leaning Regions -julkaisu. Pienin askelin mennään mutta pääasia ettei liike lopu! / ski
 
17.9.2009
 
Keskustelulla on suuri arvo. Yhtys AKTIIVI -hankkeen tutkimukseen johdatti minut toiminnan teorian ja ekspansiivisen oppimisen pariin. Erityisesti olen katsellut Engeströmin (1987,78) toimintajärjestelmän rakenteen kuvausta. Olisiko tässä sellainen jäsentelyn tapa jolla T3:n kohdeyhteisöistäkin saisi otteen. Oppiviin organisaatioihin ja muutoslaboratorioonkin olen törmännyt muissa yhteyksissä mutta jostain syystä en ole ymmärtänyt katsoa näitä tässä yhteydessä.


Kävin ohjaani kanssa läpi suunnitelmaa ja sain taas uutta aineistoa lukulistalle: Rutten Roel, Boekema Franz: The Learning Region: Foundations, State of the Art, Future. Olen tehnyt aikaisemmat opinnäytetyöni aluerakenteeseen liityen joten olo oli vähän kuin olisi kotiin tullut - > joskin koti on kyllä vuosien saatossa muuttunut ja käynyt vieraaksi. Eikä asia muutenkaan ole sama - läheskään - mutta kuitenkin.
 
Olen myös saanut nyt listaa työstettävistä ja konkretisoitavista asioista, joten kyllä tämä tästä. / ski
 
26.8.2009
 
No niin - eräs esimiehistäni sanoisi ehkä, että no nyt on löytymässä erinomainen syke mutta pieni ääni päässäni muistuttaa myös, että vaarana on kompastua omiin jalkoihin, jos yrittää tehdä posket hehkuen lukemattomia (osin kirjaimellisesti ymmärrettynä!) asoita samalla kertaa.


Ilahduin valtavasti, kun Mika Sihvonen (UTA) otti yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia muiden AKTIIVI -hankkeen tutkijoiden kanssa. Tämä on erittäin hyvä ja kannustava asia. Myös Jouni Kangasniemi (OPM) muistutti AKTIIVI-hankkeesta, kun kävin haastattelemassa häntä.
 
Yritän vimmatusti työstää suunnitelmaa siihen kuntoon, että sen saisi esittyä nyt syksyllä. Kaikessa paistaa kuitenkin se, että olen referoinut lukemaani - en kommentoi sitä ja tämä on kyllä aika tylsä juttu. Suunnitelmakaan ei saisi olla tekstinkäsittelytaidollinen suoritus vaan asioiden pitäisi pyörähtää ajatteluaparaatin kautta ja tulla jotenkin toisen oloisena paperille. Tähän taas eräs kokenut kollegani toteaisi, että nyt taitaa olla  "enemmän yritystä kuin ymmärrystä". Kaikki vaatisi lisää kirjoituskierroksia ja lisää lukemista..- luulen, että joudun itseni kanssa tyytymään siihen mihin joudun tyytymään...
 
Otin T3 -hankkeen esille myös Lohjan seudulla ja näinpä asiasta on pyydetty kertomaan Lohjan kyläpäällikkötapaamisessa! Uskoisin että tämä on hyvä asia - tai sitten olen ollut harkitsematon - joka taas olisi merkki omiin jalkoihin sotkeutumisesta
 
Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä pitää mielessä, että olen töissä ja työt olisi syytä hoitaa myös kunnolla - on kutakuinkin tylsää ja epäreilua hoitaa vasemmalla kädellä jotain mitä kollegat tekevät tosissaan -> taiteilen siis aikapaineessa ja yritän priorisoida asioita niin kuin taidan../ ski
 
20.8.2009
 
Erinomainen uutinen! HEKO suhtautui myönteisesti keväällä tekemääni apurahahakemukseen ja nyt näyttää siltä, että voin suunnitella kevään ja aineistonkeruun olennaisesti eri lähtökohdista kuin muuten olisi ollut mahdollista. Motivoi vahvasti kun hanketta pidetään tärkeänä ja asiaan uskotaan - Näin sitä saadaan valoa tunneliin!

Osa haastatteluista on vieläkin sopimatta. Taidan tarttua puhelimeen haastatteluaikoja sopiakseni. Yhä useammat tekevät työtä valtavien sähköpostiruuhkien keskellä, joten siitä massasta on kyllä vaikea erottua. 
 
Minun on myös uskallettava laittaa luettavaa eteenpäin ja kommenteille; jotenkin sitä vaan panttaisi asioita itsellään.  Tarkoituksena on että esittelisin suunnitelman nyt syksyllä talousmantsan suunnitelmaseminaarissa ja paikalle kutsuttaisiin myös tutu-joukkoja -> tämä on hyvä ja velvoittava linjaus. Sitäkin välttämättömämpi kun nyt aukesi edellytykset irroittaa hiukan työaikaa ja rahoittaa tarvittavia talkoo- yms. matkoja kevään aikana -> aineistoa ei ole syytä kerätä ennen kuin perusasiat on kunnossa. No niin. kaikki on valmiina - ei kuin töihin / Susanna
 
 
4..8.2009
 
No niin - olen nyt siirtymässä takaisiin ulkoaohjattuun ajankäyttöön ja samalla oman ajankäyttöni aktiiviseen puollustamiseen. Arki tulee aina. Mutta tulkoon.

Kävin töissä printtailemassa "kesätöitäni", koska minulla ei ole vieläkään kotona printteriä. Toisaalta ihan hyvä, että olen sitoutunut nyt tähän lue & mieti edes vähän  & kirjoita -rutiiniin. Rutiini pitää työtahdin tasaisena ja liikkeellelähdön kitka pysyy pienenä!
 
Tekstiä on helppo tuottaa, mutta kyseessä on tässä vaiheessa karkea olennaisen erotteleminen kaikesta siitä mikä ei ole tärkeää. Minulla ei ole kärsivällisyyttä palapelien tekemiseen mutta tiedän, että siinäkin ensin etsitään kulmapalat ja sitten aletaan kasata toiseen nurkaan taivaanvärisiä paloja ja toiseen sitten sitä vihreää jne. Pidän tätä työvaihetta tärkeänä ja välttämättömänä vaikka seurauksena on monta kirjoituskierrosta.
 
Olen nyt poiminut kulmapaloja ensisijassa tutu-kirjoista, sosiaalisesta pääomasta, case -tutkimuksesta, vähän verkostoista ja vähän oppimisesta. Juha Nurmelan vinkistä etsin Freiren,  joka  täytyy nyt selvittää - uskoisin, että voisi olla myös yksi kulmapaloista. Olen myös litteroinut haastatteluita. Osa haastatteluista on sovittu elokuulle ja joidenkin ajankohta on avoinna  - koitan sopia ensiviikon aikana. Olen edelleen sitä mieltä, että tekemisten monipuolisuus on hyvä asia.
 
Hiukan kuitenkin alkaa hirvittää että T3:n oikea elämä kulkee vauhdikkaasti eteenpäin. Kalenterissa on paljon talkoita - mikä on hyvä. Mutta, jos minä vaan istun kulmapaloineni jossain sivulla, niin huomaan pian jääväni kelkasta pahan kerran. Tämä on asia johon minun on otettava jokin kanta ja fiksu toimintastrategia melko lailla pian..ski
 
30.6.2009
 
Aika on keskimääräistä riittoisampaa - etenkin,  jos sen kanssa voi menetellä miten lystää! Olen muutaman viikon voinut mielin määrin rellestää joko yhden asian kimpussa tai sitten pomppia asiasta toiseen - ihan miten on kuilloinkin parhaalta tuntunut.
Olen lukenut kirjoja alusta loppuun ja saanut kerralla selville kokonaisen ajatuksen eikä vain ajatuksen pätkiä. Toisaalta olen tehnyt muutamia haastatteluita, kuunnellut niitä, tehnyt mekaanista litterointia (joka on oikein palkitsevaa silloin kun ajatus ei pysy kasassa mutta jotain olisi hyvä saada aikaiseksi), koittanut kirjoittaa luetusta jotain paperille jne.
 
Voisi olla jatkossakin hyvä pitää huolta siitä, että tutkimuksessa ja miksei missä tahansa projektissa tms., olisi monenlaisia tekemisen mahdollisuuksia. Kun jokin polku alkaa "tökkiä" , olisi aina tarjolla jokin toinen reitti ja tekeminen, johon voisi tarttua.
 
Nyt siirryn kuitenkin reiluksi viikoksi täyspäiväiseksi lomailijaksi ja lähden Italian Assisiin. ja jatkan sen jälkeen joitain viikkoja taas tutkimuksen parissa. Lienee Ihan OK.
 
21.6.2009
Kävin viimeviikolla erinomaiset keskustelut sekä Maijan että Päivi Oinaksen kanssa.
Maijan kanssa keskustelimme sosiaalisesta pääomasta ja siitä miten Tietotaitotalkoot tavoitteineen sijoittuu Putnam - Bourdieu keskusteluun, johon olen yrittänyt hiukan paneutua. Maija avasi Tietotaitotalkoiden osalta siitä, onko talkoiden ensisijaisena tavoitteena vahvistaa yksilön vai yhteisön ääntä ja onko viestintävalmiuksien vahvistuminen yksilön vai yhteisön ominaisuus/omaisuus - No tämä kaikki auttoi ankkuroimaan T3 -hankkeen tavoitteita Putnam - Bourdieu akselille. Tavoitteiden reilu aukikirjoittaminen on tärkeää samoin kuin sen mukanakantaminen, että kyseessä on tulevaisuuden tekemisen hanke. Tulevaisuuden tekemisen taustalla taitaa aina olla myös näkemys toivottavasta tulevaisuudesta...mikä varmasti myöskin on aukikirjoitettava...ehkä..

- Nyt on sitten kiinnostavaa pohtia ja selvittää miksi yhteisöt ja yhteisöjen toimijat viimekädessä itse kokevat viestintävalmiuksia kaipaavansa.
 
Tapasin myös Päivi Oinaksen, joka yllätyksekseni näki vahvuutena konstruktiivisen oppimisen liittämisen tutkimukseen. - saattaa olla, että tämä on näkökulma, jota Maijakin on korostanut mutta jostain syystä minun on oivallettava samat asiat useista näkökulmista ennen kuin  kunnollinen "tajunnan lamppu syttyy".
 
Koin Päivin kanssa käytyjen keskustelujen osalta myös helpottavana jotkin suunnitelmaan tehdyt rajaukset.
 
Yhden asian olin kuitenkin jättänyt kokonaan pohtimatta! Syystä tai toisesta en ollut ajatellut raportoinnin kieltä, vaikka tiedän, ettei kaikkialla edes suostuta ohjaamaan suomenkielisiä tutkimuksia -> no tämä jäi nyt minun harkittavakseni! Taidan tehdä tässä vaiheessa "resuversioita" kahdella kielellä. Ymmärrän, että en
glanniksi raportointi on lähtökohta ja suomeksi raportoinnille pitäisi olla olemassa perustelut...
 
Olen sopinut Tietotaitotalkoiden kumppaneiden haastetteluita ja pidän hyvänä että saan asioita tältäkin osin eteenpäin.
 
Susanna
 
6.6.2009.

Olisi kätevää ja kaikin puolin mukavampaa, jos olisi realistisempi, tehokkaampi tai kalenterissa olisi enemmän tunteja. Toisaalta asioiden valmiiksi saattamisessa on usein kyse siitä, että ei yksinkertaisesti lopeta ennen kuin on valmista: Hyvä nyrkkisääntö moneen tilanteeseen. Olen omasta mielestäni kirjoittanut tutkimuksen etenemistä / suunitelmapohjaa siihen vaiheeseen, että siihen on mahdollista ottaa kantaa - tämä oli tämän kohdan tavoite. Kesällä on aikaa ja mahdollisuus lukea, ajatella ja kirjoittaa. - Hyvä.

Tapanani on innostua kulloinkin lukemistani jutuista - viimeisimpänä Juha Varton laadullisen tutkimuksen metodologiaa käsittävästä kirjasta. Jostain syystä nämä pohdinnat uppoavat ajatuksiini kuin kuuma veitsi voihin! Niin järkeenkäypää, sovellettavaa ja ymmärrettävästi kirjoitettua laadullisen tutkimuksen taustaa.

 

Tapaan ensi viikolla sekä Oinaksen Päivin että Maijan. Toivon Päivilta tiukkaa ohjaavaa otetta. Maijan luo otan tällä kertaa nauhurin mukaan - viimekertainen loistava keskustelu jäi dokumentoimatta enkä halua että tämä virhe toistuu. Pohdin kovasti Rovaniemen talkoita. Olin ajatellut lähteä mukaan mutta en ole ehtinyt kesksutella asiasta juuri kenenkään kanssa, joten pieni kysymysmerkki leijuu nyt asian yllä. Katsotaan nyt.

 

Huomaan, että en mitenkään käsitä kirjoitetaanko blogia "ylhäältä alas" vai "alhaalta ylös" joten nyt tämä tarina taitaa edetä käsittämättömän sekavasti. Jos tämä on päiväkirja niin tällä hetkellä tämän päiväkirjan aikakäsitys on erityisen epätavallinen. Kysyn tähän neuvoa Maijalta perjantaina. / Susanna

Sunnuntai 10.5.2009

 

Eilen lauantaina oli itse asiassa varsin mukava päivä. Koitin kirjoittaa, ja toki kirjoitinkin - en paljon mutta jotain. Pettymyksekseni ymmärsin, että kello oli jo puoli seitsämän illalla enkä ollut edennyt kovinkaan pitkälle. Kello oli puoli seitsämän illalla enkä alkuunkaan ymmärtänyt miten se saattoi olla niin paljon. Olin uppoutunut työhöni - loistava juttu!

Kävin tiistaina hyvän keskustelun Hannun ja Maijan kanssa. Jatkoin keskustelua Maijan kanssa vielä tutu:n toimistolla. Keskusteluja jotenkin itsekkäästi aina käyttää oman ajattelun edelleenjäsentelyyn. Nyt havahduin siivoamaan ja lajittelemaan ajattelussani  "aidanseipäät aitojen joukosta" ja päädyin kylmän rauhallisesti tarkastelemaan Tietotaitotalkoiden kokonaisuutta Maijan Ihminen tietoyhteiskunnassa -väitöskirjan rakenteen kautta. Helpotus!

 

Vanhastaan tiedän, että minulla on suuri kiusaus tehdä asioista monimutkaisia. Toisaalta monimutkaistamisen ja yksinkertaitamisen edestakainen pyöritys on yksi tapa viedä ajattelua eteenpäin - itse ajattelen että tutkimusprosessi on vähän niin kuin voitaikinaa tekisi: kaulitaan ja käännetään - kaulitaan ja käännetään. Kunnes kokonaisuus on sopivan lehtevä. Joku toinen voi toisaalta ajataella: junnataan ja vatvotaan....

 

Kuuntelin lauantaina vielä Harrin tekemiä haastatteluita ja Tietotaitotalkoiden kokonaisuus hahmottui edelleen - tuntui kuin olisi saanut kurkistaa jäävuoren pinnanalaisia kerroksia. Oli helppo seurata kertomusta. Litteroin varmuuden vuoksi haastattelut viimeistään lomalla - ja jatkan voitaikinan kanssa.

 

En ole niin tehokas kun toivoisim mutta kyllä tämä tästä.

 

Maanantai 13.4.2009

Jo reilut viisitoista vuotta sitten Niilo Home -silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun professoreita - paljasti, että tutkimusprosessi alkaa rämpimisvaiheella. Rämpimisvaihe tta ei vielä ohjaa aikaisemmat valinnat vaan tutkijan on nöyrästi ja periksiantamattomasti kahlattava tiedon ja mahdollisuuksien suossa sinne asti kunnes tuntee tukevaa maata jalkojen alle ja voi sanoa: tätä tutkimme, tähän keskusteluun osallistume, näin keräämme tiedon ja näin sen analysoimme -> tämä on hauskaa, tästä on hyötyä ja tämä on syytä tehdä!

 

Nyttemmin rämpimisestä on tullut "ektsiim"laji,  kun musta joutsen voi olla minkä tahansa kirjan tai raportin millä tahansa sivulla tai sitten jossain kaikkien tutkimusraporttien ulottumattomissa - jossain mitä ei edes tiedä ettei tiedä! Siliti - Niilo Homeen lohduttavan ohjeen mukaisesti - olen päättänyt rämpiä kunnes sitovia valintoja on niin paljon, että jostain löytyy tunnelintapainen,  tunneliin ilmestyy pää ja tunnelin päähän valoa.

 

Tietotaitotalkoot voimaannuttaa yhteisöjä viestintä- ja vuorovaikutusvalmiuksia vahvistamalla. Yhteisöt ovat keskeinen voimavara sekä yksilöille että auleelle..siis ainakin näille. Olen käsittänyt, että rämpijän kartan ensimmäinen "vihje" löytyy otsikoista ja avainkäsitteistä. Käydään siis käsiksi otsikkoon, hankehakemukseen ja muuhun tausta-aineistoon:

 

Akatemian sosiaalista pääomaa kartoittanut hanke on tuottanut varsin runsaan määrän sosiaalista pääomaa käsittelevää aineistoa. Tämä on ainakin yksi alue jonka rämmin läpi, koluan parhaan kykyni mukaan aineistoa tietoteknologia ja alueellisuusnäkökulmasta ja katson mitä jää käteen.

 

Asiat  aika usein kietoutuvat kummallisella tavalla toisiinsa. Nostan lukupinon päällimmäiseksi talousmaantieteen näkökulmasta erinomaisen raportin, joka  tarkastelee sosiaalista pääomaa alueellisesta näkökulmasta (Häkli & Minca 2008 Social Capital and urban Networks of Tust). Tästä raportista tavoitteenani on laatia kirja-arvio kesäkuun alkuun mennessä. Tämän mainion ja konkreettisen tehtävän minulle antoi  TSE:n talousmantsan professoti Päivi Oinas.

 

Hoksasin myös alkuhätään että voin hetken aikaa pomppia rauhassa teorian ja empirian välillä abduktion (olihan se näin) hengessä. Rämpiä voi vain rämpimällä.

Susanna

 

Lauantai 4.5.2009

 

Kuulemma, jos lapselle antaa vasaran, maailma on täynnä nauloja tai ainakin naulaamistehtäviä ja naulaamisen mahdollisuuksia. Väittäisin tällä elämänkokemuksella, että jos aikuiselle antaa minkä tahansa ongelman tai ratkaisua vaativan kysymyksen, kaikki tarinat, tekstit, keskustelunpätkät, kirjat ja artikkelit  unista nyt puhumattakaan tuntuvat tavalla tai toisella sivuavan juuri tätä ongelmaa. Arvelen, että tälle on jokin luonnollinen psykologinen selitys - en vain tunne sitä - tai en ainakaan nyt tarkkaan ja täsmällisesti muista mistä tässä on kysymys.

Taannoin kollegani sai käsiinsä varsin pitkälle edenneen mutta rakenteeltaan sekavan opinnäytetyön. Kollega ihmetteli ääneen, että pitäisihän sitä edes tajuta mitä tutkimuksellaan ajaa takaa: onko kuvaamassa jotain, selittämässä jotain vai kentiies muuttamassa jotain. Ja, että pitäisihän tämän nyt näkyä tutkimuksen rakenteessa. No niin - en ole kirjoittanut suuria määriä tekstiä mutta silti tämä kommentti kolahti:

 

- Pitäisi tietää mitä ajaa takaa, koska se vaikuttaa siihen miten koko tarina jäsentyy! Täsmällistä ja totta!

 

No niin - tähän hätään en kykene täsmällisesti ennakoimaan mitä tulen tekemään vaikka voinkin siihen itse vaikuttaa enkä ole ajopuu. Olen päätynyt siihen, että rakennan tarinaa, joka sijoittuu jonnekin praktisen ja kriittisen välille..haluan ymmärtää miksi, miten ja mitä seuraa - jotain siis muutetaan (kriittinen?) - se on selvä mutta toisaalta kyllä kai on hyödyllistä myös ymmärtää (praktinen?) miksi yhdistykset ja yhteisöt haluavat kehittää viestintävalmiuksiaan - mitä tällä ajetaan takaa? miten tällainen uusi ulottuvuus vuorovaikutuksessa muuttaa toimintaa sisältäpäin ja toisaalta suhteessa toimintaympäristöön - vai muuttaako mitenkään ja jos ei niin miksi ei...haluan myös jäsentää Tietotaitotalkoo -projektin - > Hankkeen ympärille muodostuu mielenkiintoinen verkosto..

 

Koska hyödynnän kaikkea kuulemaani tai lukemaani tämän tutkimuskuvion jäsenteämiseen voin hyödyntää myös Evan skenaariohanketta  - oudolla tavalla. Evan skenaarioissa arveltiin maailman kehittyvän tavalla jos toisellakin ja kunkin tavan edellyttävän milloin minkinlaisia strategioita - mutta - raportissa todettiin, että on olemassa asioita, jotka on joka tapauksessa tehtävä, edettiin sitten suuntaan jos toiseen.

 

- On olemassa asioita, jotka minun on joka tapauksessa tehtävä! Mikä helpotus!

 

Jokatapauksessa on lähdettävä liikkeelle sosiaalisesta pääomasta, joka on vahvasti esillä Tietotaitotalkoiden hankesuunnitelmissa. Jokatapauksessa on avattava nämä käsitteet. Setvittävä miten samaa käsitettä käytetään vähän eri tavoin Putnamin, Bourdieun, Colemanin tutkimuksissa. Jokatapauksessa on mahdollista tunnistaa yhteisiä elementtejä ja jokatapauksessa on hyvä katsoa miten tietoyhteiskunnan vaikutusta aluekehitykseen on Suomessa tutkittu - ja näitä raportteja on!

 

Tässä ja nyt on hyvä käynnistää olemassa olevan tiedon dokumentointi.  Hain Gigantista sanelimen ja datatikun! Ne asiat jotka on jokatapauksessa tehtävä on hyvä aloittaa kuta kuinkin saman tien.