Tutkimuspäiväkirja
22.7.2010
Olen kaukaaviisaasti säästänyt ikivanhan Tampereen yliopiston filosofisia tutkimuksia sisältävän julkaisun Pohdin 4 /1991. Selaillessani silmiini tarttui Mikko Lahtisen artikkeli "Kantavatko sivistyksen siivet?", joka tarkastelee yksilön ja yhteisön välistä suhdetta ...ja
on kirjoitettu ennen Suomen EU-jäsenyyttä (?).
Koska Lahtisen kirjoitus liippaa tosi lähelle niitä teemoja, joihin olen yrittänyt aikaisemmin tutustua (Maija, Anttiroiko ... Castells..), on ihan pakko laittaa näkyville kirjoituksen lopussa oleva elämismaailman ja systeemin suhdetta kuvaava synkkä "profetia" suorana sitaattina.
"Jos (Euroopan) yhdentyminen tarkoittaa sitä, että poliittinen, taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen päätöksenteko luisuvat yhä harvempiin käsiin, yhä etäisempiin instituutioihin, yhä kauemmas "tavallisen" ihmisen elämismaailmasta, niin olemme todistamassa sivistyksen, etiikan sekä klassisen, yhteisöllisyyteen perustuvan politiikan lopullista kuolemaa. Saamme tällöin myös nähdä uudelnlaisen sivistymättömän alamaisen, korkeasti koulutetun ja tarkasti määriteltyyn tehtävään ohjelmoidun tietokoneihmisen, ikuisesti alaikäisen superlapsen, syntymän. Saamme hämmästellä sitä ällistyttävää ristiriitaa, joka vallitsee yhtäältä superlapsen huippunsa viritetyjen aivojen korkean laskukyvyn ja toisaalta eettis- moraalisen yhteisöllisen taitamattomuuden välillä."( Lahtinen 1991, 9)
No - on epäreilua lainata lyhyt pätkä artikkelista, joka sisältää myös positiivisempia näkyjä. - Tässä oli kuitenkin jotain osuvaa joka sai "sen koiran älähtämään johon kapula kalahti" . Ko Pohdin sisältää myös artikkeleita elämismaailmaan ja kompleksisiin systeemehin liittyen, joten kyllä kovati pohdin miksi Pohdinta ei taideta enää julkaista /ski
16.7.2010
Olen helteen keskellä koettanut viedä hanketta eteenpäin rajaamalla itselleni urakkakokonaisuuksia, joita on sitten seurannut pieni vapaajakso. Tietty epävarmuus todennäköisesti kuuluu asiaan ja kulkee aina mukana. Huolestuttaa, jos työ ei etene, kun työ etenee, herää epäilys siitä, josko eteneminen on menossa vauhdilla vikasuuntaan. Epävarmuuden vallitessa sitä toimii kuin skenaarioista strategioita rakentava: tunnistetaan ne asiat jotka on joka tapauksessa tehtävä!
Muokkasin rakennetta ja samalla varmistuin, että keskeiset elementit sosiaalinen pääoma, verkostojen (alueen) oppiminen ja uppoutuminen -> sosiaalisen vaihdannan teoria muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Erilaisilla yhteyksillä: sosiaalinen sidos, rakenteelliset linkit, vaihdanta ym. on kuvattavissa oleva yhteys. Koska kotipesäni on Laurea - amk. minun on myös helppo nähdä kehittämisen ja oppimsien yhteys. Itse asiassa erään tutkimuksen mukaan alueella tapahtuvaa oppimista harvoin tunnistetaan tai tunnustetaan - oppimista tapahtuu paljon mutta "kukaan ei oivalla että kyseessä on itseasiassa oppiminen".
Toiden urakka oli koodata talkootapahtumien avaininformanttihaastattelut toimintajärjestelmän "kehikkoon". yhteisö, kohde, tulos, välineet, merkitys + mieli, työnjako, säännöt. Tämä oli käsittääkseni välttämätön operaatio, jotta voin tunnistaa miten t3:n ajatellaan vaikuttavan yhteisön toimintaan - > mihin kohtaan järjestelmää muutosta haetaan / saadaan. Tein koodausjutun piirun verran monimutkaisemmaksi sijoittamalla kuhunkin toimintajärjestelmän muuttujaan kolme näkökulmaa: haasteet, mahdollisuudet ja busines as usual. Koodasin tämän NVivo-ohjelmalla ja sen jälkeen pelkistin ja tiivistin excel-taulukoksi. Yhteisöjen lähtötilanteet ja kokemukset omasta ja ympäristön kehityksestä istuu yhteen muualta luetun kanssa. Yhteisöjen erlaisuus samoin tulee esille - se mikä nyt sitten on ehkä "pala uutta pihviä" on se miten tieto- ja viestintävalmiuksien vahvistaminen eri tavoin muovaa eri tyyppisiä yhteisöjä . Tämä liittynee tähän evoluutiotarkasteluun ja on tärkeää jos yhteisöillä ajatellaan olevan yhteyttä verkostojen oppimiseen... no tätä kaikkea tehdessäni ajattelin ajoittain että onkohan tämä nyt ok ja ennen kaikkea onko tämä validia - huolellinen yritän olla ja toimia läpinäkyvästi - sen voi huolehtia tehdessään. Luulen hahmottavani tekemiseni suhteen mm. Maarit Mäksen spiraaliin ja Maijankin ajatuksiin.
Kolmas urakka on tapausesimerkkien talkoo-osallistujien haastattelu. Tuntuu kiusalliselta lähestyä ihmisiä loma-aikana. Olen tehnyt haastatteluita mutta koko joukko ihmisiä on tavoittamatta. Homma on vielä siis kesken. Koitan edetä määrätietoisesti mutta jotenkin myös ajankohta huomioiden. /ski
6.7.2010
Oli puhutteleva kokemus lukea peräjälkeen ensin Digitaalinen jalanjälki (Isokangas, Vassinen) ja heti seuraavaksi Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi (järvinen). Eka kirjoista toteaa takakannessa: Et ole olemassa, jollet näy Googlessa ja toinen päättyy lukuihin: Kansainvälinen tiedustelu (luku 13) ja Yksityisyyden tulevaisuus (luku 14)
No, millaiseen maaperään nämä tiedonsiemenet upposivat? Pohjilla ajattelussani oli tietenkin ulkoapäin ja sisältäpäin ohjautuva yhteiskunta, perustarpeet, tietoyhteiskuntapuheen dominoiva diskurssi ja kriittinen analyysi, politiikan teon mekanistinen ja orgaaninen malli, yhteisöt tulevaisuuden tekijöinä ja ajatus siitä miten prosessit vakiintuessaan muutuvat rakenteiksi yms. yms. Koska kirjoittelen tätä blogia vähän kuin populistipiru lukisi raamattua niin väistämättä mieleen tuli mielenkiintoisia näkyjä, joihin on hyvä palata kun suurin into rauhoittuu. Pohdinnoissa on totta toinen puoli!
Holoptisuus tarkoittaa suunnilleen sitä, että kaikki on nähtävillä. Tietoyhteuiskunan parvet ja pilvet ovat - tai ne saadaan - jossain määrin holptisiksi (?). On jännää ajatella miten lyhyen aikavälin palkkio (esim. jonkin palvelun ilmaisuus) ja yhden toimijan pien rooli (kukapa minusta olisi kiinnostuntu) voi jättää varjoonsa asioiden tarkastelun pitkällä aikavälillä ja kokonaisuduen kannalta (pienten päätösten diktatuuri). Se että tietojen avoin jakaminen on maksutonta, pelinomaista ja hauskaa ja että nämä palvelutarjoajat ovat keskittyneet maantieteellisesti yhteen paikkaan ja sen maan lainsäädännön alle, voi lietsoa turhaakin huolta - mutta on se sliti aika mielenkiintoinen konepti. Tieto on valtaa ja tieto on rahaa. Joku verkostoihminen sanoi, että tulevaisuus on jo nyt mutta se on ripoteltu tiedonpalasiksi hajalleen eikä sitä saa tulkittua - joku saa joku ei! Valvovasta isosta veljestä on kirjoitettu ....mielenkiintoista ajatella että info on vapaasti kaikkien saatavilla ja siinä muodossa kutakuinkin arvotonta - tulkittu info onkin jo sitten tietoa ja ainutlaatuiset tulkinnat jo innovaation siemeniä tms...mitäpä jos joku jossasin "pihtaa" juuri sitä puuttuvaa infonpalasta...
Miten tämä liittyy t3 hankkeeseen ja yhteisöihin? Kuulen oman puheeni. Olen monesti hämmästellyt miten paljon näkymätöntä työtä kansalaisyhteiskunta tekee. Ehkä asioilla on puolensa. Samoin kuin suomen kielellä. Olemme (?) kulkemassa kohti ubiikkiyhteiskuntaa - on ehkä hyvä pohtia myös sitä miten keskitetty tai hajautettu tämä "hässäkkä" tulee aikanaan olemaan.
Kansalaisyhteiskunta on luonteeltaan vähän kuin vaihtoehtoinen energia - jotenkin turvallinen ja paikallista aluetta palveleva. Tulee myös mieleen se yksi pankin mainos jossa omistajat muodostuivat niin isosta joukosta ihmisiä että "no one can buy this bank". On hyvä, että yhteisöt vahvaistavat viestintä ja vuorovaikutusvalmiuksiaan ja on hyvä että kaikilla on pääsy tietoyhteiskuntaan. Samalla mietin että tietyllä "kotikutoisuudella" on myös ehkä sijansa. No - tämä oli nyt jo mielipide.
Tietoyhteiskunta toisaalta rakentuu nyt niin huikeaa vahuhtia. ettei asiaa saisi myöskään vähätellä. Facebook ja Google ovat "isoja valtioita". Ja toisaalta meillä on nämä hujan hajan maailmalla olevat "live-ihmiset" joiden kaikista puuhista ei ota "erkkikään selkoa" - mukavasti näitä vastavoimia. Tämän 1 - 9 - 90 -säännön pohjalta on mielenkiintoista kuullostella hiffaako tämä "90" miten isossa roolissa se itseasiassa sittenkin on. / ski
3.7.2010
Olen katsellut tekstinpätkiäni ja selaillut edestakaisin mm. sosiaalisen pääoman ja yhteisöjen lukuisia määritelmiä kunnes kokeilumielessä ajauduin kyseenalaistamaan näiden kattokäsitteiden luokittelut ja jäsentelyt. Miksi sosiaalinen pääoma on "varanto" eikä esim. kyvykkyys? Mitäpä jos käsite pakottaa näkemään jotain mitä ei ehkä olekaan
- tai on jotenkin ihan toisin? Miksi yhteisöt on lohkottu eri luokkiin esim. pienryhmät / kansanliikkeet. Enemmän haaviini on tarttunut erilaisia luokitteluita kuin esim. kehityksen kuvauksia ja prosesseja. Luulen ymmärtäväni sosiaalisen pääoman käsitteen lisäarvon mutta silti ihmettelen miksi siitä on pidettävä kiinni vaikka kaikki tuskailevat käsitteen monimerkityksellisyyttä ja ristiriittaisuuttakin...en kyseenalaista käsitettä mutta mietin voiko käsitteet joskus jopa haitata "näkemisä".
Samassa globaalissa verkottuneessa tietoyhteiskunnassa toimivat kansalaisyhteiskunnan ohella myös yritykset ja julkinen sektori. Yritykset pohtivat omaa suhdettaan asiakkaisiin aika kivan nelikentän kautta; toisen akselin muodostaa markkinaosuus - > kertoo miten laajalti olemme saavuttaneet jalansijaa potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa; toisen akselin muodostaa asiakasosuus -> kertoo miten suuren osan kokonaisostoistaan asiakas keskittää juuri meille. No - nyt meillä voisi olla esim. 80 % markkinaosuus mutta asiakasosuus hyvin alhainen. Olemme siis tälle asiakasjoukolle vain yksi heidän monista kohdeyrityksistään (vrt. kevytaktivismi ja uusyhtesöllisyys). Toisaalta, voi olla myös niin, että markkinaosuus on pieni mutta asiakasosuus suuri. Meillä on siis pieni joukko asiakkaita jotka keskittävät suuren osan ostoistaan meille (vrt pienryhmät) ....ja sitten kaikki variaatiot tältä väliltä. Juju yritysten osalta on siinä, että yritykset eivät välttämättä ole joko sitä taikka tätä vaan liikkuvat ja muuttuvan nelikentässä sekä omista että ympäristöstä nousevien paineiden johdosta. Ja kaiken kukkuraksi kaikilla yrityksillä on monenlaisia asiakkaita joista usein pienellä osalla on suuri asiaksosuus ja suurella joukolla pieni - todellisuus on moninainen ja muuttuva..
Tällainen on joustava kehikko tarkastella myös yhteisöjen vahvoja ja heikkoja sidoksia. Yritykset käyttävät monikanavamarkkinointia....eli hyödyntävät erilaisia viestinnän välineitä erilaiseen yhtyedenpitoon. Nämä ovat strategisia valintoja; offensiivisia tai defensiivisiä..proaktiivisia tai reaktiivisia..näin voivat toimia myös yhteisöt! Yhteisöt kehittyvät osana ympäristöään.
Sosiaalisen pääoman "onko kyseessä alueen vai yksilön / yhteisön rerurssi" -kysymyksessä voi leikkiä asiakasarvo -käsitteellä, jossa yhteistyön tuomaa lisäarvoa tarkastellaan sekä yksilön että yrityksen näkökulmasta. Sidos on vahva jos molemmat saavat lisäarvoa. Lisäarvo voi vaihdella mutta se on aina tunnistettavissa ja itseasiassa tunnistettavakin.
No - yhtä kaikki. Tällä hetkellä yksityiskohtaiset kategoriat hankalammiksi kuin joustavat kehityssuuntia tai muutoksia jäsentävät "apparaatit" En sotke asioita kohtuuttomasti mutta joskus hämmästely voi olla ihan hydäksikin../ ski
30.6.2010
Kokosin tekstintekeleet yhdeksi tiedostoksi ja kiepsautin saman tien rakenteen uusiksi. En tiedä miten muut toimivat vastaavassa tilanteessa, mutta minulle kirjoittaminen toimii tavallaan ulkoisena muistina.
Kirjoittaessaan on varma siitä, että ko. asia on olennainen ja välttämättä otettavat talteen. Kun kokoelmaa katsoon kokonaisuutena ei punaista lankaa enää löydykkään - toisiaan sivuavat teemat tulevat esille milloin missäkin yhteydessä ja asiat vellovat edes takaisin. Aina vaan paremmin ymmärtää, että tutkimuksen prosessi ja raportti (sitten kun sen aika tulee) ovat eri näköisiä. Prosessin aikana on kutakuinkin varma siitä että näistä elementeistä tämä pihvi syntyy - mutta missä järjestyksessä??
Oma ajattelu on kuin kolmeulotteinen tila, jossa ajatukset ovat moninaisesti toisiinsa kytkeytyneinä ja välillä tulee olevinaan oivalluksen hetkiä ja kokonaisuus vaikuttaisi toimivalta - kun tätä näkemystä tai näkyä alkaa kääntämään kirjoitukseksi asioiden monet kytkennät tekevät ajatusrakennelmasta tekstinä sekavan vyyhden. Tiedän, että jotkut tekevät selkeän rungon - sisällysluettelon, josta voi sitten ponkaista eteenpäin. Olen noudattanut tätäkin neuvoa mutta silti ajaudun ajoittain siihen, että päätän testata josko asiat sittenkin tulisi osuvammin esille ajattelun rakenteita reivaamalla - tällä on yllättävän suuri merkitys. ilmeisesti olen vielä "tällaisessa kohdassa" hommassa on vielä turbulenssia - optimistina ajattelen että sitkeä yrittäminen kuittaa ajan oloon puuttuvaa ymmärrystä.
..jatkan myös puhelinhaastatteluita. Haastatteluissa nousee esille paljon muista tutkimuksista yms. tuttuja teemoja mutta myös jotain uutta jonka suhteen on sitten osattava toimia fiksusti./ski
.
28.6.2010
Paljon hyviä näkemyksiä, elävää kuvausta ja perusteltuja pyrkimyksiä on ripoteltu eri puolelle Suomea. On ollut rohkaisevaa ja voimaannuttavaakin tehdä talkoo-osallistujien puhelinhaastetteluita. Vaikka ollaan "lomasesongissa" niin kaikki, jotka olen tavoittanut
, ovat suhtautuneet haastattelupyyntöön myönteisesti. Jatkan näissä merkeissä ... kunnes olen tavoittanut kaikki jotka tässä vaiheessa on case-talkoisiin osallistuneet. Vaikka määrä on nytkin jo laaja, hiukan pohdin, josko vielä Oikaraisista pitäsi enemmänkin koota tietoa. Palailen tähän sitten myöhemmin. /ski
21.6.2010
Huomaan ilokseni että hyvin se tarina koukuttaa ja tehtävä kantaa. Otin t3 hankehakemuksesta aikanaan vihjesanat: sosiaalinen pääoma & alueellinen kehittyminen ja ajattelin, että sellainen tutkimus on tehdä, joka perustuu t3 aineistoon, aikaisempiin tutkimuksiin ja sisältää nämä vihjesanat - muuten voi sitten liikkua suht
vapaasti. Etsin vihjesanojen ja "esiin nousevan" luonnoksen pohjalta aineksia ja karsin ylimääräisiä pois. Joku toinen etenisi toisin mutta kukin tyylillään.
Olen nyt kesäkuussa viettänyt aikaa oppimisen ja osaamisen teemojen parissa. Samalla olen kokeillut erialisia ajatusrakennelmia, joista alla yksi yritelmistä tiivistetyssä muodossa:
Maarit Mäkisen digitaalinen voimaantuminen tuntui joltain osin taustoittavan t3 hanketta, mutta tunnistin myös merkittävää erilaisuutta. Tulokulmissa on painotuseroa ainakin siihen liittyen missä voimaantumisen impulssi syntyy ja kuka sen omistaa / määrittelee;
t3ei määrittele kohdeyhteisöjen toiminnalle kehittämsitavoitteita. Tulevaisuuden tekemisen näkökulmasta on kiinnostavaa kenellä on pallo hallussa ja kuka on pelinrakentaja. Onko aloite ja vastuu kehittämisen tarpeen ja suunnan muotoilusta alueella ja arjessa vai tuleeko se annettuna ja esim. resurssien ja tavoitteen mukana ulkopuolelta.
Jos aloite eli "tulevaisuuden tekemisen tarve" nousee alhaalta ylöspäin on myös tiedostaminen toimijoissa itsessään - muutenhan ei mitään tapahtuisi! Innovatiivisuuden näkökulmasta voi olla kiinnostavampaakin antaa toimijoille työvälineet toteuttaa omia pyrkimyksiään kuin antaa työvälinen + ohjeistus mitä pitäisi saada tehdyksi. Jälkimmäisessä saa sitä mitä on tilannut - jos sitäkään!
Tiedostaminen liittyy dialogiiseen oppimsikäsitykseen. Freire ja Buber puhuvat "minä - sinä" ja "minä - se" suhteista, todellisuuden tuntemisesta sekä "sanan muuttavan voiman oivaltamisesta!" Tämä tietoisuuden ja tulevaisuuden tekemisen toimijuus erottaa eri suunnista "käynnistyviä" digitaalisen voimaantumisen prosesseja.
Jos taas ajatellaan sitä Castellsin / Anttiroikon kuvaa, jossa pohditaan paikallisen ja globaalin suhdetta, voisi alueellista tiedostamista edistävä (oman sanan opettelu + yhteisen kielen opettelu ..Freireä mukaillen) lähestyminen voimaannuttaa kuvan "alamyllyä" tasavetaiseen dialogiin "ylämyllyn" kanssa - ehkä.
Ja jos vielä jaksaa jatkaa samaa ajatusta niin edellisen saa kiepsautettua alueella oppimiseen muistuttamalla, että informaatio on tietoa vasta, kun sille annetaan merkitys ja sitä tulkitaan. Jos tulkinta edellyttää todellisuuden tuntemista, sanan muuttavan voiman oivaltamista ja oman vapauden kohtaamimista niin sitten tämä koko hässäkkä itse asiassa on oppimista (Hannula 2000, 136).
- Ihan näin lennokkaasti ja kärjekkäästi en lopulta kuitenkaan ajattele!!!
Kokosin tekemieni avaininformanttien haastattelut yhdeksi tiedostoksi (n. 60 sivua). Aineistoa saa katsottua useistakin näkökulmista. Kyseessä on neljätoista tarinaa joissa kaikissa kerrotaan ko. yhteisön lähtötilanne, kuvataan millainen on toimintaympäristö, kerrotaan miksi t3 -hanke tuntui kiinnostavalta ja millainen on tilanne noin + 5v. Kyllä näistä vihjesanoilla ja vihjesanojen laajennuksilla jo jotain irtoaa. Pakko!
Olen lykännyt case-yhteisöjen talkoo-osallistujien haastatteluita, koska pelkään, että en saa kerättyä aineistoa fiksusti. Olen nyt kutienkin päättänyt lähestyä tätäkin ryhmää. Käytännön syistä asiaan on vain tartuttava. Olen saanut Liisalta yhteystiedot jo jonkin aikaa sitten. Aika kuluu ja toimijat etääntyvät kokemuksistaan. /ski
14.6.2010
Jään leipätyöstä kesätauolle ja pääsen taas asian äärelle. Olen käynyt läpi Maarit Mäkisen (200) väitöskirjan "Digitaalinen voimistaminen paikallisyhteisöjen kehittämisessä" . Väitöskirjassa kansalaisen rooleja tarkasteltiin sopetuja - kuluttaja - osallistuja -kolmiossa. Edellisistä sitten rakenneltiin digitaalisen voimistamisen spiraali. Rakentelussa tarkasteltiin laajasti voimaantumis-käsitettä ja tunnistan toki että
t3:n taustalla on vahvasti voimaannuttava näkökulma. Itse asiassa monet taustahaastattelut puhuvat samaa kuin voimaannuttamiskirjallisuus!
Voimaannuttamisen lisäksi huomaan törmääväni myös sosiaaliseen
konstruktionismiin aina uudelleen ja uudelleen. Kun tätä vapaasti laajentaa siihen, ettei ehkä ole tarkoituksenmukaista koittaa tunnistaa oikeaa tietoa tai totuutta johon sabluunaan itsensä ja toiset asettaisi - huomaan taas tulleeni t3:n taustalla oleviin keskusteluihin.
Omassa työssäni olen ositatin "fyysisen tilan asialla" ja kysyn mikä on tämän fyysisen paikka uusin keinoin itsestään puhuvissa yhteisöissä -> ainakin tänään tuntuu siltä että mitään yhtä ja yksittäistä fyysistä tilaa tai yhteisöä ei taida ollakaan ja "alueellinen oppiminen" alkaa näyttäytyä pikemminkin "rakenteista rentoutuneena prosessina". Jostain syystä näen mielessäni sen biologian tunnilla esitetyn kuvan fotosynteesistä (?), jossa maahan juurtunut kasvi yhteytti valon ja veden avulla ja siitä syntyi sitten jotain mikä osin kasvin kautta palasi takaisin maahan ja osin ilmaan - tämä tällaisena hiukan huolettomana vertauksena virtuaalilsen ja globaalin ja uppoutuneen ja lokaalin välissä huojuvista yhteisöistä.
Koitan ennen heinäkuuta koota case-yhteisöistä perusaineistoa ja olla yhteydessä case-yhteisöjen haastateltaviin (sain jo yhteystietoja).
Kyllä tämä on iso urakka - etenee niin piinallisen hitaasti - mutta etenee
../ ski
22.5.2010
Kahden kuukauden opintovapaa on päättymässä. "Paketoin" tänään toukokuun urakkaani eli lukuluonnosta, jossa koitan selittää miten yhteiskunnassa muutokset aaltona huuhtovat toiminnan eri tasoja samalla kun toimijat vaikuttavat niihin ja tulevat vaikutetuiksi. Koitin myös selittää, että olemme uppoutuneita erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja kun sidokset kovin tiivistyvät, syntyy rajoja ja rakenteita ja saamme verkostoon yhteisöjä ja noodeja joissa sitten muhii sosiaalinen pääoma.
Tämän koko hässäkän koitin vielä kytkeä fyysiseen tilaan paikkariippuvien resurssien, tässä tapauksessa inhimilliseen pääomaan sitoutuneen hiljaisen tiedon, avulla. Kokonaisuus oli hankala ja lopulta kaikesta luetusta ja "lapiotyöllä" kootusta tekstistä jäi käteen vain pieni osa, mutta toivottavasti joltain osin tolkullinen - siis jatkotyön pohjaksi.
Juhannukseksi on sitten urakkana mukavaa ja vähän tutumpaa tavaraa. Tavoitteena on koota tietoyhteiskuntavalmiuksista, oppimisesta ja alueista kokonaisuus. jonka kautta pääsen sitten empirian setvimiseen. Näin toivon.
Visiona on koota "auttava kokonaisuus" tiiviillä aikataululla ihan jo senkin takia, että voisi itselleen ja muille osoittaa mitä on rakentumassa. Tällaisessa hosumisessa on riskinsä. Osaaminen jää pinnalliseksi ja kommenttien osalta käy niin kuin eräs artisti eilen eräässä tilaisuudessa osuvasti totesi, että "etukäteen pelottaa ja jälkikäteen hävettää". Mutta pääasia että etenee. Tällainen metodi.
Koska huiskin tänään koko päivän melko sitkeästi pulpahti mieleeni sekä tietoteknologian että opintojenkin osalta Sisyfos, joka muistaakseni vierittää vanhassa tarinassa kiveä rinnettä ylös - ja kivi on hetken päästä taas alhaalla - josta Sisyfos taas työntää sitä ylös.Loputtomasti!. Miten tietoteknologian ja kehtiyksen kanssa ylipäänsä voi pärjätä? Kun on jotain oppinut, asiat ovat todennäköisesti jo karanneet eteenpäin. Sama tunne tulee opiskellessakin. Luki tai teki mitä tahansa - joku on tehnyt saman jo aikaisemmin, valmiimmin ja laadukkaammin. Jos tässä kehityksessä päämääriä ei kuulukkaan saavuttaa vaan kehitys on se juttu, niin mistä sitä tietää milloin keinot - siis jatkuva oppiminen ja kehittyminen (teknologinenkin) - on muuttunut päämääräksi. Aristoteles (muistan koska äskettäin luin) piti tätä aika valitettavana. No tämä on tällaista ukkospäivän kapinaa, pilke silmäkulmassa. / ski
Varmaan jokainen tutkimusta tehdessään jossain vaiheessa ajautuu lukemaan jotain, mikä liittyy valtaan. No - tämän jälkeen kaikki mitä suunnittelee sanovansa, vaikuttaa arveluttavalta, yhtälailla kuin se, ettei tekisi tai sanoisi mitään. Ankaraa puhetta on tietoyhteiskunnan ja globalisaation näkeminen kaikkialla läsnäolevana diskurssina tai annettuna välttämättömänä logiikkana! Jo aihetta valitessaan on tehnyt valinnan! Kuinka näiden ulkopuolelle voi astua?
Olen lukenut tilaan, rajoihin ja valtaan liittyviä ajatuksia. Pauli Tapani Karjalainen kirjoittaa tilasta ja kokemuksesta - > "Every event happens some where", ja toisaalta Lea Krohniin (1993) viitaten: " I am the one who is here; I am the one who is now". Niinpä niin - tila ja aika!. Tila ei ole neutraali kohde tai objekti, tila on konteksti jonka laatu syntyy tekemisessä ja kokemuksessa -> Se Castellsin / Anttiroikon kuvan "alakerta" muuttuu objektiivisesta subjektiiviskeksi! Saattaa toki olla että "yläkerta" tarkastelee "alakertaa" omilla silmälaseillaan eikä näe tätä laatua....ja saattaa olla että "alakerta" viittaa kintaalla yläkerran näkemyksille. siis ..saattaa olla ..ettei mitään kerroksia (rajoja) olekkaan..ihmisille..tässä ja nyt
No miten tämä nyt sitten liittyy valtaan ja rajoihin. Roivaksen väitöskirjassa todetaan osuvasti, että teknologisessa (kapitalismissa) valta ei toimi riiston vaan syrjäyttämisen keinoin. Perinteinen varallisuus kasataan "riistolla" mutta tietovarallisuus syntyy oikeudesta syrjäyttää muita! No tämä syrjäyttäminen tapahtuu asettamalla rajoja. Anssi Paasi muistuttaa, että "rajat eivät ole vain steriileja linjoja kartalla tai metsässä, vaan sijaitsevat kaikkialla yhteiskunnassa, lukuisissa käytännöissä ja diskursseissa, joissa tehdään sosio-spatiaalisia rajauksia, joiden perusteella jotkut määräytyvät kuulumaan rajojen sisäpuolelle ja jotkut ulkopuolelle (Paasi 2002, 158). Roivas viittaa Pfaffenbergiin (1992), joka on määritellyt koko joukon teknologiaregulointistrategioita, joiden avulla näitä rajoja luodaan. Massinille tilat ovat kohtaamispaikkoja ja Massiini puhuu myös mukaan pääsyn politiikasta. Kun mukaan pääsyn edellytyksiä muutetaan rajat muuttuvat mutta eivät katoa. Aina on me ja muut. Yhteisön identieetti rakentuu tästä - > ja aikaisemmin lukemani pohjalta päivittyy kokoajan - > näin tila ei olekaan rakenne vaan prosessi. Jos siis johonkin kajoaa, kajoaa rajalinjoihin ja ..käyttää valtaa..
Onneksi ja suureksi hämmästykseksi Karjalainen on artikkelissaan (Place and Intimate sensing) pohtinut samaa ongelmaa mitä minä, huomattavasi arkisemmin ja kömpelömmin, pohdin krokotiilisadun kautta. Karjalainen käsittelee todellisuuden moninaisuuden ja sitä kuvaavien mallien suhdetta Mr Plomar esimerkillä -> siis juju on, jos maailman moninaisuuden ja mallin välillä taiteilee luo mahdollisesti jotain josta ei enää ota "Erkkikään selvää" mikä on tutkijan abstraktiota ja mikä autenttista kuvausta - > no avuksi otetaan "self-knowledge". Toimii toivottavasti kaikessa tekemisessä, tutkimisessa ja kehitystyössä.
Tästä tulin nyt vähän kimurantti kirjaus mutta mutkikkaita olivat tämän viikon "lukuläksytkin"./ski
7.5.2010
Silloin, kun ei vielä ollut Turun moottorietä muistan ajelleeni Turusta Lohjansuuntaan myöhään pimeänä syysiltana. Tiestä iso osa oli valaisematonta eikä tiellä tuntunut ajavan kukaan muu. Hetkittäin iski epäilys: olenko enää oikealla tiellä? Mistä sen voisi tietää tai tarkistaa? Muita täällä ei ole - pysähtyä ei voi - on vaan ajettava ja toivottava että joskus jossain kohtaa tulee joku valaistu viitta tai risteys. Ennen aamua tai ennen kuin bensa loppuu.
Olen alkuviiksota tutustunut alueelliseen uppoutuneisuuteen (embeddedness). Tästä on erinomainen väitöskirja (OInas 1999). Väitöskirja tarkastelee yritysten uppoutuneisuutta - mutta sama ajatus on siirrettävissä myös muihin toimintoihin ja toimijoihin. Käsitteen huolellinen erittely auttaa jäsentämään myös sosiaalistä pääomaa, hiljaista tietoa sekä yhteisöjen ja verkostojenkin suhdetta. Tämä myös kulkee siinä minua "piinaavan" Anttiroikon" kuvion alakerran ominaislaadussa. Ja vie keskustelun maantieteen kentälle! Olen asettanut omassa ajattelussani t3:n kohdeyhteisöt kuvion "alakertaan".
Olen pohtinut myös aluetta, tilaa ja paikkaa. Missä yhteisöt itse kokevat toimivansa. Joku sanoi että jos Facebook olisi valtio niin se taitaisi olla jo neljänneksi suurin valtio - voiko pitää paikkansa?. Onko verkko tila? Onko media kaikkineen tila? Humanistinen maantiede - johon en aijo nyt sotkeutua - tarkastelee ihmisen ja ihmisen kokeman tilan suhdetta (mm. PT Karjalainen) . Miten verkottunut tietoyhteiskunta muuttaa tätä kokemusta? Tätä ei voi täysin sivuttaa! Ei etenkään silloin, jos haluaa tukea yhteisöjen vuorovaikutustaitoja ja jos samalla ajattelee että yhteisöt ovat aktiivisa yhteiskunnallisia toimijoita, joiden toimintaa ohjaa se millaiseksi todellisuus ymmärretään - mikä muu sitä ohjaisi??
On liki merkillistä, miten joistain päähän pinttymistä ei pääse eroon. Minua on vaivannut ja vaivaa edelleen se, millä oikeudella tutkija voi tulkita jonkun toisen puhetta tai mitään muutakaan tuotosta tutkijan / tieteen / teorian käsitteillä - > siis kumpi on olennaisempaa - se millaisena joku ihan oikeasti kokee todellisuutensas vai se millaisena joku teoreettinen jäsennys sen hahmottaa. Puhun nyt itsestäni - jostain syystä en pääse tämän kysymyksen yli pysähtymättä.
Kauan aikaa sitten poimin talteen sadun, jossa krokotiiliherra vietti aikaansa siisitisti järjestetyssä huoneessa jossa oli jämptin näköiset kukkatapetit. Krokotiilirouva houkutteli herran puutarhaan katsomaan oikeita ruusuja. No - herra ahdistui heti koska luonnossa kaikki oli niin sekaisin. Herra pakeni takaisin huoneeseensa turvaan kaiken siistin ja järjestetyn keskelle.. Jokin tässä puhutteli niin että muistan sen ehkä loppuikäni. Onko niin että hermeneuttisella kehällä kuljetaan puutarhan ja kukkatapettien välillä? Jos tiukka paikka tulee niin kumpi sitten on aikuisten oikeesti totta...
No niin - sitä kun lukee, miettii ja vähän kijoittaa niin sitä on pimeällä Turuntiellä eikä aina voi varmuudella tietää onko jo hetki sitten kääntynyt jostain risteyksestä väärään suuntaan. Onko luetut kirjat tarpeellisia? Onko lähtökohtavalinnat oikeita? onko tulokulma omien arvojen mukainen? onko sillä mitään väliä? Aika on niukka resurssi ja koskaan ei tiedä varmuudella onko hakoteilla tai ihan fiksulla polulla - ennen kuin on mennyt niin pitkälle että tulee joku valaistu risteys ja voi taas tarkistaa onko kartalla. / ski
29.4.2010
Lähetin tänään Päivi Oinakselle (ohjaajani) huhtikuun raportinrakennusurakan - eli ns. luvun 2. (ja kyljessä johdannon). Kirjoittaessa tapahtuu monenlaisia asioita ja minulla asiat usein kristallisoituvatn epävirallisiksi "työsloganeiksi". Huhtikuun saaliina "yhteisöjen mielen tila" ja asia jossa "ei ole päätä eikä häntääkään".
Olin viimeviikolla sekä HEKO:n kevätvuosikokouksessa että ITK -päivlllä. Sitä ennen pistäydyin myös muutaman kerran töissä, jossa sain puhua kansalaisyhteiskunnasta osaana yhtä tulevaisuuskurssia (kollega kuittasi, että oli sillä Susannalla uudet kalvot..)
Kaikki meni kaikkialla kaikin puolin hyvin, mutta ITK-päivien päätteeksi koin kirkastumisen. Seminaari koostui erinomaisista sosiaalista mediaa koskevista esityksistä - spektaakkelinomaisista täsmäiskuista - kunnes viimeisenä puhui, ilman dian diaa, Johanne Ojansuu, joka asetti ihmisen teknologiasuhteen filosofin ottein laajaan viitekehykseen. Oivalsin kertaheitolla että nyt kuulin jotain, missä oli alku, keskikohta ja loppu!!! - Esityksissä joissa hypätään johonkin ilman mitään taustoitusta ei sen jälkeen tuntunu enää olevan "päätä eikä häntää"!
Samalla ymmärsin, ettei kukaan voi oikeasti ymmärtää mitään minun tutkimuksestani jollen avaa kokonaisuutta. Keskustelut jäävät enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ilmaan. Kaivoin kotoa Ojansuun (Lankeemus 2008) esiin ja samalla myös kompleksiset systeemit (minulle "vanha tuttu"), diffuusion, sosiaalisen konstruktivismin ja jopa Popperin kolmet maailmat (jotka auttaa jos liikutaan koko skaalassa fyysisestä tilasta mielikuviin). Ojansuun puheenvuoro toimi helikopterina joka auttoi minua nousemaan ajattelussa sen verran ylöspäin että näin mitkä asiat on kirjoitettava auki ennen kuin kukaan voi käsittää miten minun mielestäni tietoyhteiskuntakeskustelu voi heijastua muutosvoimana yhteisöihin ja yhteisöjen viestintavalmiuksien vahvistuminen vastaavasti alueelle - miten tiedon tuottaminen voi muuttua oppimiseksi ja tästä kaikesta voi sitten seurata heijastusvaikutuksia toimintojen organisoitumiseen ja - ehkä - alueen rakenteeseenkin. Ymmärsin samalla ettei voi kirjoittaa edes ns. lukua 2 jollei ole luonnostellut ns. lukua 1 - silläkin uhalla että tietää kaiken vielä muuttuvan - ja loppulukuluonnosten olevan vielä täysin perkaamatonta teksisekamelskaa.
Olen aikaisemmin omassa lisensiaatin työssäni ihmetellut sitä miten hallinnolliset muutokset heijastuvat fyysiseen tilaan ja päinvastoin. Nyt - tietoyhteiskunnassa, jossa tieto ja osaaminen on resurssi ja mielenmaailma ja mielikuvat työn alueena - asiat heijastuvat ja tavallaan artikuloituvat / manifestoituvat vuorovaikutuksen kentällä - > Tätä suunnilleen Doren Masseykin yrittää kertoa. Vuorovakutus luo tiloja - > olen siis saman äärellä mutta nyt en tarkkaile fyysistä tilaa vaan kulttuurisesti rakentuvaa tilaa, jota ei rakennetat kaavoituksen pohjalta vaan vuorovaikutuksen ja viestinnän keinoin! No - nyt sitten tiedän että se tila josta tällä kertaa olen kiinnostunut on lyhesti sanoen yhteisöjen mielen tila.. T3 yhteisöt ovat jo lähtökohtaisesti melko tulevaisuussuuntautuneessa mielentilassa, joten heidän kauttaan on helppo katsoa millaisen mielen tilan tämä verkottunutta tietoyhteiskuntaa koskeva tarina on kullekin rakentanut. ja millaiseksi sitä halutaan rakentaa. / ski
12.4.2010
Seppo Roivas on omassa väitöskirjassaan (Tietoyhteiskunnan lupaus, UTA) tarakastallut EU:n, Suomen ja Pohjois-Karjalan tietoyhteiskuntastrategioiden tietoyhteiskunta- ja ihmiskäsityksiä. Yhteenveto on silmiäavaava ja auttaa ymmärtämään millaiseen kokonaisuuteen t3 hanke sijoittuu, missä on t3 erityisyysen ydin ja samalla suurimmat ymmärretyksitulemisen haasteet.
Euroopan unionin viidestä tarkastellusta tietoyhteiskuntadokumentista kolme edustaa kovaa teknologiadeterminismiä ja kaksi pehmeää teknologiadeterminismiä. Kansallisista yhdeksästä tutkitusta dokumentista neljä edustaa kovaa teknologiadeterminismiä, kaksi pehmeää teknologiadeterminismiä ja kaksi teknologian sosiaalista determinismiä. Kun siirrytään paikallisemmalle tasolle ote hiukan "pehmenee". Pohjois-Karjalassa neljästä tietoyhteiskuntadokumentista yksi edustaa kovaa teknologiadeterminismiä, yksi sosiaalista konstrutivismia, yksi teknologian sosiaalista determinismiä ja ..yllätys yllätys.. Mannremaan MIkan Elävä Pohjoiskarjala edustaa fururismia!
Aika jännä! Olemme hahmotamme asioita näin! Olemmekohan kutakuinkin tällaisen todellisuuden sisällä - juuri nyt ja suurin piirtein.
Silti tapahtuu ristiriitaisia asioita. Opettelin poimimaan tietoa Tilastokeskuksen tilastoista - ja niin kuin tiedämme ajankäyttötilastoista - ihmiset harrastavat nykyään atk:ta ja katselevat TV:tä, eivät niinkään vieraile tai edes seurustele oman perheen kanssa.Tämä kehityssuunta on kiistaton ja selvä. Tässä kohdin teknologia on muuttanut jotain. Mutta sitten toislaata - Roivaksen väitöskirjassa kerrotaan kuinka Koillismaalla melkein kaikilla on laajakaista, jotta ihmiset pysyisivät taantuneella alueella - silti he muuttavat pois: Panzari Mika oli Roivaksen mukaan kiinnostunut asiasta ja saanut selville että ihmiset käyvät edelleen perinteistä koulua, kylätiet ovat vilkkaita ja lähikaupassa käy kyläläisiä - ihmiset eivät istu videokonferensseissa., No - tämä on kummallista. Miksi teknologia ei muuttanut Koillismaata mutta muutti ihmisten ajankäytön - vai olisiko nämä eri ihmisiä - vai olisikö kyseessä nyt ihan eri aisa..Fyysinen tila on jotain muuta ;)
t3 -hankkeen suuri juttu on varmaan tulla ymmärretyksi, kuulluksi ja arvioiduksikin muuna kuin teknologiadeterministisenä hankkeena. Kuulen pienistä asoista miten odotukset ovat vahvasti teknologiassa ja sen tuomassa "helpotuksessa" - joku toteaa että ei kyllä haluaisi "ruokaryhmään" koska silloin ei opi tietotekniikkaa jne.
Mitä loppujen lopuksi ict:ltä odotetaan. Asiakkuudenhallintajärjestelmiä (CRM) hankkineista yrityksistä valtaosa (todella suuri valtaosa - taisi olla yli 70 %) pettyy, koska järjestelmä ei tuokkaan odotettua apua ja helpotusta - > no ihmekös tuo, ennen järjestelmää koko firman toimintalogiikka ja organisointi olisi pitänyt miettiä uusiksi - asiakaslähtöiseksi..yleensä vaan vanhaan organisaatiorakenteeseen humpsautetaan / pakottamalla väännetään järjestelmä, joka ei alkuunkaa tue tätä vanhaa organisaatiorakennetta - > tulos on entistä työläämpi ja turhauttavampi. Jotenkin suhtautuminen ict:hen on ristiriitainen: sen pitäsi muuttaa jotain mutta se ei saisi muuttaa mitään...
No - ehkä keskeneräisiä ajatuksia ei saisi liikaa omassa mielessään yhdstellä mutta olkoon tämän(kin) kerran. / ski
6.4.2010
Olen jatkanut puhelinhaastatteluita ja lukenut taustoja. Lukukokemuksista jaan muutamia teemoja, joista jotkut ehkä hylkään ja jotkut säästän.
Samalla, kun kokosin erilaista tilastotietoa tietoyhteiskuntaan ja yhdistyksiin liittyen törmäsin Erik Allardt:in teknologiaretoriikan -käsitteeseen -> s
en enempää ihmettelemättä sekä kuvaamme että tuotamme todellisuutta teknologian käsitteillä - teemmeköhän näin kaikilla toiminnan tasoilla?... Kun pohdin tätä Anttiroikon kuvaa - jota hiukan vierastan, koska se esittää globaalin ja paikallisen jännitteen jotenkin liian "selkeästi" - törmäsin Habermasi:iin ja kommunikatiivisen toiminnan
teoriaan sekä julkisuuden sfääriin ja pohdin miksi tähän on niin vähän viitattu - olenko hakoteillä jos ajattelen sen liittyvän juuri tähän Anttiroikonkin kuvaan...Minua nämä Habermasin jutut auttoivat ymmärtämään ehkä tätä paikallisen ja globaalin jännitettä laajemminkin..
Olen myös ilokseni huomannut että Laura Isakka on perkannut Tilastokeskuksen haastettelu- ja kyselyaineistoista sosiaalisen pääomen vuoden 1990 jälkeen! Hätäisesti katsoen näyttäisi siltä että joissain tietoyhteiskunta-aieneistoissa olisi joitain sosiaalisen pääoman teemoja - > tästä täytyy ehkä kysyä Nurmelan Juhalta, Sosiaalisen pääoman käsitetteen operationalisointiin on taas otettu napakan kriittinen kanta Aila-Leena Matthies:in eräässä asukastoimintaa tutkivassa case -tutkimuksessa.
Paljon muutakin kiinnostavaa on - > tietoyhteiskunnan maantiedettä (Inkinen & Jauhiainen) olen kolunnut ja yhteisöistä lukiessani huomaan että yhteisöjen oppimista voi lähestyä myös innovaation näkökulmasta: Sakari Hänninen on tutkinut yhteisöjen ekstensiivisiä, intensiivisiä ja konstruktiivisia aloituksia - yhteisöjen näkökulmasta t3 voi katsoa myös tätä kautta. No - kaikki tämä voi vaikuttaa kaaokselta mutta olen joka tapauksessa ajautunut näiden teemojen äärelle tekemieni puhelinhaastettelujen yllyttämänä joten aivan kauaksi en uskoakseni ole etääntynyt. / ski
28.3.2010
Markku Sotatauta puhui aikanaan ilkeistä ongelmista, joita lähestyttiin piirittämällä. Tutkimuksen tietoperustan rakentamissa on jotain samaa. Olen mm. liikkunut yhteisön, verkoston, ekspansiivisen oppimisen teemojen ympärillä. Näitä teemoja on pohdittu samassa yhteydessä aikaisemminkin! Miettinen ym (2008) jäsennellessään verkoston käsitettä nostaa esille kohteellinen verkostokäsiteen, joka tarkastelee verkoston kehitystä, yhteistoimintaa ja luottamusta. Kohteellisen verkostokäsitteen avulla pääsee käsiksi myös ekspansiiviseen oppimiseen. En tiedä onko helpotus, yllätys vai pettymyt mutta minusta on luontevaa tässä vaiheesas ajatella, että yhteisö on verkoston eritynen muoto ...siis seuraus tietyn tyyppisistä vuorovaiksuksen suhteista ... ja nämä sitten kehittyvät eri tavoin..sisäisistä ja ulkoisista syistä
Tieto- ja viestintäteknologia muuttaa todellisuutta samoin kuin se miten tietoyhteiskunnasta puhutaan. Olen seurannut tietoyhteiskunnan "toisen vaiheen" luonnehdintaa ajassa taaksepäin. "Nykyaikaa etsimässä" -raportissa viitataan "Tehokkuudesta jakamiseen" -raporttiin, jossa kerrotaan kuinka noin vuoden 2005 aikoihin siirryttiin tehokkuden tietoyhteiskunnasta jakamisen tietohteiskuntaan jota luonnehtii jakaminen, osallistuminen, yhteisöllisyys, toiminta ja paikallisuus. Huomaan, että samaan "toiseen vaiheeseen" viittaa Olli Hietanen 2005 Tietoyhteiskunnan myytit ja todellisuus -kirjassa. Samalla mietin miten t3 yhteisöt perustelevat Tietotaitotalkoisiin osallistumista -> puhutaanko tehostamisesta vai jakamisesta...tämäkin herättää ajatuksia / ski
23.3.2010
Alkuvuosi on ollu ajankäytön kannalta tiukka mutta maanantaina jäin 2 kk tutkimusvapaalle. Kävin samantien Hämeenlinnassa keskustelemassa teoreettisesta taustasta ohjaajan kanssa ja määrittelimme keväälle työlistaa. Karkeasti ottaen tavoite on kirkastaa tietoperusta - mielellään johdonmukaisesti rakentuva kokonaisuus joka ei sisällä kohtuutonta määrää uusia avauksia ja näkökulmia. Kävimme yhdessä läpi runkoluonnosta ja sain apuja sekä rönsyjen karsimisessa että laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa - Ankara tosiasia on että väitöskirjalla on oltava teoreettista - tieteellilstä kontribuutiota! Reilua ja totta!
Jatkan nyt keväällä myös talkootapahtumien yhteyshenkilöiden haastatteluita.
Huomaan, että joudunkin muistuttamaan itseäni siitä, että en sotkisi samaan "mylläkkään" teoreettisia näkökulmia ja erilaisten "politiikka- ja kehittämisraporttien" näkemyksiä ja kannanottoja asioiden - esim tietoyhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. On kummallista että tämän asian kanssa joutuu tsemppaamaan, koska tämän nyt pitäisi olla jo tässä elämänvaiheessa ns. selvää pässinlihaa mutta kun tietotodellisuus pursuaa erilaisia hankeraportteja, tutkimusraportteja ja selontekoja, vaatii erityistä valppautta ettei ala puhua tosiasiana jostain mikä on jonkin työryhmän selvityksen lopputulos / tavoite - siis työryhmän jolla on ollut joku tavoite tms.
Toisaalta laadullisessa tutkimuksessa on hyvä aukipuhua tutkimusta taustoittaneet ennakko-oletukset. Nyt ensitöikseni kokoan nämä "Millainen tietoyhteiskunta Suomi erilaisten selvitysten pohjalta on" pohdinnat erilliseksi tautoittavaksi osioks. Saan näin siivottua rakentuvaa teriaa ja motivoitua tutkimusta. Koen myös tärkeäksi sen että kuvataan millaisessa todellisuudessa - siis tilastojen yms. valossa - yhteisöt toimivat - mitä esim. digitaalinen kuilu tarkoittaa jne..
3.2.2010
Jokin mielessä pyörivä hakee nyt hahmoa. Olemme Maijan, Liisan, Leena Vainion ja Mika Sihvosen kanssa valmistelleet tiivistelmää ITK - seminaariin otsikolla "Yhteisöt oppijoina - verkostomaisuus haasteena". Koitan kiivaasti saada sanoitetuksi sitä ajatusta joka päässäni velloo liittyen fyysiseen paikkaan ja virtuaaliin / globaaliin tilaan tämän paikan osana. Doreen Massey tarkastelee sitä miten Hondurasin intiaanien tilanne aikanaan muuttui, kun Kolumbus "joukkoineen "otti haltuun" intiaanien alueen luonnonvaroineen ja määritteli sen tavallaan uusiksi omin ehdoin.
Nyt kovasti pohdin voisiko olla niin, että tämän innovaatioiden perään haikailevan ja verkottuneen tietoyhteiskunnan keskeinen ja kriittinen resurssi ei olekaan tieto vaan sosiaalinen pääoma - joka itseasiassa on välttämätöntä innovaatioiden syntymiselle ja mitä taas on perusteltu talousmantsan puitteissa. No - tämä sosiaalinen pääoma on aina (?) tilaan/paikkaan juurtunutta ja tavallaan eräänlainen noodi tai suvantokohta "verkostoissa virtaavien tietojen aallokossa"
Mutta - kuka itseasiassa omistaa tämän nykyajan kriittisen luonnonvaran - sosiaalisen pääoman - onhan se kollektiivisesti rakentunutta aineetonta varallisuutta! Jolla on taipumus tuottoon! Onko tämä alueen toimijoiden omaisuutta ja jotain jonka käyttöön ja määrittelyyn heillä on ensisijainen oikeus - vai onko se jotain mikä on muiden hyödynnettävissä.
Intiaanien osalta ulkopuoliset tavallaan "ryöstivät" paikalliset luonnonvarat, joiden taloudellinen arvo ei ehkä ollut alkuperäiskansoilla samalla tavoin tiedossa - onko olemassa vaara että globaalit rakenteet ja prosessit kuorivat alueen sosiaalisen pääoman "pintakerroksen" jos paikalliset toimijat eivät onnistu sanoittamaan omia kokemuksiaan paikasta ja sen tulevaisuudesta.
Onhan tämä melko populistista mutta jotain kiinnostavaa tässä on t3 hankkeen vaikuttavuutta ja yhteiskunnan pelisääntöjen ja prosessien "uudelleen jäsentymistä" ajatellen - uudelleen jäsentymisen ja itseorganisoitumsprosessien uuttaluova mahdollisuus on ollut vahvasti mm. ohjausryhmän haastatteluissa esillä Ja toisaalta alueelliset toimijat ,jotka ovat osallistuneet talkoisiin ja joita olen jo hiukan jututtanut, pyrkivät nimenomaan tuomaan tätä vastakeskustelua - kertomaan mikä paikka on heidän silmin. /ski
11.1.2010
Uusi vuosikymmen tuo uudet otteet: Serendibity tarkoittaa yllättävää mutta onnekasta löytöä ja systemaattinen kirjallisuuskatsaus taas suunnilleen sitä, että karoitetaan jonkin tietyn kysymyksen osalta tietyt kriteerit täyttävä aineisto kattavasti ja systemaattisesti. Serendibity ei metodina istu enää vuoteen 2010 - nyt on jo otettava toiset otteet..
Olen pohtinut miksi yhteisöllisyys on niin tärkeää - ja onko se ylipäänsä sitä? ja miten se liittyy läheistyyteen ja tilaan - tai alueeseen? Ja kuka tai mikä siellä alueella oppii ja miksi ja miten - ne yhteisötkö vai ne ihmiset? Miksi ei voi olla virtuaalisia yhteisöjä - vai voiko sittenkin? ja mihinkähän tilaan ne sitten liittyy..
Talousmaantieteessä ollaan luonnostaan kiinnostuneita tilasta, paikasta ja alueesta. Jotenkin on luontevaa ajatella, että asiat on juurtuneita ihmisiin ja alueisiin, mutta miksi ja miten niin?
Sain lukuläksyksi Michael Storperia. Sorper on muun muassa tarkastellut vuorovaikutusta erilaisten viestien ja viestinten pohjalta. Vuorovaikutus voi olla kirjallista, puhuttua, mielikuvia luovaa - visuaalista tai ....läsnäoloa eli otain mikä on "feel ja smell..". Listan alkupään koodattavan viestin voi ulkoistaa verkostoihin mutta huonosti koodautuvan viestin siirtyminen edellyttää lähettäjän ja vastaanottajan keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Mistähän sitä erottaa kummasta on kullkoinkin kyse vai onko niin että kaikessa koodattavassa on vaihtelevan kokoinen osa myös koodaamatonta?
Mielenkiintoista on että luottamus ilmeisesti edellyttää rakentuakseen myös riskinottoa ja/tai riittävää panostusta vuorovaikutukseen: siis sen että, olet ihan omana itsenäsi asiasi kanssa liikkeellä ja/tai panostat ihan oikeasti omaa rajallista aikaasi ja/tai resursseja...Ja vielä jännempää on se, että kovin tehokas (ei edellytä lähettäjältä juuri mitään) tapa vietiä voi itseasiassa tuhota viestin arvon -> siis saada massapostina e-meili on "yhtä tyhjän kanssa" verrattuna kahdenkeskiseen keskusteluun kuppilassa...ihan järkevää...kädenpuristuksen hinta on kova - nuoret ja konsultit puhuu "face timesta" ,jota tarjoillaan harkiten ja rajatuille joukoille..Yritykset siirtävät vähemmän kannattavat asiakkuudet edullisempiin kanaviin..
Muitta voiko käydä sitten niin, että vuorovaikutusta kehittäessäni itseasiassa salaa kaivan maata itse asian alta....että ottaisi netin käyttöön siksi, ettei tarvitse käydä erikseen ihmisten luona asiaa esittämässä..jotain tehostuisi mutta jotain aikaisemmasta jäisi ehkä myös pois - mitähän se jokin olisi ja mahtaisiko siitä olla jotain merkitystä...tai onko koko kysymys vähän kärjekkäästi muotoiltu - todennäköisesti!
Olen nyt sopinut koko joukon puhelinhaastatteluita viime syksynä toteutettujen talkooyhteisöjen avaininformattien kanssa. Puhelinhaastattelut jäävät hiukan pinnallisemmiksi kuin "live haastattelut" mutta koen kyllä saaneeni jo paljon, vaikka haastatteluita on takana vasta kourallinen - mielenkiintoisella tavalla haastattelut omalla tavallaan ottavat kantaa niihin teemoihin, joita olin kuvitellut tietoperustaan kokoavani - > joidenkin teemojen osalta olen ollut hajulla mutta josain määrin tuntuu painetta myös aineistolähtöisempäänkin joustavuuteen.
Varsinainen väitöskirjan case-aineiston kokoaminen käynnistyy samoin nyt keväällä mutta edellyttää vielä huolellista valmistautumista. / ski
21.12.2009
Tutkimus etenee "kunhan vaan jatkat etkä lopeta ennen kuin homma on aikanaan kasassa" periaatteella. Kuluneen alkutalven saaliina on ollut konkretisoituva ymmärrys viestintävalmiuksien ja talkoiden merkityksestä kohderyhmälle - muutamat toteutuneet puhelinhaastattelut ovat vakuuttaneet minut siitä, että itseasiassa kaikista talkoista on syytä koota puhelinhaastatteluaineisto - on hyvä ymmärtää millaiseen todellisuuteen ja millaisiin tarpeisiin/odotuksiin ja pelkoihin talkooista haetaan ratkaisua.
Olen saanut päätöksen opintovapaasta. Pidän loppukeväästä kaksi kuukautta opintovapaata ja tämä mahdollistaa sen, että pääsen kokoamaan väitöskirjan varsintaista empiriaa. Tavoitteena on käydä läpi eri tyyppisiä caseja perusteellisemmin. HYVA on nyt ensimmäisenä listalla. Kun perään tulee kesäloma kuvittelisin taas pääseväni eteenpäin. Viime kesänä oli niin mukava keskittyä - keskittyminen on arvokas asia!!
Pidän kiinni talousmaantieteestä ja alueellisuudesta - vaikka kiusaus harhautua on ajoittain suuri. Joulun lukulistalla on muun muassa jo aikaisemmin minulle suositeltua Michael Storper:a ja alueellisuuden ja tietoteknologian välisiä yhteyksiä.
Haluaisin myös setviä "communication creates communities" -hankkeen taustoja. Helsingin kaupunginosayhdistys on ymmärtääkseni ollut mukana tässä eu-hankkeessa. Tässä englanninkielisessä hankeotsikossa tiivistyy jotain kiinnostavaa - > onko taustalla jotain mistä pitäisi olla tietoinen - > todennäköisesti ja lähes varmasti. Täytyy tarkistaa. /ski
13.11.2009
Jos auto nykii, siinä on "kengurubensaa" mutta jos tutkimushanke etenee töksähdellen on tekijä todennököisesti vuoroin juoksevien työasioiden jumittama ja vuoroin löytänyt suvantopaikan viedä hanketta eteenpäin. Viimeisin jumikohta alkoi 27.11. seminaarin jälkeen, mutta onneksi alitajunta - yksi luotettavimmista kavereista! - kuitenkin koko ajan vie asioita jollain tasolla eteenpäin.
Olen nyt saanut viiden (5) talkoon yhteyshenkilön yhteystiedot (Liminka, Mankkaan yläaste, Helsingin työväenopisto, Hartola, Syke) ja tarkoituksenani on puhelinhaastatella talkooinformantteja sitä mukaan kun saan takoista kirjoitettuja talkootarinoita käyttööni. No - yhteystiedot saatuani olen vimmatusti tutkinut kännykkääni, etsintyt netistä puhelun nauhoittamiseen tarkoitettuja ohjelmistoja - löytyi ainakin kaksi! - ja viimeisimpänä tutustunut verkkokauppa.com:n tarjontaan kunnes yhden myyjän puheessa vilahtanut sana "kaijutin" vapautti ymmärrykseni ja keksin että ei puhelinhaastatteluun tarvita mitään sen kummempaa: laitetaan vaan tavallisessa puhelimessa kaiutin päälle ja viereen sanelin -> Ja kas - koko keskustelu siirtyy nauhalle ja kaikki kulkee niin kuin ennenkin. Homma tallettuu sanelimelle - siitä läpärille ja paperille! Keep it simple!
Olen myös päätynyt siihen, että analysoin t 3 -verkoston / ohjausryhmän haastattelut Maijan väitöskijrassa olevia "Tietoyhteiskuntanäkemyksiä" - vasten (s. 70). Saan näin sekä rikastettua t3 hankkeen "konseptia" että jäsennettyä sitä perustellulla tavalla.
Tarkoitus on siis vihdoin saada myös jotain uutta tietoa tuotettua:.
Seminaari itsessään oli kannustava! Sain sekä "lukuläksyjä" että luvan jatkaa oppivan alueen suuntaan - > yhteys ekspansiiviseen oppimiseen koettiin sillä tavoin mielenkiintoiseksi, että olen asiasta yhteydessä HY:n kehittävän työntutkimuksen laitokselle ja benchmarkaan sen alueen tutkimuksia. Yleinen arvelu oli kuitenkin se, että ekspansiivisen oppimisen tutkimus"traditiota" on syytä soveltaa eikä kopioida sellaisenaan!
Seminaarissa nousi esille myös perustellut riskit , joista on hyvä olla koko ajan tietoinen: En saisi sortua vain kuvaamaan hanketta vaan hankkeen avulla on tuotettava uutta ymmärrystä olemassa olevaan teoreettiseen keskusteluun. Siis vieläkin jämptimmin on fiksattava ja asemoitava tutkimus tutkimuskenttään ja siellä tutkimusaukkoon. Hyviä ja välttämättömiä muistutuksia! / Susanna
21.10.2009
Lähetin eilen tutkimussuunnitelman ohjaajalle ja tarkoitus on esitellä se tutkimusseminaarissa Turussa ensi tiistaina. Teksti jäi löysäksi ja olisi ilman muuta ollut kelvollisempi, jos sivumäärä olisi tiivistynyt puoleen. Kuulun niihin, jotka kirjoittavat nopeammin kuin ajattelevat ja siksi - jos vaan aika riittää .- voin helpostikin prosessoida asioita monien tihenevien kirjoituskierrosten avulla. Jos aika loppuu - teksti jää löysäksi ja referoivaksi, mikä on aika tympeää kommentoivaa lukijaa ajatellen. Moni asia jäi myös avoimeksi ja jotkin asiat olen saattanut jopa ymmärtää pieleen - seminaari tulee siis kreivinaikaan!
Olen alustavasti tutustunut oppivan alueen problematiikkaan (Roel Ruten & Frans Boekema). Tämä on ollut hyödyllistä, koska olen nyt omasta mielestäni löytänyt selityksen sille miksi alue / tila (? -> nämä käsitteet on otettava haltuun ensitilassa!!!) on merkityksellinen sekä sosiaalisen pääoman että oppimisen näkökulmista -> hiljainen tieto on ihmisiin ja tilaan/paikkaan juurtunutta!! Järkeenkäypää ja ymmärrettävää. Kovasti jossain vaiheessa pohdin tietoverkoissa olevan tiedon ja ihmisiin ja alueeseen/tilaan kiinnittyneen tiedon suhdetta: miksi tätä fyysisyyttä tarvitaan - vai tarvitaanko sitaä - no kyllä tarvitaan!
Yhteisöt voivat toimia eräänlaisina hiljaisen tiedon "sammioina" joissa tieto muuttuu ymmärrykseksi (?) ja siirtyy jälleen - jos vain onnistuu siinä - vuorovaikutuksen ja tietoverkkojen yms. kautta sanallisessa muodossa muille foorumeille siirtyäkseen jälleen osaksi hiljaista ymmärrystä jne...ehkä...tämän kaiken taitaa (?) mahdollistaa tai tehdä mahdottomaksi alueen sosiaalinen pääoma (?) jota myös syntyy tämän "rundin" seurauksena - ehkä.
Mutta mitä silloin taphatuu, jos tämä hiljainen tieto ei pääsekään eksplikoitumaan - silloin menetetään kaikki se mitä edellä oleva "rundi tai sykli" tuottaisi ja tarvitaan hanke, joka tukee yhteisöjä vuorovaikutus- ja viestintävalmiuksien vahvistamisessa!
Luulen myös että sain ekspansiivisesta oppimisesta ja toimintajärjestelmistä (Engeström) jonkinlaisia työkaluja siihen miten voin jäsentää näitä yhteisöjä ja mistä tiedän onko yhteisöön syntynyt sosiaalista pääomaa vai ei..
En ole uskaltanut vielä(kään) viedä tekstejä Aktiivi-hankkeen sivuille. Miltä osin olen kyllä itseeni varsin pettynyt -> kun kuulen nyt seminaaripalautteet rohkenen ehkä paremmin. VTT on tehnyt ansiokkaan sosiaalisen median road map:n jossa läpinäkyvyyden vaatimus nousee vahvasti esille. Se on vaan niin vaikeaa kun sitä alkaa edellyttää itseltään ..
Erinomainen edistysaskel on ollut myös se, että kolme laurealaista opisekelijaa kiinnostui T3 hankkeesta. Tiina + Tiina + Tiinaliisi = 3T on nyt käynnistämässä omaa opinnäytetyötään, jossa tarkastelevat Tietotaitotalkoo -konseptia ja sen mahdollisuuksia erityisesti mikroyritysten näkökulmasta. Tämä on hieno avaus! / ski
30.9.2009
Oma keskeneräinen hanke suuntaa kaikkea lukemista uudella tavalla. Työhöni liittyen tutustun liiketoimintaverkostoihin ja -verkkoihin liittyvään kirjallisuuteen. Vaikka kansalaisyhteiskunta ei ehkä järjestykkään viestinnän ja ict:n avulla arvoketjuiksi ja arvoverkoiksi, on hyödyllistä lukea miten liiketaloudessa on tutkimuksen keinoin pyritty jäsentämään, mallintamaan ja analysoimaan ilmiötä . Olisiko tämä jotain tutkimuksen juoksuttamisen benchmarkausta...
Silläkin uhalla, että menee asiasta pahasti sivuun, on pakko kertoa, että mm. opiskelijoille suosittelemani Jukka Vesalainen (2006) on tarkastellut tosi kivasti yritysten välistä yhteistyötä. Hänelle sosiaalipsykologiset lähestymistavat on vain yksi yritysten välisten suhteiden tarkastelun kolmesta lähestymistavasta ja sosiaalinen pääoma - johon oma huomioni kiinnittyi - vain yksi sosiaalipsykologisen lähestymistavan osa-alueista. Silti se tapa, jolla ensin abstraktiotasoa nostetaan ja ilmiölle haetaan laajat teoreettiset linkitykset ja sitten lähetään purkamaan alaspäin sekä teoriasta käsin että case-erimerkkien avulla, on johdonmukainen. Lopputuloksena saadaan luotua uusi, omaan tehtäväksiasetteluun rakentuva kuvaus ja selitys....josta voi taas lähteä kiipeämään abstraktiotasoa ylöspäin...
No niin - on aina hyödyllistä seurata johdonmukaista ajattelua oli ajatelun kohde melkein mikä tahansa - ja tässä on jotain mikä kiinnostaa
Vahvasti Tietotaitotalkoisiin sen sijaan liittyy se, että pääsin esittelemään T3 hanketta Lohjan kyläpäällikkötapaamiseen. Illasta jäi erittäin innostava tunnelma. Tarvetta talkoille on ja tuntuu kyllä lähes varmalta että Länsi-Uudellemaalle saadaan talkoita kevään aikana.
Ohjausryhmän haastatteluprojekti on loppusuoralla ja pöydällä on tämä suositeltu Leaning Regions -julkaisu. Pienin askelin mennään mutta pääasia ettei liike lopu! / ski
17.9.2009
Keskustelulla on suuri arvo. Yhtys AKTIIVI -hankkeen tutkimukseen johdatti minut toiminnan teorian ja ekspansiivisen oppimisen pariin. Erityisesti olen katsellut Engeströmin (1987,78) toimintajärjestelmän rakenteen kuvausta. Olisiko tässä sellainen jäsentelyn tapa jolla T3:n kohdeyhteisöistäkin saisi otteen. Oppiviin organisaatioihin ja muutoslaboratorioonkin olen törmännyt muissa yhteyksissä mutta jostain syystä en ole ymmärtänyt katsoa näitä tässä yhteydessä.
Kävin ohjaani kanssa läpi suunnitelmaa ja sain taas uutta aineistoa lukulistalle: Rutten Roel, Boekema Franz: The Learning Region: Foundations, State of the Art, Future. Olen tehnyt aikaisemmat opinnäytetyöni aluerakenteeseen liityen joten olo oli vähän kuin olisi kotiin tullut - > joskin koti on kyllä vuosien saatossa muuttunut ja käynyt vieraaksi. Eikä asia muutenkaan ole sama - läheskään - mutta kuitenkin.
Olen myös saanut nyt listaa työstettävistä ja konkretisoitavista asioista, joten kyllä tämä tästä. / ski
26.8.2009
No niin - eräs esimiehistäni sanoisi ehkä, että no nyt on löytymässä erinomainen syke mutta pieni ääni päässäni muistuttaa myös, että vaarana on kompastua omiin jalkoihin, jos yrittää tehdä posket hehkuen lukemattomia (osin kirjaimellisesti ymmärrettynä!) asoita samalla kertaa.
Ilahduin valtavasti, kun Mika Sihvonen (UTA) otti yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia muiden AKTIIVI -hankkeen tutkijoiden kanssa. Tämä on erittäin hyvä ja kannustava asia. Myös Jouni Kangasniemi (OPM) muistutti AKTIIVI-hankkeesta, kun kävin haastattelemassa häntä.
Yritän vimmatusti työstää suunnitelmaa siihen kuntoon, että sen saisi esittyä nyt syksyllä. Kaikessa paistaa kuitenkin se, että olen referoinut lukemaani - en kommentoi sitä ja tämä on kyllä aika tylsä juttu. Suunnitelmakaan ei saisi olla tekstinkäsittelytaidollinen suoritus vaan asioiden pitäisi pyörähtää ajatteluaparaatin kautta ja tulla jotenkin toisen oloisena paperille. Tähän taas eräs kokenut kollegani toteaisi, että nyt taitaa olla "enemmän yritystä kuin ymmärrystä". Kaikki vaatisi lisää kirjoituskierroksia ja lisää lukemista..- luulen, että joudun itseni kanssa tyytymään siihen mihin joudun tyytymään...
Otin T3 -hankkeen esille myös Lohjan seudulla ja näinpä asiasta on pyydetty kertomaan Lohjan kyläpäällikkötapaamisessa! Uskoisin että tämä on hyvä asia - tai sitten olen ollut harkitsematon - joka taas olisi merkki omiin jalkoihin sotkeutumisesta
Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä pitää mielessä, että olen töissä ja työt olisi syytä hoitaa myös kunnolla - on kutakuinkin tylsää ja epäreilua hoitaa vasemmalla kädellä jotain mitä kollegat tekevät tosissaan -> taiteilen siis aikapaineessa ja yritän priorisoida asioita niin kuin taidan../ ski
20.8.2009
Erinomainen uutinen! HEKO suhtautui myönteisesti keväällä tekemääni apurahahakemukseen ja nyt näyttää siltä, että voin suunnitella kevään ja aineistonkeruun olennaisesti eri lähtökohdista kuin muuten olisi ollut mahdollista. Motivoi vahvasti kun hanketta pidetään tärkeänä ja asiaan uskotaan - Näin sitä saadaan valoa tunneliin!
Osa haastatteluista on vieläkin sopimatta. Taidan tarttua puhelimeen haastatteluaikoja sopiakseni. Yhä useammat tekevät työtä valtavien sähköpostiruuhkien keskellä, joten siitä massasta on kyllä vaikea erottua.
Minun on myös uskallettava laittaa luettavaa eteenpäin ja kommenteille; jotenkin sitä vaan panttaisi asioita itsellään. Tarkoituksena on että esittelisin suunnitelman nyt syksyllä talousmantsan suunnitelmaseminaarissa ja paikalle kutsuttaisiin myös tutu-joukkoja -> tämä on hyvä ja velvoittava linjaus. Sitäkin välttämättömämpi kun nyt aukesi edellytykset irroittaa hiukan työaikaa ja rahoittaa tarvittavia talkoo- yms. matkoja kevään aikana -> aineistoa ei ole syytä kerätä ennen kuin perusasiat on kunnossa. No niin. kaikki on valmiina - ei kuin töihin / Susanna
4..8.2009
No niin - olen nyt siirtymässä takaisiin ulkoaohjattuun ajankäyttöön ja samalla oman ajankäyttöni aktiiviseen puollustamiseen. Arki tulee aina. Mutta tulkoon.
Kävin töissä printtailemassa "kesätöitäni", koska minulla ei ole vieläkään kotona printteriä. Toisaalta ihan hyvä, että olen sitoutunut nyt tähän lue & mieti edes vähän & kirjoita -rutiiniin. Rutiini pitää työtahdin tasaisena ja liikkeellelähdön kitka pysyy pienenä!
Tekstiä on helppo tuottaa, mutta kyseessä on tässä vaiheessa karkea olennaisen erotteleminen kaikesta siitä mikä ei ole tärkeää. Minulla ei ole kärsivällisyyttä palapelien tekemiseen mutta tiedän, että siinäkin ensin etsitään kulmapalat ja sitten aletaan kasata toiseen nurkaan taivaanvärisiä paloja ja toiseen sitten sitä vihreää jne. Pidän tätä työvaihetta tärkeänä ja välttämättömänä vaikka seurauksena on monta kirjoituskierrosta.
Olen nyt poiminut kulmapaloja ensisijassa tutu-kirjoista, sosiaalisesta pääomasta, case -tutkimuksesta, vähän verkostoista ja vähän oppimisesta. Juha Nurmelan vinkistä etsin Freiren, joka täytyy nyt selvittää - uskoisin, että voisi olla myös yksi kulmapaloista. Olen myös litteroinut haastatteluita. Osa haastatteluista on sovittu elokuulle ja joidenkin ajankohta on avoinna - koitan sopia ensiviikon aikana. Olen edelleen sitä mieltä, että tekemisten monipuolisuus on hyvä asia.
Hiukan kuitenkin alkaa hirvittää että T3:n oikea elämä kulkee vauhdikkaasti eteenpäin. Kalenterissa on paljon talkoita - mikä on hyvä. Mutta, jos minä vaan istun kulmapaloineni jossain sivulla, niin huomaan pian jääväni kelkasta pahan kerran. Tämä on asia johon minun on otettava jokin kanta ja fiksu toimintastrategia melko lailla pian..ski
30.6.2009
Aika on keskimääräistä riittoisampaa - etenkin, jos sen kanssa voi menetellä miten lystää! Olen muutaman viikon voinut mielin määrin rellestää joko yhden asian kimpussa tai sitten pomppia asiasta toiseen - ihan miten on kuilloinkin parhaalta tuntunut.
Olen lukenut kirjoja alusta loppuun ja saanut kerralla selville kokonaisen ajatuksen eikä vain ajatuksen pätkiä. Toisaalta olen tehnyt muutamia haastatteluita, kuunnellut niitä, tehnyt mekaanista litterointia (joka on oikein palkitsevaa silloin kun ajatus ei pysy kasassa mutta jotain olisi hyvä saada aikaiseksi), koittanut kirjoittaa luetusta jotain paperille jne.
Voisi olla jatkossakin hyvä pitää huolta siitä, että tutkimuksessa ja miksei missä tahansa projektissa tms., olisi monenlaisia tekemisen mahdollisuuksia. Kun jokin polku alkaa "tökkiä" , olisi aina tarjolla jokin toinen reitti ja tekeminen, johon voisi tarttua.
Nyt siirryn kuitenkin reiluksi viikoksi täyspäiväiseksi lomailijaksi ja lähden Italian Assisiin. ja jatkan sen jälkeen joitain viikkoja taas tutkimuksen parissa. Lienee Ihan OK.
21.6.2009
Kävin viimeviikolla erinomaiset keskustelut sekä Maijan että Päivi Oinaksen kanssa.
Maijan kanssa keskustelimme sosiaalisesta pääomasta ja siitä miten Tietotaitotalkoot tavoitteineen sijoittuu Putnam - Bourdieu keskusteluun, johon olen yrittänyt hiukan paneutua. Maija avasi Tietotaitotalkoiden osalta siitä, onko talkoiden ensisijaisena tavoitteena vahvistaa yksilön vai yhteisön ääntä ja onko viestintävalmiuksien vahvistuminen yksilön vai yhteisön ominaisuus/omaisuus - No tämä kaikki auttoi ankkuroimaan T3 -hankkeen tavoitteita Putnam - Bourdieu akselille. Tavoitteiden reilu aukikirjoittaminen on tärkeää samoin kuin sen mukanakantaminen, että kyseessä on tulevaisuuden tekemisen hanke. Tulevaisuuden tekemisen taustalla taitaa aina olla myös näkemys toivottavasta tulevaisuudesta...mikä varmasti myöskin on aukikirjoitettava...ehkä..
- Nyt on sitten kiinnostavaa pohtia ja selvittää miksi yhteisöt ja yhteisöjen toimijat viimekädessä itse kokevat viestintävalmiuksia kaipaavansa.
Tapasin myös Päivi Oinaksen, joka yllätyksekseni näki vahvuutena konstruktiivisen oppimisen liittämisen tutkimukseen. - saattaa olla, että tämä on näkökulma, jota Maijakin on korostanut mutta jostain syystä minun on oivallettava samat asiat useista näkökulmista ennen kuin kunnollinen "tajunnan lamppu syttyy".
Koin Päivin kanssa käytyjen keskustelujen osalta myös helpottavana jotkin suunnitelmaan tehdyt rajaukset.
Yhden asian olin kuitenkin jättänyt kokonaan pohtimatta! Syystä tai toisesta en ollut ajatellut raportoinnin kieltä, vaikka tiedän, ettei kaikkialla edes suostuta ohjaamaan suomenkielisiä tutkimuksia -> no tämä jäi nyt minun harkittavakseni! Taidan tehdä tässä vaiheessa "resuversioita" kahdella kielellä. Ymmärrän, että en
glanniksi raportointi on lähtökohta ja suomeksi raportoinnille pitäisi olla olemassa perustelut...
Olen sopinut Tietotaitotalkoiden kumppaneiden haastetteluita ja pidän hyvänä että saan asioita tältäkin osin eteenpäin.
Susanna
6.6.2009.
Olisi kätevää ja kaikin puolin mukavampaa, jos olisi realistisempi, tehokkaampi tai kalenterissa olisi enemmän tunteja. Toisaalta asioiden valmiiksi saattamisessa on usein kyse siitä, että ei yksinkertaisesti lopeta ennen kuin on valmista: Hyvä nyrkkisääntö moneen tilanteeseen. Olen omasta mielestäni kirjoittanut tutkimuksen etenemistä / suunitelmapohjaa siihen vaiheeseen, että siihen on mahdollista ottaa kantaa - tämä oli tämän kohdan tavoite. Kesällä on aikaa ja mahdollisuus lukea, ajatella ja kirjoittaa. - Hyvä.
Tapanani on innostua kulloinkin lukemistani jutuista - viimeisimpänä Juha Varton laadullisen tutkimuksen metodologiaa käsittävästä kirjasta. Jostain syystä nämä pohdinnat uppoavat ajatuksiini kuin kuuma veitsi voihin! Niin järkeenkäypää, sovellettavaa ja ymmärrettävästi kirjoitettua laadullisen tutkimuksen taustaa.
Tapaan ensi viikolla sekä Oinaksen Päivin että Maijan. Toivon Päivilta tiukkaa ohjaavaa otetta. Maijan luo otan tällä kertaa nauhurin mukaan - viimekertainen loistava keskustelu jäi dokumentoimatta enkä halua että tämä virhe toistuu. Pohdin kovasti Rovaniemen talkoita. Olin ajatellut lähteä mukaan mutta en ole ehtinyt kesksutella asiasta juuri kenenkään kanssa, joten pieni kysymysmerkki leijuu nyt asian yllä. Katsotaan nyt.
Huomaan, että en mitenkään käsitä kirjoitetaanko blogia "ylhäältä alas" vai "alhaalta ylös" joten nyt tämä tarina taitaa edetä käsittämättömän sekavasti. Jos tämä on päiväkirja niin tällä hetkellä tämän päiväkirjan aikakäsitys on erityisen epätavallinen. Kysyn tähän neuvoa Maijalta perjantaina. / Susanna
Sunnuntai 10.5.2009
Eilen lauantaina oli itse asiassa varsin mukava päivä. Koitin kirjoittaa, ja toki kirjoitinkin - en paljon mutta jotain. Pettymyksekseni ymmärsin, että kello oli jo puoli seitsämän illalla enkä ollut edennyt kovinkaan pitkälle. Kello oli puoli seitsämän illalla enkä alkuunkaan ymmärtänyt miten se saattoi olla niin paljon. Olin uppoutunut työhöni - loistava juttu!
Kävin tiistaina hyvän keskustelun Hannun ja Maijan kanssa. Jatkoin keskustelua Maijan kanssa vielä tutu:n toimistolla. Keskusteluja jotenkin itsekkäästi aina käyttää oman ajattelun edelleenjäsentelyyn. Nyt havahduin siivoamaan ja lajittelemaan ajattelussani "aidanseipäät aitojen joukosta" ja päädyin kylmän rauhallisesti tarkastelemaan Tietotaitotalkoiden kokonaisuutta Maijan Ihminen tietoyhteiskunnassa -väitöskirjan rakenteen kautta. Helpotus!
Vanhastaan tiedän, että minulla on suuri kiusaus tehdä asioista monimutkaisia. Toisaalta monimutkaistamisen ja yksinkertaitamisen edestakainen pyöritys on yksi tapa viedä ajattelua eteenpäin - itse ajattelen että tutkimusprosessi on vähän niin kuin voitaikinaa tekisi: kaulitaan ja käännetään - kaulitaan ja käännetään. Kunnes kokonaisuus on sopivan lehtevä. Joku toinen voi toisaalta ajataella: junnataan ja vatvotaan....
Kuuntelin lauantaina vielä Harrin tekemiä haastatteluita ja Tietotaitotalkoiden kokonaisuus hahmottui edelleen - tuntui kuin olisi saanut kurkistaa jäävuoren pinnanalaisia kerroksia. Oli helppo seurata kertomusta. Litteroin varmuuden vuoksi haastattelut viimeistään lomalla - ja jatkan voitaikinan kanssa.
En ole niin tehokas kun toivoisim mutta kyllä tämä tästä.
Maanantai 13.4.2009
Jo reilut viisitoista vuotta sitten Niilo Home -silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun professoreita - paljasti, että tutkimusprosessi alkaa rämpimisvaiheella. Rämpimisvaihe tta ei vielä ohjaa aikaisemmat valinnat vaan tutkijan on nöyrästi ja periksiantamattomasti kahlattava tiedon ja mahdollisuuksien suossa sinne asti kunnes tuntee tukevaa maata jalkojen alle ja voi sanoa: tätä tutkimme, tähän keskusteluun osallistume, näin keräämme tiedon ja näin sen analysoimme -> tämä on hauskaa, tästä on hyötyä ja tämä on syytä tehdä!
Nyttemmin rämpimisestä on tullut "ektsiim"laji, kun musta joutsen voi olla minkä tahansa kirjan tai raportin millä tahansa sivulla tai sitten jossain kaikkien tutkimusraporttien ulottumattomissa - jossain mitä ei edes tiedä ettei tiedä! Siliti - Niilo Homeen lohduttavan ohjeen mukaisesti - olen päättänyt rämpiä kunnes sitovia valintoja on niin paljon, että jostain löytyy tunnelintapainen, tunneliin ilmestyy pää ja tunnelin päähän valoa.
Tietotaitotalkoot voimaannuttaa yhteisöjä viestintä- ja vuorovaikutusvalmiuksia vahvistamalla. Yhteisöt ovat keskeinen voimavara sekä yksilöille että auleelle..siis ainakin näille. Olen käsittänyt, että rämpijän kartan ensimmäinen "vihje" löytyy otsikoista ja avainkäsitteistä. Käydään siis käsiksi otsikkoon, hankehakemukseen ja muuhun tausta-aineistoon:
Akatemian sosiaalista pääomaa kartoittanut hanke on tuottanut varsin runsaan määrän sosiaalista pääomaa käsittelevää aineistoa. Tämä on ainakin yksi alue jonka rämmin läpi, koluan parhaan kykyni mukaan aineistoa tietoteknologia ja alueellisuusnäkökulmasta ja katson mitä jää käteen.
Asiat aika usein kietoutuvat kummallisella tavalla toisiinsa. Nostan lukupinon päällimmäiseksi talousmaantieteen näkökulmasta erinomaisen raportin, joka tarkastelee sosiaalista pääomaa alueellisesta näkökulmasta (Häkli & Minca 2008 Social Capital and urban Networks of Tust). Tästä raportista tavoitteenani on laatia kirja-arvio kesäkuun alkuun mennessä. Tämän mainion ja konkreettisen tehtävän minulle antoi TSE:n talousmantsan professoti Päivi Oinas.
Hoksasin myös alkuhätään että voin hetken aikaa pomppia rauhassa teorian ja empirian välillä abduktion (olihan se näin) hengessä. Rämpiä voi vain rämpimällä.
Susanna
Lauantai 4.5.2009
Kuulemma, jos lapselle antaa vasaran, maailma on täynnä nauloja tai ainakin naulaamistehtäviä ja naulaamisen mahdollisuuksia. Väittäisin tällä elämänkokemuksella, että jos aikuiselle antaa minkä tahansa ongelman tai ratkaisua vaativan kysymyksen, kaikki tarinat, tekstit, keskustelunpätkät, kirjat ja artikkelit unista nyt puhumattakaan tuntuvat tavalla tai toisella sivuavan juuri tätä ongelmaa. Arvelen, että tälle on jokin luonnollinen psykologinen selitys - en vain tunne sitä - tai en ainakaan nyt tarkkaan ja täsmällisesti muista mistä tässä on kysymys.
Taannoin kollegani sai käsiinsä varsin pitkälle edenneen mutta rakenteeltaan sekavan opinnäytetyön. Kollega ihmetteli ääneen, että pitäisihän sitä edes tajuta mitä tutkimuksellaan ajaa takaa: onko kuvaamassa jotain, selittämässä jotain vai kentiies muuttamassa jotain. Ja, että pitäisihän tämän nyt näkyä tutkimuksen rakenteessa. No niin - en ole kirjoittanut suuria määriä tekstiä mutta silti tämä kommentti kolahti:
- Pitäisi tietää mitä ajaa takaa, koska se vaikuttaa siihen miten koko tarina jäsentyy! Täsmällistä ja totta!
No niin - tähän hätään en kykene täsmällisesti ennakoimaan mitä tulen tekemään vaikka voinkin siihen itse vaikuttaa enkä ole ajopuu. Olen päätynyt siihen, että rakennan tarinaa, joka sijoittuu jonnekin praktisen ja kriittisen välille..haluan ymmärtää miksi, miten ja mitä seuraa - jotain siis muutetaan (kriittinen?) - se on selvä mutta toisaalta kyllä kai on hyödyllistä myös ymmärtää (praktinen?) miksi yhdistykset ja yhteisöt haluavat kehittää viestintävalmiuksiaan - mitä tällä ajetaan takaa? miten tällainen uusi ulottuvuus vuorovaikutuksessa muuttaa toimintaa sisältäpäin ja toisaalta suhteessa toimintaympäristöön - vai muuttaako mitenkään ja jos ei niin miksi ei...haluan myös jäsentää Tietotaitotalkoo -projektin - > Hankkeen ympärille muodostuu mielenkiintoinen verkosto..
Koska hyödynnän kaikkea kuulemaani tai lukemaani tämän tutkimuskuvion jäsenteämiseen voin hyödyntää myös Evan skenaariohanketta - oudolla tavalla. Evan skenaarioissa arveltiin maailman kehittyvän tavalla jos toisellakin ja kunkin tavan edellyttävän milloin minkinlaisia strategioita - mutta - raportissa todettiin, että on olemassa asioita, jotka on joka tapauksessa tehtävä, edettiin sitten suuntaan jos toiseen.
- On olemassa asioita, jotka minun on joka tapauksessa tehtävä! Mikä helpotus!
Jokatapauksessa on lähdettävä liikkeelle sosiaalisesta pääomasta, joka on vahvasti esillä Tietotaitotalkoiden hankesuunnitelmissa. Jokatapauksessa on avattava nämä käsitteet. Setvittävä miten samaa käsitettä käytetään vähän eri tavoin Putnamin, Bourdieun, Colemanin tutkimuksissa. Jokatapauksessa on mahdollista tunnistaa yhteisiä elementtejä ja jokatapauksessa on hyvä katsoa miten tietoyhteiskunnan vaikutusta aluekehitykseen on Suomessa tutkittu - ja näitä raportteja on!
Tässä ja nyt on hyvä käynnistää olemassa olevan tiedon dokumentointi. Hain Gigantista sanelimen ja datatikun! Ne asiat jotka on jokatapauksessa tehtävä on hyvä aloittaa kuta kuinkin saman tien.
