AjankohtaistaTalkoopäiväkirja vuosi 2010Kommentoi päiväkirjaaTutkimuspäiväkirjaTalkoopäiväkirja, loppuvuosi 2009TunnustusLuotsikoulutusEsittelymateriaaliaOppaitaPisteytysMediayhteyksiäYhteistyökumppanitOhjausryhmäYhteystiedotLähetä kysymysLuotsi vastaaHyvä tietää

Talkoopäiväkirja vuosi 2010

Porukka edusti lisäksi sopivasti erilaisia järjestöjä. Alussa yhdessä tehty tulevaisuustaulukko kansalaisyhteiskunnasta kirvoitti vilkkaaseen keskusteluun porukat, ja arvelen, että mukanaolleista yhteisöistä muutamassa syttyi innostus talkoiden tai jopa luotsikoulutuksen järjestämiseen. Itsellemme opiksi kuitenkin se, että olisi kannattanut aloittaa tuntia aikaisemmin. Klo 16:n jälkeen jatkuvasta tilaisuudesta osallistujilla saattaa olla kiire muihin menoihin...Ja ehkä tunti lisäaikaa olisi antanut enemmän mahdollisuuksia talkoomenetelmän kokeilulle.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi tunne, ettei iltapäivä mennyt keneltäkään hukkaan. Itse jatkoin iltaa vielä opiskelun merkeissä, syksyn ohjelmassa on digitaalista muotoilua. Ensimmäisen kokoontumiskerran perusteella minulla on tunne, että syksyn mittaan minulle saattaa kertyä kokoelma esimerkkejä eli tyyliin: näin talkoissa - näin muualla.
Huomenna Maija aloittaa luotsikoulutusjakson Keravan Laureassa pitämällä valmistavan puheenvuoron. Tänään hän vielä ehtii iltapäivällä käyttämään puheenvuoron Enter ry:n tilaisuudessa omimmasta aiheestaan eli tietotekniikan käytöstä ihmisten arjessa.

Liisa



Perjantai 3.9.2010

Ensi viikon ohjausryhmän esityslista lähti. Ensi viikolla onkin kaksi tärkeää tapahtumaa, ensimmäinen seminaarimme ja ohjausryhmän kokous.
 Seminaariin on ilmoittautunut kymmenen yhteisöä, mikä tuntuu sopivalta määrältä. Jännittää, millaisen vastaanoton luotsikoulutus ja talkoot saavat osallistujilta.

Torstai 2.9.2010

Luotsi Aulis kommentoi edellistä päiväkirjaa: "Voi ihme - mie oon siis ihmeluotsi! Olen kyllä nyt sisäistänyt tämän TTT-idean viimeisen päälle ja harkitsin pisteytystä invayhdistyksemme pizza-illassa. Aikaa vain oli liian vähän. Tehtiin vain sellainen "kevytpisteytys", ja kyseltiin, kuka ei ehdottomasti voi sietää valkosipulia, kuka on vege (kasvissyöjä) ja kuka keliaakikko. Toimi mainiosti: kaikki lähtivät illasta tyytyväisinä ja masut pullollaan pizzaa ja Ainin kaurapaistosta." On aina mukavaa saada palautetta, kiitos ihmeluotsi Aulis! Ja kiva on kuulla, että talkooideat levävät arkipäivään, mm luoviin
ongelmarakkaisumenetelmiin kuuluva pisteys. Olkoonkin, että tällä kertaa se on jäänyt puoliväliin... Susannakin kävi tällä tänään ja kertoi haastattelutuloksia. Oli todella ilo kuulla niistä mietteistä, mitä talkoomalli on herättänyt talkoolaisissa. Ainoastaan joidenkin mielestä ruoan valintaan käytetään liikaa aikaa. Onneksi samoissa talkoissa on ollut myös henkilöitä, joiden mielestä se on ollut ihan parasta, on saanut oman äänensä kuuluville ja ottaa osaa päätöksentekoon. Jotkut ovat jopa käyttäneet pisteytystä myöhemmin muissa yhteyksissä. Ruoka pisteytyksen harjoittelussa on sikäli hyvä, että kaikki voivat ottaa osaa, ja päätöksenteko muutuu toiminnaksi nopeasti. Mutta jos on tottunut siihen,että syö mitä eteen saa tai päättää muidenkin puolesta, mitä syödään, voi pisteytys tuntua todella raskaalta. Pitsiköhän tehdä niin,että siihen osallsituvat vain ne, jotka haluavat osallistua ja oppia luovaa ongelmanratkaisumenetelmää? Tällöin kyllä menetetään se etu, että kaikki edes näkisivät miten päätöksenteosta voi tehdä avoimen ja kaikkia huomioivan. Ja näin menetelmän myöhempi käyttö on hankalampaa. Voihan olla nimittäin niinkin, että krtiikki muutuu joskus ahaa-elämyksen jälkeen...
Nyt harkitsemme Liisan kanssa eri nettipohjien pisteyttämistä. Yhteisöille on jo tarjolla erilaisia yhteiöllisiä nettipalveluja. Jos pisteytämme ne helppouden, hauskuuden, toimivuuden, tarkoituksenmukaisuuden tai joidenkin muiden tekijöiden mukaan, löydämme varmaan suositeltavat nettipohjat. Pisteys tarvitsee tehdä varmaan jokaiselle yhteisölle tai yhteisötyypille erikseen.... Tämä on nyt vain ääneenajattelua, mutta ajatukset muuttuvat usein teoiksi, olen huomannut. Ja on hyvä ajatella aika ajin jopa nettipohjien toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta kuhunkin tilanteeseen.......!

maija



Keskiviikko 1.9.2010


Arkista aherrusta hankkeen piirissä, mm imuroin quickplayeriin lisäplugin ja ilokseni sain vanhan, hyvän Olympus-sanelimen toimimaan! Olen iki-iloinen, sillä viimeksi luotsikoulutuksessa jouduimme nauhoittamaan kameran ääniraidalla. Käyhän se niinkin, mutta kun kamera oli osallistujien, niin siitä ei olisi seuraaviin talkoisiin apua. Ja uusien laitteiden hankinta on niin työlästä tämän kilpa
iluttamisen ja selville ottamisen takia, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa, mieluummin kamppailee vanhojen kanssa. Sehän tietysti lienee osatarkoituskin? Ei tuhlata. Mutta joskus tästä seuraa kyllä myös avuttomuuden tun ne, kun mikään ei pelaa. Kasvaisikohan sitä taitoa kuitenkin samalla?
Olen lukenut Pirkko Anttilan tekstejä taidosta. Upeata luettavaa! Suorastaan mieltäsykähdyttävää. Tiedon rinnalle on nostettava taito tavoiteltavaksi asiaksi. Ja taito tarvitsee aina kokemusta ja käytäntöä, tekemistä ja toimintaa kasvaakseen. Päämäärätietoista tällaista. "Ihmisellä on suuri tekemisen tarve kokeakseen sen avulla mielihyvää ja onnistumisen tunteita, saadakseen haasteita suoriutuakseen paremmin, taitavammin, nopeammin ja täsmällisemmin" toetaa Pirkko.
Tätä henkeä me juuri tavoittelemme Tietotaitotalkoissa!
Yksi meidän hyvistä käytänteistä: toisen työn arvostus saa myös Pirkon teksteistä "siunauksen": Ihmiset haluavat, että heidän taitavalle suoritukselleen annetaan arvoa ja että se huomataan!

Pirkko Anttila jakaa taidot erityyppisiin taitoihin nelikentällä:
Yhteisötason taidot -- Yksilötason taidot ja Tieto- ja tietämystasontaidot -- Aistimus- ja kokemustason taidot.
Mietin nyt, miten käytän mm. luotsien taitojen kuvaamisessa hyväksi tätä nelikenttää. Selvästi kaikkiin kenttiin kuuluu luotsitaitoja.  Luotsi tarvitsee Tietotaitoja, mm tiedonkäsittelytaitoja, ongelmanratkaisutaitoja. Luotsi tarvitsee Psykofyysisia taitoja, kuten luovuustaitoja, intuitiivista toimintaa, käytännön käden taitoja jne sekä Kokemuksellista taitopääomaa, joka kertyy talkoo talkoolta: ilmaisun taitoa, myötelämisen taitoa, elämänhallinnataitoa.

Yhteisötasolla luotsit tarvitsevat Työn suunnittelu- ja organisointitaitoja:
mm teknisiä taitoja, työturvallisuustaitoja (kuuma hella, sähköt mm. ) prosessijohtamisen taitoja. Ja luotsit tarvitsevat paljon  Sosiaalisia taitoja, kommunikointitaitoja, vuorovaikutustaitoja, johtamistaitoja (management)

Eli luotsit ovat ihmeitä!  Kiitos heille onnistuneista talkoista!

maija










Sunnuntai 29.8.2010

Jyväskylässä sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämispäivien tietoyhteiskunta kaikille paneeli oli onnistunut. Paneeli keskusteli ja yleisö keskusteli. Esiin nousi useasti se, että tietoyhteiskunnan vaatimat taidot ovat monelta löytymättä - ehkäpä juuri siitä syystä, että oletetaan ikäänkuin itsestään ymmärrettävän tietoverkot ja niiden käyttö, oletetaan, että jokainen osaa ja haluaa ladata ohjelmia, asentaa laajakaistan, hävittää virukset jne. Toisaalta myös havaittiin, kuinka hieno verkko on mm. MS-potilaiden maailmanlaajuisissa yhteyksissä ja vertaistiedon saamisessa. NopolaNews - joka on tehnyt uraauurtavaa
työtä paikallisen ja samalla kansainvälisen median luomiseksi - nauhoitti tilaisuuden ja lähetti sen sekä internettiin omilla sivuillaan että paikallisten televerkkojen televisio-lähetyksiin. Paneeli on myöhemmin katsottavissa myös NopolaNewsin sivuilta. Tälläiset paneelit ja keskustelut osoittavat, että vielä ei ole annettu periksi ajatuksesta, että tietoyhteiskunta kuuluu kaikille. Kunhan saataisiin ne laajakaistan viimeiset kaksi kilometriäkin kohtuuhinnalla jokaiselle. Ja verkkoon mielenkiintoista asiaa. NopolaNews on paikallisesti  tuotettu ja luettu ja usein myös kimmoke ryhtyä nettiä käyttämään. Samoin erilaiset vertaistukipalvelut netissä innostavat käyttöön lisätessään tietoa. Totesinkin paneelin aikana, että kuka "tietoa lisää, se tuskaa lisää, mutta sammalla kustannuksia säästää". Kertoessani puhelinringistä - Eläkeliiton puhumalla paras- hankkeesta oivana vertaistukimuotona keksin toisen lauseen: "Puhelin tulee iholle, se on henkilökohtaisempi media kuin muut".
Voipa olla, etä Keski-Suomen sosiaalialan järjestöille vielä tulee luotsikoulutusta!

Aulis lähetti kommentia päiväkirjaan ja samalla pyysi komnentoimaan kommentia. Hän sanoi havainneensa, että totta on, että opettamista esimerksiki luotsikoulutuksessa tai talkoissa ei pidä lähteä liian ammattimaisesti vetämään. Ei ainkaan pidä lähteä sillä mielellä, että näytän, että minä osaan. Olen tätä ohjaamisen ja tekemisen eroa koulutukseen paljon miettinyt. Olen varma, että meilä on ihmisiä, jotka ensin haluavat oppia kaiken teoreettisen perustan ja vasta siten tehdä. Mutta on myös ihmisiä, jotka haluavat ruveta tekemään ja sitten tekemisen yhteydessä kysellä teoriaa tai käyttöohjeita. Tietotaitotalkoot ovat tarkoitettu jälkimmäisille oppijoille. Niille, jotka ovat aina pelänneet tekniikka tai ajatelleet, että kone menee rikki, viruksia kuitenkin tulee, jotain lakia ei tule noudatettua ja niinpä he eivät edes koske koko rakkineeseen. Ja jos tälle henkilölle aloitetaan neuvomalla tietosuojasta,  tietoturvasta puhumisella sekä kertomalla ensin, esimerkiksi, miten asenneteaan taitto-ohjelman asetukset, niin hänpä lähtee pois, sulkee mielensä ja toteaa, en minä koskaan opi.  Se on sama kuin, että autoa ei saisi ajaa ennenkuin tiedät, mikä mäntä on. (Mikä se muuten on?)

Minusta talkoissa opitaan tekemällä hiukan samaan tapaa kuin lapsi oppii: ruvetaan tekemään! Otetaan kamera käteen ja kuvataan. Avataan scribus ja kirjoitetaan . Luotsi voi sitten taustalta sanoa, että katso, että valo ei tule ihan kuvattavan selän takaa tai että otapa tuo työkalu tuolta napsattaen hiirtä jne. Kun talkoolainen sitten kysyy, että saisinkohan minä etukäteen asennettua nämä fontit, niin sitten neuvotaan tyylit jne. Mutta vasta sitten. Ensin tulee herättää motiivi! Samoin nettitalkoissa ei kerrota kaikkea mahdollista mitä voi tehdä, vaan esimerkiksi avataan galleria-sivu ja ruvetaan siirtämään kuvia ja kirjoittamaan kuvatekstejä. Kun sivu sitten on netissä ihailtavana, voidaan avata vaikkapa ilmoittautumislomake, mikäli juuri tämä talkoolainen on siitä kiinnostunut. Onkin hyvä talkoiden alussa kerätä keltaisille lapuille kiinnostuksen kohteet, niin ne voidaan yhdessä ryhmitellä ja jokainen voi aloittaa omasta lempiaiheesta. Sosiaalisen median kannattaja luo blogin ja jäsenrekisterin ylläpitäjä jäseneksi ilmoittautumislomakkeen jne.

Jos ja kun saamme kaikkien koneet videotykillä heijastettua isommaksi, on luotsin helppo neuvoa montaaa samaan aikaan ja siinä sivussa jokainen saattaa oppia jokaiselta jotain!

Itse olen saanut öljyvärimaalausoppia tällä tavalla  kohta 10 vuoden ajan. Jollen heti alussa olisi saanut ruveta maalaamaan järvimaisemaa, vaan olisi pitänyt kuunnella luentoja väriopista ja kankaan pohjustamisesta maalauskuntoon, en varmaan olisi ollut kahta opetuskertaa pidempää työväenopistossa ja olisin jäänyt paljosta paitsii. Nyt olen jo kuunnellut useita luentojakin mm. sommittelusta, struktuurista, väreistä, symboliikasta jne. En kuitenkaan osaa vieläkään teoriaa soveltaa maalamisessani, en tiedä onko tämä nyt kylmä vai lämmin väri tässä edessä ja pitäsikö minun muistaa kultainen leikkaus useammin. Mutta vähitellen opin teoriaa. Se ei kuitenkaan ole tärkeää vaan itse maalamisen prosessi.

Talkoissakin on tärkeää itse tuottaminen ja yhdessä tekeminen, se prosessi, jonka tuloksesta voimme kaikki ollla iloisia.  Valmiiksi saaminen on yksi elämän onnen lähde. Vaalikaamme sitä parhaan mahdollisen lopputuloksen sijaan. Paras on tällöin hyvän vihollinen.

Maija



Perjantai 27.8.2010

Maija on Jyväskylässä alustamassa, sai kutsun siksi että saimme Tietoyhteiskuntateko- kunniakirjan. Hieno homma tällainen kutsu. Palavereja Myllypuron ja Savion talkoista, oman kalenterin päivitystä.
 Eräässä viestienvaihdossa arveltiin, ettei talkoissa voida saada yhden päivän aikana valmiiksi lehteä juttujen kirjoittamisesta, taitosta, kuvituksesta ihan kirjapainokelpoiseksi tuotteeksi asti. Ei voidakaan, jos rima on hirveän korkealla ja tavoitellaan suurta sivumäärää. Jos kuitenkin halutaan tehdä "oma juttu" omilla ehdoilla ja omaan tarpeeseen, tavoitteeseen kyllä päästään kun toimitaan yhdessä eikä luovuteta, ennenkuin homma on valmis. Valmiiksi saaminen onkin yksi näistä meidän hyvistä käytännöistä, samoin kuin yhdessä tekeminen. Ja kokemus on osoittanut, että näin menetellen saadaan lisäksi yhteisöllisyyttä, hauskuutta ja hedelmällistä vuorovaikutusta.

Liisa

Torstai 26.8.2010

Alkuviikko on mennyt sekalaisissa hommissa: on valmisteltu Aktiivi-tapahtumia syyskuun puolivälissä, omaa seminaariamme ja ohjausryhmämme kokousta syyskuun alussa sekä varattu seuraaville talkoille luotseja ja talkoopaikkoja.
 Eilen kehittelimme ideaa kuvakirjojen teosta talkoissa, tutustuimme erilaisiin kuvakirja-ohjelmiin. Tätä hommaa pitää vielä kehitellä...

Liisa

Maanantai 23.8.2010 klo 22.44

Pitkin viikonloppua on pitänyt päiväkirjaan kirjoitella, mutta aina on tullut esteitä - perhettä, laiskuutta, televisio, pasianssia, taulujen kehystystä, nukkekodilla leikkimistä tai muuta kivaa- ja niinpä olen vain miettinyt, mitä kaikkea pitäisikään kirjoittaa Evon viikosta, jotta muistaisi sitten myöhemminkin. Viikko oli antoisa, onnistunut. Monia kiitoksia on tullut - kiitos niistä kaikista. Loppukeskutelun ajatukset hissipuheeksi olivat mieltäsykähdyttäviä. Eniten olen kuitenkin miettinyt sitä, miten paljon terveydenhoidon alueella voitaisiinkaan tehdä asioita joustavammin ja lämpöisemmin, jos tietotekniikan käyttöä ohjaisi käyttäjien tarpeet.

Ikimuistettevaa ovat ne keskustelut, joita käytiin tekniikan mahdollisuuksista. Ehkä mieleenpainuvin oli keskustelu Outin kanssa  viestinnästä lähihoitajan työssä. Jo nyt hän viestii omaisten kanssa sähköpostilla, tämä helpottaa molempien osapuolien ajankäyttöä ja sanoman perillemenoa. Lähihoitajan oma blogi on oiva kanava kaikkien osapuolien tutustua sekä lähihoitajaan että hänen työhönsä. Moni asiakas kokee sen, että hekin ovat mukana nettimaailmassa myös oman elämänsä näkyväksi tulemisena. Onko niin, että sosterv-alalla todella tiukka tietosuoja ja yksityisyyden suoja tekee sen, että silmät sulkeutuvat muilta mahdollisuuksilta? Muistan itse kuinka viestintäleirillä kerran haastatellessamme leikkauksessa ollutta leiriläistä haastattelimme myös hänen huonetoveriaan, noin 60-vuotiasta miestä, joka oli todella otettu hänestä otetuista videokuvista.  Hän pyysi sitä osoittetta, missä videot esitetään sanoen: onpahan minullakin jotain katsottavaa ja näytettävää netissä!.
Erilaiset varauslistat ovat myös työtähelpottavia asioita, samalla kun ne mahdollistavat asiakkaalle vaikkapa hieronnan tilaamisen keskellä yötä, silloin kun pahiten kolottaa. Yksinkertaisimmillaan varaus on sähköpostiyhteystieto sivulla. Monen asian ei tarviste olla maan kattava systeemi, vaan asian voi hoitaa helpomminkin.
Muun muassa lääkereseptin voisi antaa oman apteekkinsa säilytettäväksi (niinhän voi tehdäkin), ja toinen apteekki voisi tarvittaessa soittaa omalle apteekille mm lomien yms aikana, kun  sekä lääke että resepti ovat unohtuneet kotiin. Ja näin pääreseptiin tulisi merkintä haetusta lääkkeestä. On todella vaikea ymmärtää, miksi näin ei tehdä ja olla tehty jo kymmnen vuotta. Jos tätä ihmettelee, niin vastaus on aina sama. Kohta tulee maan kattava sähköinen resepti! Tätä järjestelmää ei kuitenkaan kehitettä asiakasta ajatellen, vaan läääriä, sairaalaa, apteekkiketjua. Saakohan tuossa järjestelmässä asiakas lääkkensä mistä vaan?  En suinkaan vastusta näitä tehokkuuteen pyrkiviä järjestelmiä mutta ihmettelen, miksi ei voida  väliajalla käyttää ketteriä keinoja?
Paljon keskustelimme myös lääkärin ohjeiden nauhoituksesta lääkärissä käynnin aikana. Lähes jokaisen kännykässä on jo äänitysmahdollisuus. Kun nyt painaa vain nauhoituksen päälle, niin on sitten helppo kotona uudelleen kuunnella ja omaisillaan kuunteluttaa. Monet väärinkäsitykset poistuisivat. Tarvitaan vain lääkärin ystävällinen kysymys: Nauhoitatko tämän keskustelun? Tällöin asiakas paniikista huolimatta muistaa asian.
Tässä tuli nyt muutamia perusajatuksia, joita tehyläisten luotsikoulutus nosti mieleen.
Unelmoin vielä hankkeesta, missä käyttäjälähtöisesti kerättäisiin ja kokeiltaisiin erilaisia ketteriä tapoja hoitaa asioita ihmisiä ajatellen ja heitä ymmärtäen, elämää rikastuttaen!
Ainakin yhdet luotsikoulutukset näissä merkeissä voisi pitää!
maija

Lisään tähän, että itse olen kerran käyttänyt "ketterää" menetelmää, jonka soisi tulevan nopeasti yleiseen käyttöön: Uudenvuoden yönä raketti räjähti käteen ja poltti rumannäköisen jäljen kämmenselkään. Kuvasin käden puhelimella ja lähetin kuvan lääkäri-perheenjäsenen puhelimeen. Hän antoi välittömästi hoito-ohjeen ja soitti aamulla reseptin lähiapteekkiin. Menettelyllä saatiin turma heti "hoitoon" ja säästettiin potilaan ja päivystyksen aikaa eli yhteiskunnan resursseja. Menetelmä toimi perheen sisällä, mutta miksi ei yleisesti päivystyksessä? Onhan melkein jokaisen puhelimessa nykyään kamera, sillä voisi lähettää kuvan päivystykseen ja saisi heti hoito-ohjeet ja mahdollisen reseptin. Olisi tosi ketterää...

Liisa

Torstai 19.8.2010

Eilen illalla oli elämyksellinen videonkatselu: Majavanmetsästys -video katsottiin ulkoilmateatterissa lämpimässä elokuun myöhäisillassa nuotiotulen palaessa lähistöllä. Ulos kannettiin projektori ja tietokone, riittävästi jatkojohtoja ja valkokangas. Ei ollut suurikaan vaiva pystyttää näitä, ja koska pöydät ja penkit olivat ennestään, teatteri oli pikaisesti valmis.
 Filmin katselun jälkeen istuttiin nuotiotulen loisteessa ja keskusteltiin sekä videosta että muistakin luotsaukseen liittyvistä asioista, mutta myös ikiaikaiseen tapaan parannettiin maailmaa. Vielä aamullakin muisteltiin ainutlaatuista videoiltaa, ja on myönnettävä, että harvoin pääsee tällaiseen tunnelmaan.
Tänään on tehty nettisivuja ja kuunnelmaa, ja tietysti hyvää ruokaa. Ruoan ympärillä käydään, niin tänäänkin, syvällisiä keskusteluja niin itse syötävästä ruoasta kuin talkooideasta, tiedonkulusta ja viestinnästä, yhteiskunnan toiminnoista, valintojen eettisyydestä, yksilön vastuusta ym.
Kuunnelma kuunneltiin ennen saunomista. Olipa nähty vaiva tehosteisiin, ja tarinakin oli yllätyksellinen...

Liisa

Keskiviikko 18.8.2010

Luotsikoulutus Evolla jatkuu, tulosta syntyy ja malli osoittaa toimivuutensa. Tänään on syvennytty netin salaisuuksiin, tehty videota ja tietysti syöty. Nettiryhmäläinen Aulis lähetti päiväkirjaan kommentin: Eihän täällä malta nukkua, kun on niin hurjan mukavaa koko ajan! Ja iltanuotiolle on taas kutsu... Hänpä myös pyysi kommentoimaan kommentia. Ja mitäpä muuta tähän voisi kirjoittaa, kuin että näin on. Viime yönä lehti valmistui kello 2.00 - koneet kaatuilivat, tikut tökkivät jne, mutta me tehtiin se! Tosin lehteä ei ole vielä laitettu nettiin, sillä macpro, jolla kokoamme eri koneilla tehdyt pdf:t yhdeksi lehdeksi on videoryhmän käytössä. Mutta kyllä se vielä...
Luotsikoulutuksessa on nyt toistamiseen todettu hyväksi konseptiksi se, että päivä aloitetaan luennolla tulevaisuudesta (eilen), tietotekniikan seitsemästä käyttöalueesta elämänhallinnassa (tänään) jne. Luento virittää luotsilaiset samalle aaltopituudelle ja luovuus lähtee käyntiin. Hienoja suorituksia syntyy, keskustelu viriää...
maija

Harmittaa, miksi en huomannut aamun alustuksessa , "aamuhartaudessa", ottaa esimerkiksi paradigman merkityksestä ajatteluumme länsimaista ja kiinalaista lääketiedettä! Jokainen kuulija olisi heti ymmärtänyt mistä on kyse. Itse paradigma - viitekehys, ajattelumalli - on vaikea käsite, mutta tuo esimerkki on valaiseva. Tiedämme kaikki, kuinka valta ja rahat ohjautuvat tietyn paradigman mukaan. Ja että on hyvä silloin tällöin miettiä, onko ajattelun ansassa oman paradigmansa kanssa, oli sitten kumman paradigman kannattaja tahansa.

 Pohdimme tässä Sailan ja Liisan kanssa, kuinka vaikea on keksiä itsestään selvä asia oikealla hetkellä. Toisaalta, ehkä asia tuli näinkin esitettyä? Onhan se niin, että harmi tai ongelma on vain huonosti muotoiltu parannusehdotus. Kuten esimerkiski se, että harmitti huono kuva lehdessä ja niinpä päätimme perustaa kuvapankin, joka onkin tekeillä täällä.
maija

Tiistai 17.8.2010

Vieläkin aurinkoista, ja tunnelma talkoissa senkun paranee. Oli elämyksellistä kuunnella pimeässä elokuun yössä iltanuotiolla ensimmäisen päivän kuunnelmatuotosta, grillimakkaroiden jälkiruoaksi.
 Sisällä pakerrettiin ensimmäistä lehteä, joka teksteiltään oli valmiina ajoissa, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön, ja tulostus oli lopulta valmis klo 2.30, muiden aamulla luettavaksi. Hämmästyttäviin laitteiden soolosuorituksiin ja tiedostojen hävittämisiin on törmätty, ja niiden kautta viritelty keskusteluja tietotekniikan salojen ratkaisemisiin. On siis päädytty tehyläisistä potilaan ja hoitavan henkilökunnan kohtaamisista ihmisen ja tietotekniikan kohtaamisiin. Tänään ovat työt sujuneet paremmin aikataulussa, mutta pääsimmehän aloittamaan heti aamusta. Eilinen työskentely aloitettiin vasta pitkälti puolen päivän jälkeen...Kuvitukseen on erityisesti panostettu ja keskusteltu laajasti kuvan merkityksestä julkaisussa tai netissä.

Liisa

Maanantai 16.8.2010

Aikaisin aamulla hakemaan talkootavaroita Eerikinkadulta ja sitten nokka kohti Evoa, Tehyn luotsikoulutus on alkamassa. Poikkesimme Tuuloseen ruokaostoksille, ja oudossa kaupassa isolle joukolle ostaminen vie yllättävän paljon aikaa...

Rahtijärvi on erinomainen paikka talkoille, tulimme tänne jo toisen kerran. Kahvien ja voileipien voimalla aloitimme, lehteä ja kuunnelmaa ryhdyttiin tekemään innokkaasti. Yhteinen ateriointi kirvoitti hyvät keskustelut ja jopa naurut, porukka tuntuu jo hyvin motivoituneelta ja yhteen hitsautuneelta. Tehyläisestä maailmasta ideoitiin lehteen juttuja ja kuunnelman tekijät nauroivat vedet silmissä. Illaksi on luvassa jo myös ensimmäinen lehti ja kuunnelma, sauna lämpiää ja elokuun lämpimässä hämärässä istutaan myös iltanuotiolle.

Liisa

Perjantai 13.8.2010


Tietoväen historiikkitalkoot. Tehtiin tiiviisti töitä aamusta iltaan ja saatiin kasaan yhdistyksen 40-vuotishistoriikin ainekset. Sitoutunutta porukka ja tiivistä työtä.
Sain lähtemään myös syyskuun seminaarin kutsut. Johanna ja Maija luotsasivat talkoita, minä olin mukana osittain. Maanantaiaamuna Evolle Tehyn luotsikoulutukseen eli pakkaamaan ainkaisin aamulla tänne E-kadulle.

Liisa

Torstai 12.8.2010

Tehokas palaveri ja viime valmistelut huomisia talkoita ja ensi viikon luotsikoulutusta varten. Vertailimme taas autonvuokrausta, mutta kun auton saa ulos vuokraamosta vasta klo 9 maanantaiaamuna, mikä on liian myöhään meille
koska pitää olla aikaisemmin tien päällä tai muuten pitää maksaa ylimääräinen vuorokausi, mitä järkeä siinäkin on? Yksi pikkuprojektorimme lähetettiin korjattavaksi ennen juhannusta eikä siitä ole kuulunut sen jälkeen mitään, lähetin kyllä sähköpostilla tiedustelun pari viikkoa sitten eikä vastausta kuulunut. Kun nyt soitin sinne ja hoputin, saamme pikaisesti toisen laitteen tilalle (takuu voimassa). Miksi en soittanut paljon aikaisemmin? Eihän sähköposteihin kukaan vastaa, ja minun pitäisi tietää se...

Tiistai 10.8.2010

Paperihommia, eli raportointia. Olen tainnut rakentaa lomakkeen vähän hassusti, kun lukujen kerääminen vaatii vieläkin käsityötä... mutta opiksi taas tämäkin.

Automme ajotietokone on reistannut, korjaamolla sanottiin, että auto sai sydänkohtauksen, kun se "kuoli", sille ei voitu tehdä muuta kuin hinata korjaamolle. Tunsin itseni todella avuttomaksi, kun autoon ei päässyt edes sisälle puhumattakaan että sille olisi voinut itse tehdä jotain. Kun olin koululaisena huoltoasemalla kesätöissä, siellä myytiin vielä tuulettajanhihnoja, ja tien päällä hihnoja korvattiin sukkahousuilla. Vähä vähältä tekniikka vie meiltä elämänhallinnan: kun kone tilttaa, sille ei yleensä itse voi tehdä mitään (lukuunotamatta tosi nörttejä, mutta hekin ovat taitavia vain omassa lajissaan). Tässä ollaan koko ajan yhä enemmän "asiantuntijoiden" armoilla. Tekniikka ja ulkoistetut plvelut tekevät meistä turhia omassa elämässämme, ellei ole jotain korvaavaa tekemistä, mielekästä harrastamista kuten esimerkiksi käsitöitä, maalaamista, puutarhanhoitoa, kokkaamista. Siis jotain todellista tekemistä! Mutta kun kouluissakin taideaineet ja kädentaidot ovat yhä pienemmässä roolissa, ei ihme, että ihmiset masentuvat.
Talkoissa otetaan kuitenkin tekemällä haltuun joitakin alueita, jotka usein "lipsahtavat" asiantuntijoiden osaamisalueiksi kuten auton korjaus. Tai nettisivujen tekeminen...

Liisa




Leirilläkin syötiin.

Maanantai 9.8.2010

Tehyn luotsikoulutukseen Evolle tulee lisää osallistujia, ja vielä on muutama päivä aikaa ilmoittautua.
Haapaveden talkoot menivät hienosti, Tietoväen talkoot ovat perjantaina. Että  alkava syksy on jo mukavasti vauhdissa...

Torstai 5.8.2010

Johanna ja Juho talkoilemassa Haapavedellä, saivat hotellihuoneenkin kun lähetin aikaisin aamulla sähköpostia. Viimeistelin Demariin tulevan artikkelin, ilmestyy huomenna.
Tehyn luotsikoulutusta ja musiikkitalkoita järjesteltiin eteenpäin.

Liisa


Tiistai 3.8.2010

Tulevien talkoiden järjestelyjä ja kyselin myös jo kesäkuussa korjattavaksi lähetetyn projektorin perään. Siitä ei ole kuulunut mitään, mutta ehkä niilläkin on loma? Kokeilin myös tätä omaa, yli vuoden vanhaa tietokonettani, jossa ilmenikin aika omituinen juttu: kone tunnistaa puhelimeni iPhoton vain toisella portillaan, mutta iTunesin molemmilla porteillaan.
 Sama ilmiö tapahtui yhden printterin kanssa, ja sitä tässä olen jäljittänyt. Kävin eilen töistä mennessäni kysymässä avuliailta Humacin pojilta, onko koneessani jotain vikaa vai kuuluuko sen toimia näin. Eivät olleet koskaan törmänneet vastaavaan eivätkä osanneet selittää, mistä tässä on kyse. Nyt testaan saman porttiasian vielä eri valmistajan puhelimella. Näitä omituisuuksia ei voi loogisesti päätellä, ne löytää vain kantapään kautta. Ei niistä myöskään missään käsikirjoissa kirjoiteta. Olisi kuitenkin ihan kiva ymmärtää, mistä tässä oikein on kyse? Ohjelmistovika, mutta kummassa?

Maanantai 2.8.2010

Loma takanapäin, vaikka lomasäät jatkuvatkin. Onkohan tämä lämmin kesä poikkeus vai todella vakava signaali ilmaston pysyvästä muutoksesta? Ja kun näitä ääri-ilmiöitä on nykyään joka puolella, pistää todella ajattelemaan.

Talkooyhteydenottoja tulee, ihan lähiaikoina on taas muutamat talkoot, joiden järjestelyt etenevät. Tehyn luotsikoulutuskin on ihan ovella, ja myös meidän oma seminaarimme, johon kutsut lähetellään ihan kohta. Selasin muutamaa loman aikana ilmestynyttä lehteä, ja Kirjastolehdestä huomasin, että Pohjois-Pohjanmaalla on menossa  Kirjastoradio-projekti, johon meidän talkoomme istuisivat kuin nenä päähän. Suomen Kuvalehdessä filosofi Martha Nussbaum sanoi haastattelussaan, että taloudellinen hyvinvointi ei palvele kansaa ilman demokratiaa eikä demokratia toimi ilman kriittisiä ja aktiivisia kansalaisia. Tästä ajatukseni karkasi taas talkoisiimme ja pohdin, että talkoissa yhteisö saa käyttöönsä taitoja ja työkaluja, joilla kriittisyyttä ja aktiivisuutta voidaan lisätä, ja tätä kautta tehostaa demokratiaa. Luenkohan nykyään lehtiä näiden talkoosilmälasien kautta, skannaanko asioita talkoovinkkelistä?

Maanantai 19.7.2010

Seminaarivalmistelujen jatkoa, lisää kutsuttavia yhdistyksiä ja järjestöjä listalle. Myös Haapaveden omaishoitajien talkoiden valmistelua elokuun alkupäiviksi, matkalippuvaraukset ym. hoidettava.

Liisa


Tiistai 13.7.2010

Vuosisadan helle, mutta toimistossa hiljaista ja viileää. Kävin katsomassa postit, kastelemassa kukat ja hoitamassa akuutteja paperiasioita. Valmistelin syyskuun alun seminaaria. Heinäkuun Voimassa on erinomainen "avoin koodi" -liite, 16 sivua asiaa avoimesta lähdekoodista ja open source-kulttuurista. Suositten hankkimaan liitteen, siinä on pitkäksi aikaa luettavaa, omaksuttavaa ja kokeiltavaa asiaa.

Lomalla joutuu pohdiskelemaan näitä tietoyhteiskunta-asioita, kun verkko ei mökillä pelitä samaan malliin kuin kotona ja toimistossa, puhelimen laturi unohtuu mökille ja saman tien jää viikonlopuksi viestipimentoon, tekstiviestit eivät tule perille, uuden puhelimen opettelu on hidasta ja vaivalloista, lapsenlapsi haluaisi pelata Pikkukakkosen Hertan maailmaa,  verkko riittää mökillä kuitenkin nipin napin sähköpostiin ja pankkiasiointiin, mutta ei minkäänlaiseen pelaamiseen. Toisaalta, niukkuus pakottaa kekseliääksi ja säästeliääksi, on otettava kikat käyttöön kun konstit loppuvat. Mutta kyllä minua ihmetytti, kun yritin käydä Kampissa puhelinkauppiaan luona lataamassa vanhaa puhelintani, eikä heillä enää ollut laturia "niin vanhaan malliin" - ehkä kolmevuotias puhelin? Sain käsiini noin 18-vuotiaan tietokoneen, ICL:n kannettavan Mikro-Mikon, johon yritin saada henkeä lataamalla. Ei onnistunut, mutta konetta näpelöidessäni ajattelin, että enää minulla ei olekaan yhtään laitetta, joka lukisi vanhoja korppujani. Onkohan niihin tallennetu jotain kuolemattomia ajatuksia?

Liisa

5.7.2010


 Etänä mökillä ihmettelen, että voiko näin joku työskennellä tosissaan? Ja huomaa sana työskennellä. Olen yrittänyt päivittää sivujamme - vastata kysy luotsilta kysymyksiin - tahmeaa. Olen yrittänyt päivittää kalenteria- vieläkin tahmeampaa. Työn tuloksellisuus on sellaista, että hädin tuskin voin kuvitella sanovani työskenneelleeni tunnin ja kronologista aika on kulunnut 6 tuntia. Ja kaiken lisäksi naapuri tekee juuri maalämpökaivoa - hieno juttu - mutta aika rasittavaa etätyöskentelijälle.


Mikä neuvoksi? Jos tämä melu jatkuu vielä huomenna, lähden Hesaan. Kuinka moni maalla-asuja voi näin tehdä? Jos en keksi ratkaisua nettiyhteyteen, muutan Hesaan ja lopetan edes kuvittelun maallatyöskentelystä tähän.

Onko tämä suomalainen tietoyhteiskunta? Onko kaikki ok näin? Ehkä, ehkä ei.

Onneksi puhelin kuitenkin toimii. Yritin aikani varata ensiviikon väitötilaisuuden karonkan vuoksi hotellihuonetta netistä. Aikka kului, yhteys ei syntynyt, mutta puhelinnemero tuli näkyviin.

Ja soittoon vastattin heti!
JOTEN PUOLITIESSÄ OLLAAN TÄLLÄ TY-POLULLA... VALTATIESTÄ EI KANNATA LVM:N N PÄÄTÖKSITÄ RIIPPUMATTA puhua mitään.
Näin mökkihorisontista Mäntsälästä käsin katsottuna..

maija




 



Perjantai 2.7.2010

Syyskuun seminaarin valmistelua, kutsuttavien yhteisöjen osoitetietojen keräämistä. Ohjausryhmältä tuli hyviä vihjeitä ja kannustuksia, toimiston hiljaisuudessa on hyvä rauha tehdä keskittymistä vaativia hommia.
Ensi viikon olenkin mökillä, ja kun Maijakin on lomilla, ei postauksia kovin ahkerasti ole tulossa. Koneet ja yhteydet kuitenkin pelaavat, joten jos mieleen juolahtaa tärkeitä asioita, pistämme muistiin. Tämä päiväkirja toimii nimittäin myös hyvänä muistiinpanoalustana...
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Liisa

Torstai 1.7.2010

Posti ei ole lomalla, laskut löytävät kyllä perille ja ne täytyy saada eteenpäin. Olen selvittänyt uuden puhelimeni toimintoja, kuvien lähettämistä ja äänen tallentamista, tietojen siirtämistä tietokoneelta puhelimeen ja päinvastoin.
Aamulla aioin mennä Humacin poikia jututtamaan, koska sieltä olen saanut hyvää palvelua ja vastauksia kysymyksiini, mutta siellä onkin tänään inventaario. Olen siis itse kokeillut kantapään kautta. Aikaa kuluu, mutta oppi menee paremmin päähän, toivottavasti myös pysyy siellä muillekin neuvottavaksi. Ja onnistumisesta tulee tosi mukava olo.
Susanna pakertaa tutkimuksensa kimpussa, odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea hankkeestamme löytyykään, tutkijan silmin katsottuna.

Tiistai 29.6.2010

Hiljaista on toimistolla, mutta hyvä rauha järjestää papereita ja hoitaa asioita. Lomasäät näyttävät mitä parhaimmilta, ja aurinkoisia lomaviestejä tuleekin joka suunnasta.
Ikkunanpesua etenee tässä kerroksessa, huomenna ilmeisesti meidän huoneessa. Tavarat on jo siirretty sivuun. Raportointijakso vaihtuu kuukauden vaihteessa, loppuviikosta aloitankin raportin työstämisen ettei tule kiirettä...

Liisa

Maanantai 28.6.2010

Kuukauden vaihde ja kuittirumba käynnissä. Moneen kertaan on taas väännetty matkalasku- ja työajanseurantalomakkeita, kun ensimmäistä kertaa niitä täyttävät opiskelevat kantapään kautta, mikä kelpaa eteenpäin.
Kun hanke ensi toukokuun lopussa päättyy, uskon olevani täysinoppinut lomakkeiden täyttäjä. En tosin vielä tiedä, mihin sitä taitoa voin sen jälkeen käyttää...
Sää on lomalaisia suosivaa, mikä tähän vuodenaikaan on oikein hieno juttu. Tutkijaltamme Susannalta tuli terveisiä, hän kerää palautetta talkoista ja uutta tietoa kuulemma löytyy jatkuvasti. Hieno juttu!

Liisa

Torstai 24.6.2010

 Ihan oikea juhannus, mutta kalenteri juhlii keskikesän juhlaa vasta viikonloppuna. Lähetin ohjausryhmälle viestin syyskuun seminaarista ja sain paluupostissa heti hyviä vinkkejä ja kommentteja, kiitos niistä.
Maanantaina jalostetaan niitä lisää, ja tehdään kuittiselvityksiä, kunhan saadaan kopiokone toimimaan (tämä ylenmääräinen kuittien kopiointi kuuluu tähän EU-vuoropuheluun).
Eilen kerroin meneväni puhelinkauppaan ja odotin saavani oma-aloitteista palvelua. Sitä totisesti sainkin, ihan tuutin täydeltä. Vaikka luulen jotain matkapuhelinasioista ymmärtäväni, putosin tuossa puhetulvassa muutaman kerran kärryiltä kokonaan. Myyjä oli tosi ystävällinen, mutta välillä tuntui, ettei hän ollut tilanteessa läsnä vaan puhua papatti tietyn litanian eikä ollenkaan tarkkaillut asiakkaan ilmeitä havaitakseen, että tuollainen puhevauhti vei ohi korvien monta asiaa. Kun sitkeästi kysyin, sain kyllä vastauksia, mutta aikaa kului. No, nyt sitten opettelen uuden puhelimen ominaisuuksia ja havaitsin, että paljon pitää vielä näpelöidä, että laite tulee tutuksi.

Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille!

Liisa

Keskiviikko 23.6.2010

Juhannus on ihan ovella ja hommat alkavat hiljentyä kesälomia kohti, tosiasiassa on tehtävä paperityöt ja raportoinnit kuntoon, vaikka talkoita ei parhaana lomakautena olekaan. Monista talkoista on kuitenkin alustavasti sovittu,joten vauhtiin päästään heti elokuun alussa.

Vaihdan itse parhaillaan matkapuhelintani uuteen versioon ja viimeisten päivien aikana on tullut tutuksi eri operaattorien asiakaspalvelu niin puhelimessa kuin palvelupisteessä tiskin takanakin. En koskaan ole ollut kovin vaativa asiakas enkä herkästi sano, jos saan huonoa palvelua, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että parantamisen varaa on paljon. Asikkaan pitää osata tehdä tosi asiantuntevia kysymyksiä että hän saa tarvitsemansa vastaukset, oma-aloitteisesti eivät asiakaspalvelijat neuvo eivätkä kerro yhtään mitään. Olisikin ehkä harkittava talkoopalettiin vielä matkapuhelinosiota, jossa kerrottaisiin ja kokeiltaisiin kaikenlaisia verkon ja puhelimen ominaisuuksia sekä lisäksi operaattorien kanssa asiointia. Vielä en ole uutta puhelinta saanut, tänään menen puhelinkauppaan, joten huomenna voi olla lisää kerrottavaa...

Liisa


Perjantai 18.6.2010

 Toissapäivänä IIRin seminaarissa puheenjohtajana katsellessani seminaariyleisöä mietin, miten paljon hyvää osaamisen vaihtoa valuu hiekkaan, kun yksi puhuu (eikä varmaan tiedä osaakaan siitä, mitä kuulijat tietävät) ja muut kuuntelevat - tai vastaavat puhujan yksinkertaisiin kysymyksiin tai tekevät mitä mieleen tulee. Mietin, miten tämä pitäisi järjestää.
Lisää keskustelua ei  yksin riitä, sillä keskutelu suuressa tilaisuudessa tahtoo mennä usein vain omien ideoiden kauppaamiseksi tai sitten velvollisuudesta keskustelemiseen. Eihän tämäkään paha asia ole, mutta ei useinkaan tuo uutta synergiaa.

Tänään mietimme Liisan kanssa syyskuulle juurrutusseminaaria, seminaaria, missä esitelisimme erilaisille yhteisöille talkoo-ideaa ja tarjoaisimme yhteisöille luotsikoulutusta malliin Otavan Opiston koulutus.  Miten? Ja edellisen päivän kokemukset mielessä luovuimme yksi puhuu, muut kuuntelevat mallista ja päätimme pitää ip-seminaarin, missä lyhyen esittelyn jälkeen ryhtyisimme yhdessä miettimään kansalaisyhteiskunnan tulevaisuutta. Pöytäkunnittain keskustellen loisimme tulevaisuustaulukon ja skenaarioit. Tämähän on varmaan kaikkia motivoiva teemma+ uskon ainakin niin. Keskustelut nauhoitettaisiin ja laitettaisiin heti nettiin. Esimerkkinä näin audio-talkoot. Ja jokainen pöytä vielä kirjailisi ja kuvaisi oman näkemyksensä. Ja netkin nettiin. Pöytiä olisi avustamassa luotsi. Tämän parituntisen keskustelun jälkeen esittelisimme jälleen luotsikoulutusta, näyttäisimme esimerkkejä edellisen luotiskoulutuksen tuotoksista jne. Näin keräisimme kansalaisyhteiskunnan kokeneiden toimijoiden näkemyksiä myös oman työmme pohjaksi. Voi kunpa nyt saisimme seminaariin riittävästi osallistujia!

maija


Torstai 17.6.2010

Viikko vierähti ilman merkintää päiväkirjaan. Olimme kaikki viestintäleirillä Vihannissa - siellä ei ehtinyt työn tohinassa juuri kirjoittelemaan. Mutta paljon tuli pohdittua viestinnän olemusta,mm:
* ulospäin yhteisviestintä on vaikeaa tai siihen ei ole motivaatiota - vaikka kyseessä olisi parhaat kaverit, vanhemmat jne..
* viesti ymmärretään todella monin eri tavoin ellei tunne taustoja
* keskustelut nuorten kanssa: he olivat yksimielisiä siitä, että äänestysikää ei voi alentaa * nykyään on yhä hankalampi tavoittaa kaikki toivotut henkilöt
* avointa kaikille sopivaa viestintäalustaa ei ole
* nuoret ovat kriittisiä tiedon suhteen: fb tietoa ei pidetä luotettavana, fb:stä ei etsitä merkittäviä tietoja
 * ryhmätekstiviesti tavoittaa, jos niitä osataan lähettää niistä asioista, joista halutaan tietoa
* pienryhmissä luotetaan nimimerkkikeskusteluun, koska usein ”tunnetaan” toiset -konteksti on tuttu ja keskustelu jatkuvaa, voi arvioida luotettavuuden
* anonyymiin yleiskeskusteluun ei luoteta - esim. suomi 24 on keskustelun irvikuva Leirin sisäinen viestintä hoidettiin infotaulun ja ryhmätekstiviestien avulla. Infotaullla oli sekä leiriloki, johon
merkittiin kaikki leiriltä poistuvat (kauppaan jne) ja saapuvat. Loki näkyi  netissä ja koulun televisioon yhdistetyillä infotauluilla.

Ryhmätekstiviestejä lähetettiin, kun ruoka oli valmista, kiskassa jäätelöä, kadonnut lompakko jne.

Leirin päivittäin julkaistu lehti, Tietotuutti, palveli myös sisäistä viestintää juoruineen ja uutisineen. Lehden tärkeitä artikkeleita oli myös artikkelit tieteestä, viestinnästä, urheilusta, peleistä, horoskoopit sekä tietysti Ursulan palsta:Kysy mitä vaan, Ursula vastaa, jne.

Myös leirivideo ilalla palveli sisäistä viestintää, mm kun leirillä tapahtuneen isovarpaan loukkaantumisen vuoksi leiriläinen oli Raahen sairaalassa leikkauksen jälkeen, kuvaajat kävivät häntä haastattelemassa ja se katsottiin illalla ja otettiin potilaan terkut ilolla vastaan.

Sekä leirilehdet että videot pyrittiin laittamaan saman päivänä nettiin. Niitä olikin kotiväki ja ystävät innolla lukeneet ja katselleet. Leiriradiohan kuului myös netin avulla kaikkialle ja lähetysantennin avulla noin 15 kilometrin matkan ympäristöön.

Infotaululle laitettiin myös kuvia leiristä lähinnä etäosallistujia ajatellen. Kuvien laitto jäi opastuksesta huolimatta vain muutaman hengen varaan.  Vuosina 2002-2005 meillä oli käytössä leiriläisten kehittämä iotapix-palvelu, joloin pystyimme lähettämään msv-viestejä suoraan omalle keskustelupalstalle muille nähtäväksi. Se oli hieno palvelu ja silloin saimmekin monia otoksia leiriltä muistiin. Vastaavaa palvelua ei enää ole, eri kuvapalvelut ovat enemmän tai vähemmän suljettuja tai ne eivät ole integroitavissa meidän infotauluun.  Kehitettävää on tietotekniikan alueellakin vielä runsaasti.

Puhelinta käytettiin paljon, kukin kuitenkin omaansa ja omissa - vaikka leiriä koskevissa - asioissa. Leirillä oli joka toimipisteessä oma puhelin numeroineen, mutta niiden käyttö väenee vuosi vuodelta.

Todella tärkeä tieto leirin tapaturmasta välitettiin kuitenkin kasvotusten kokoontuen. Samalla keskusteltiin ja saatiin kaikki lupaamaan etteivät riehu voimistelusalissa enää.

Leirillä kävi YLEN mediabussi ja tehtiin Ylen aTuubiin 4-5 vidota, joista ehkä joku nähdään joskus Munuutisissa. Leirillä kävi myös sekä Raahen seudun että Paikallisen ilamaisjakelulehden toimittajat. Ainakin edellisen lehden juttu ehti vielä leirille.

Leirillä käytiin vielä keskusteluja Tietotaitotalkoista Vihannin kotiseutuyhdityksessä sekä Vihannin mediapainoitteisen lukion kanssa.

Vihannissa on paljon talkoohenkeä, mm Jatulintarhan kivilbyrintin miehet tekevät talkoilla. Leiriläiset tekivät siitä 16 minuutin videon, joka jätettiin tekijöille DVD:nä.

Vielä olis paljon kerrottavaa viestintäleiristä tulevaisuuden paikkana, mutta ehkä toisen kerran. En malta olla kuitenkaan sanomatta, että kun keskiviikkoaamuna avasin IIRin seminaaripäivän: Julkinen hallinto ja viestintä, totesin, että leirillä olin tulevaisuudessa, nyt tuntuu, että olen palannut menneisyyteen. Mm. ohjelma tarkkoine kahvi- ja ruoka-aikoineen (leirillä tieto tuli taskuun tekstiviestintä), luennoitsijat puhuivat, toiset kuuntelivat tai olivat kuuntelevinaan oli kuin henkäys kadonnutta aikaa - jota en ole etsimässä.

Maija

Keskiviikko 9.6.2010

Viestintäleiri täydessä käynnissä Vihannissa, www.viekas.fi. Talkoiden juliste esillä ja talkoista keskusteltu moneen otteeseen, sillä menetelmiä hiotaan myös täällä. Huomenna tulee vieraita, Ylen mediabussi ja Raahen Seutu -lehti, joille päästään taas esittelemään toimintaa, ja Vihannin kunnan luottamushenkilöitä on myös kutsuttu visiitille.
Juho, Tuomas ja Auli ovat luotsaamassa Mielenterveysseuran väkeä Solvallassa kaksi päivää, ja homma on hyvässä vedossa. Juho ja Tuomas saivat oikein erityiskiitoksia nukketeatteriväeltä talkoista, tässä suora lainaus: "Kiitos!!
Ja suuri kiitos talkoista, ne olivat ihan mahtavat ja tulivat tosi tarpeeseen! Hienoa että saimme käsiohjelman niinkin pitkälle! Toivottavasti sitten syksymmällä voitaisiin pitää toisetkin talkoot. Välittäisitkö kiitokset kaikkien puolesta myös Tuomakselle?"
Tällaisia terveisiä on tosi kiva levittää eteenpäin...

Liisa

Torstai 3.06.2010

 Talkoiden yksi perusideoista on yhdessä tekeminen, yhteisen tuotoksen aikaansaaminen. Yhteinen tuotos antaa motiivin tehdä ja oppia uutta toimintatapaa. Lueskellessani luotsin käsikirjaa varten ryhmäytymisestä, tavoitteista, motiivista osui käteeni
kirja: Jydy Gahagan: Vuorovaikutus, ryhmä ja joukko vuodelta 1977. Vaikka kirja on vanhahko, niin ajatukset tuntuvat tosi hyviltä, mm:  "Ryhmän tavoitteista voi puhua vain, mikäli yksilöiden ja ryhmän tavoitteet ovat yhteneväisiä ja mikäli yksilöt voivat maksimoida omat tuloksensa vain sillä edellytyksellä, että ryhmä pääsee omaan tavoitteensa. Tämä pätee kaikkiin ryhmiin, muuten ne olisivat ainoastaan yksilöistä koottuja keräelmiä. Esimerkiksi ryhmäpelissä yksilö voi pyrkiä saavuttamaan itse mahdolisimman paljon tuloksia ja näin menettelemällä hän voi samanaikaisesti vähentää joukkueen tehokkuutta ja menestystä. Vinoutunut palkintojenjakojärjestelmä saattaa hajoittaa ryhmäkokonaisuuden joukoksi keskenään kilpailevia, omiin tavoitteisiinsä pyrkiviä yksilöitä."

Talkoiden onnistumiselle on ollut selkeästi merkitystä sillä, että on ollut yhteinen tavoite. Kun näin on ollut, tuotos on saatu valmiiksi ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja joakisen tekemistä ja osallsitumista on arvostettu. Mikäli jo talkoiden alussa ilmenee, että kaikki eivät olekaan sitoutuneet yhteiseen tekemiseen, niin silloin täytyy miettiä tekeminen yhdessä uusiksi: jospa vaikka tehtäisiin pienryhmiä, joilla on yhteinen tavoite? Jollei näin toimita, niin motivoimattomat henkilöt vievät innon ja motiivin muiltakin. Luotsi on tässä kohdin vaikean paikan edessä, yhdessä täytyy miettiä uusi visio talkoille koko porukalle.
Ja talkoiden järjestäjien tulee havaita tämä sama asia: tärkeämpää on motivoitunut pienempi porukka kuin keräilyerillä kasvatettu iso joukko. Jälkimmäinen ei saa yleensä aikaseksi mitään, tosin jotkut yksilöt voivat oppia asioita omien motiiviensa kautta.

maija




Maanantai 31.5.2010

Kuukauden vaihteen paperitöitä. Juho ja Tuomas pitävät parhaillaan Turussa julkaisutalkoita nukketeatteriväelle. Kiinnostavaa kuulla, millaista palautetta talkoista tulee.
Liisa

 Lukiessani Susannan tutkimuksen johdantolukua tuli mieleeni suomalaisen filosofin Erik Ahlamanin ajatus ihmisen ideasta: Hän totesi kirjassaan Ihmisen probleemi (1953) että ihmisen idea ei ole valtaan pyrkiminen, niin kuin Nietzsche sanoo, eikä elämän jatkuvuuden turvaaminen, kuten Darwin toteaa, vaan ihmisen idea on itseilmaisu.

Onko niin, että yhteisötkin voidaan jakaa tämän mukaan? Voisiko ajatella, että ihmiset muodostavat ryhmiä, joiden tarkoitus on itseilmaisu? Ja ryhmiä, joiden merkitys muodostuu elämänjatkuvuuden säilyttämisestä? Entä ryhmiä tavoitteena valtaanpyrkiminen?

Kun ajatelen talkooryhmiä edellinen jaottelu mielessäni, niin etsimättä löytyy jokaiseen ryhmään talkoita: Mallausryhmä ja kuunnelmaryhmä olivat selviä itseilmaisuun pyrkiviä tai sitä toteuttavia, kyläyhdistykset pyrkivät säilyttämään oman kylän elämän jatkuvuuden ja jopa pyrkivät rikastuttavaan vuorovaikutukseen Himasta lainatakseni. Poliittisia yhteisöjä mielllä ei juuri ole talkoita pitämässä, mutta jonkinlaista edunvalvontaa ja vaikuttamiseen pyrkimistä on mm. kipuyhdistyksellä, reumayhdistyksellä, Tupulla, Hyvalla jne. Eli joka ryhmään löytyy yhteisöjä. En ole tarkastellut, voidaanko talkooyhdistykset jäännettömästi jakaa näihin kolmeen luokkaa, mutta aika pitkälle kuitenkin.

Poikkeaako näiden ryhmien tietotekniikan käyttö toisistaan? Sopiiko kaikille samankaltaiset sivut?

Kokemuksen mukaan itsensäilmaisuun pyrkivät ovat kiinnostuneempia luovasta tuloksesta: julkaisusta, kuunnelmasta, videosta.  He tekevät sen enemmän itselleen kuin muille.

Elämänsäilyttäjät ovat taas kiinnostuneita nettivuista, joiden avulla voi tavoittaa muut, kertoa taphtumista jne. Samat asiat he kertovat myös omassa julkaisussaan, joka on enemmän lehti kuin teos. Heidän otteensa viestintään on pragmaattinen, hyvä kun saadaan asiat esille.

Vaikuttamaan pyrkiville ulkoasu merkitsee enemmän, virheitä ei saa olla, esitteen tulee olla esteettinen ja saavutettavuus iso. Nettisivuilla tulee olla myös muutakin tietoa kuin ajankohtaista asiatietoa. Lehteä pitää voida jakaa konferenseissa ja seminaareissa, kun elämänsäilyttäjien kohderyhmä on omat joukot ja jakelu tapahtuisi mielellään postin välityksellä.

Kaikissa näissä ryhmissä toteutuu osallistujien kohdalla ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydytys: Jäsentäminen ajattelun avulla, liittyminen tunteen avulla ja tekeminen, rooli elämässä, toisissa painottuu enmmän jäsentäminen, toisissa liittyminen ja kolmansissa tekeminen. Mutta yhtä kaikki, kaikki komponentit ovat jokaisessa läsnä.

Talkoissa nämä erot näkyvät tai olisi luotsien hyvä nähdä. Tottunut siläm huomaa, mikä asia on kullekin tärkeä ja luotsaa toimintaa tämän tarpeen näkökulmasta.

On muuten hyvä havaita, että meillä itsekullakin on monta eri roolia ja kuulumme erilaisiin ryhmiin, milloin itseämme ilamisemaan, milloin vaikuttamaan, milloin elämää säilyttämään!

Ahman esitti samassa kirjassa vielä ajatuksen siitä, että ihmisellä on peruspyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja toive rakenteista, jotka mahdollistavat oikeudenmukaisen toiminnan.

Uskon, että tietotaitotalkoot ovat toiminnallaan vastaamassa tähän toiveeseen.

Maija

 

Perjantai 28.5.2010

Rovaniemellä käsitellään meidän papereitamme, koska pyysivät lisäselvityksiä, ja niitä on koko päivä pakerrettu. Maija viimeistelee esittelyvideotamme, joka esitetään OPM:ssä pikapuoliin
. Saviolaisille kaavaillaan historiikki-julkaisutalkoita, esittelemme hanketta heille juuri ennen juhannusta.


Maanantai 24.5.2010

Prosessoitiin esittelyvideon käsikirjoitusta ja organisoitiin olevia ja tulevia talkoita. Juho ja Johanna ovat pitämässä nettitalkoita Tapiolassa.
Tarkistettiin tilastolukuja ja maksatushakemuksen tietoja. Oman koneeni hiiri kieltäytyi keskustelemasta koneen kanssa, ja apu löytyi taas kerran Kampin Humacista, jossa on tosi hyvä asiakaspalvelu.
Kesäkuuksikin on talkoita vireillä, mutta oletettavasti juhannuksen tienoilla hiljenee loman vietoksi.



Torstai 20.5.2010

Juoksevia asioita, hallintoa ja yhteydenpitoa. Tosi mukavaa, kun tiedossa on talkoita uudenlaisille ryhmille, kuten nukketeatteriporukalle ja omaishoitajille.
Erilaisista yhteisöistä ja niissä toimivista ihmisistä saa paljon uutta tietoa ja ymmärrystä maailman katselemiseen uusin silmin.

Liisa

Keskiviikko 19.5.2010

Kiirettä on pitänyt, olemme koonneet dokumentteja maksatusanomukseen, suunnitelleet esittelyvideon tekemistä, järjestelleet monia talkoita ja myös viestintäleiriä, jossa pyritään taas kouluttamaan muutama talkooluotsi.
Maija tekee etätöitä mökiltä, Johanna on järjestellyt talkootuotoksia ja postittanut taitto-oppaita niitä halunneille talkoolaisille. Päivät kuluvat tosi vauhdikkaasti yhteydenpidossa eri tahojen kanssa, ja välillä tuntuu, ettei oikein synny valmista, kun asiat ovat kesken. Yhtäkkiä sitten onkin monet talkoot ja valmiina niiden talkootuotokset.

Liisa


Tiistai 11.5.2010

Tietotekniikan liitto muisti Maijaa hänen syntymäpäivänsä johdosta. Onnitteluja sateli koko liiton työporukan edestä.

Maanantai 10.5.2010

Aktiivin ja Hämeen Open Campuksen kanssa yhteistyössä valmistellussa seminaarissa Hämeenlinnassa. Me pidämme seminaarin jatkeena parituntiset talkoot tavoitteena on tehdä yhteinen julkaisu ja salaatti!
Pyysin yleisöä kirjoittamaan ajatuksiaan ja kommenttejaan alustuksista julkaisun Aktiivinen hämäläinen sisällöksi. Jännittää....
Kirjoittelen tätä miniläppärillä samalla kun kuuntelen alustusta museoverkostosta. Tämä läppäri toimii loistavasti, tosin teksti on niin pientä, että virheitä tullenee. Korjailen ne sitten myöhemmin. Maija S kertoi aiemmin HämeWikistä. Mietin tämän kirjoittamisen ja wikiin kirjoittamisen eroa. No me luotsit tuotamme näitä sivuja lineaarisen ajan mukaisesti, emme palaa jo kirjoitettuun tekstiin myöhemmin. Näin aktiivinen seuraaja näkee sen hetkisen ajattelun .. Wikissä on minusta aika vaikeaa se, että korjauksien merkitys kokonaisuuden kannalta on vaikea hahmottaa, ja luottamus aineistoon on koettava pidemmän ajan kuluessa - no niin tässäkin.
Maija
Maija pitää parhaillaan alustusta tulevaisuudesta, paikallisuuden ja globaalisuuden välisestä perusjännitteestä. Aktiivinen kansalaisuus vähentää jännitteitä...

Siirrymme kohta neukkariin, jonne olemme Johannan kanssa pistäneet pystyyn talkoopisteen ja toivomme tietysti, etä mahdollisimman moni tulee tekemään julkaisua päivän alustuksista.
Liisa

Kuvateksti
Perjantai 7.5.2010

Pieniä ongelmia verkkoon pääsyn suhteen, mutta hommat tulivat kuitenkin hoidetuiksi. Eilen vein maalausryhmän lehden monistettavaksi ulkopuolelle,
 sillä ryhmä tekikin talkoissaan 30-sivuisen lehden runsain värikuvin, eikä tuostaminen onnistunut meidän pienillä ja hitailla laitteilla. Tänään hain valmiit tuotokset, ja tuli tosi upeita! Kyllä maalarit osaavat sekä tehdä kuvia että ottaa niistä hienoja valokuvia.
Postitin lehdet jokaiselle osallistujalle, saavat maanantaina työnsä tulokset ihailtavikseen.

Keskiviikko 5.5.2010

Maalauskurssin viimeinen kokoontuminen. Seinällä valmiita sivuja, jotka antavat odottaa hienoa lehteä. Kuvia valmistuneista maalauksista, muistakin töistä ja tunnelmatuokioita maalausleireiltä.
 Hyvä kokeilu, sillä talkoot toimivat myös 3 x 4 tunnin mallilla, jos talkoolaiset asuvat lähietäisyydellä eikä luotseillakaan ole mahdoton matka....
Testaamme Liisan uutta printteriä, jonka käyttöönotto vaati pari käyntiä kaupassa. Pakkauksen mukaan satsiin kuului myös USB-johto, mutta ei sitä kuitenkaan pakkauksessa ollut. Voisiko tässä tietoyhteiskunnassa  luottaa siihen, että laatikon sisällä on sitä mitä päällä luvataan? On  nimittäin tuskallista lähteä juoksemaan  usb-johdon perään sillä hetkellä, kun konetta tarvittaisiin...

Tiistai 4.5.2010

Löytyivähän nuo Palvelu-unelma videot vuodelta 2006. Silloisten kollegoitteni kanssa teimme neljä videota parissa iltapäivässä kuvaamaan unelmaa siitä, miten palvelujen tulisi toimia. Videoiden päähenkilö on Päivi tai Päivö, joka organisoi ja järjestää ja huolehtii. Huomasin, että kyseessähän on hyvä luotsi!
Vaikka luotsiksi ekaksi kuvittelee talkoiden vetäjää, niin jo hetken päästä huomaa, että luotsin ominaisuuksia vaaditaan monessa muussakin työssä, missä tarvitaan kokonaisnäkemystä, tilannetajua ja organisointikykyä! Nyt videot ovat löydettävissä sivuiltamme kohdasta Hyvä tietää, Päivö järjestää ja hoitaa
Videoita tehdesää opimme myös sen, että videon avulla voi saada ideansa kerrottua paremmin muille. Ja erityiseti videon tekemisen avulla. Kun näyttelee esimerkiksi Päivöä, niin samalla joutuu sisäistämään ne ominaisuudet, mitä Päivö tarvitsee ja ne tietotekniset palvelut mitä PÄivö tarvitsee työnsä apuna.
Talkoissa ei vielä ole tehtykään tämäntyyppisiä videoita (paitsi me itse pisteytyksetä, audacitystä, jne. sekä tietysti luotsikoulutuksessa!).  Toivottavasti nämä esimerkkivideot omata osaltaa toimivat mielikuvituksen apuan tehdä omalle yhteisölle omia unelma-visioita!

Maija




Maanantai 3.5.2010

Paperitöitä, nettisivujen täydennystä. Maija etsi YouTubesta Palvelu-unelmavideoita, jotka olisivat olleet hyviä esimerkkejä talkoille.
Ei niitä noin vaan löytynytkään eli taas tuli oppia ja kokemusta sekä etsimisestä että digitaalisen maailman ymmärtämisestä... Markkinointia, talkooviestien lähettämistä ja viime syksyn kuunnelmatalkoissa tehdyn kuunnelman julkaisuselvitystä.

Liisa


Perjantai 30.4.2010

Postitin syksyn ja kevään nettitalkoille muutaman oppaan muistin virkistykseksi ja innostukseksi.

Yhteydenpitoa eri tahoihin, markkinointimielessä. Uskon, että nettilomakkeen kautta tulee yhteydenottoja...

Vappua kaikille!

Torstai 29.4.2010

Eilen oli illalla maalausryhmän talkoiden toinen jakso, jolloin saatiinkin melko paljon valmiiksi, mm. kansikuva. Lopullinen tuotos eli julkaisu valmistuu viikon kuluttua, kolmannen 4-tuntisen työskentelyjakson päätteeksi.
 Tämä kolmen jakson talkookokeilu on melko onnistunut, mutta voi toteutua vain silloin, kun ihmisillä on lyhyt matka talkoisiin. Eivätkä luotsitkaan voi lähteä toiselle puolelle maata neljän tunnin talkoita varten, yhtä reissua kohti on tehtävä pidempi päivä.

Tunnelma oli taas mitä innostunein, ruoka pisteytettiin ja menetelmästä keskusteltiin pitkään. Talkoissa tapahtuu niin monia rinnakkaisia asioita, että niitä on vaikea itsekään tunnistaa: opitaan ymmärtämään tietotekniikkaa sekä teknisestä että sisällöllisestä näkökulmasta, vahvistetaan ihmis- ja vuorovaikutussuhteita, keskustellaan aiheeseen liittyvistä ja liittymättömistä teemoista, tehdään yhdessä asioita, kannustetaan toisiaan, nautitaan hengen ja ruumiin ravinnosta, saadaan valmiiksi, nauretaan. Jokaisella on joku tärkeä rooli.

Liisa

Tiistai 27.4.2010

Hämeenlinnan ITK on ohi, paperityöt tehtävänä ja mielessä muutamia potentiaalisia talkooryhmiä, joiden edustajat kävivät hakemassa sekä tietoa että innostusta meiltä.
 Maanantaina nettisivukertaus Tuusulan puolesta-ryhmälle, mikä itselleni oli taas hyväksi opiksi, sillä yhdessä talkootapahtumassa ei kaikki oppi millään muutu jokaisella pysyväksi rutiiniksi. Lyhytkin kertaus palautti asiat mieleen ja nyt osattiin kysyä oikeita kysymyksiä, kun omista talkoista oli kuunut jo jonkin aikaa. Mietinkin, että kaikille nettitalkooryhmille kannattaa lähettää postia ja muutama hyvä vinkki, oppaan lisäksi, ihan muistin virkistämiseksi ja innostukseksi. Maija kokoaa yhtä talkoojulkaisua, kun itse talkoissa unohtui tehdä kooste-pdf. Talkoissa onkin muistettava koota julkaisu yhteen paikkaan, ettei tarvitse jälkikäteen haalia kuvia ja tekstejä eri koneilta ja kansioista.

Liisa

Perjantai 23.4.2010

Tietotaitotalkoiden standi pystyssä aamusta alkaen, uutta väkeä tulee paikalle vielä viimeisenäkin päivänä. On käyty hyviä keskusteluja seka standilla että eri puolilla konferenssipaikkaa, missä on ihmisiä kohdattu.
 Meidän oppaat ovat käyneet hyvin kaupaksi ja talkootietoa on levitetty, innokkaita kuvagallerian täydentäjiä tai julkaisun tekijöitä on ollut vähemmän. Mutta ideaa on kerrottu laajasti, ja myönteistä palautetta on saatu.
Nyt alkaa väki vähentyä, kohta  puretaan standi ja lähdetään pois. ITK on taas ensi vuonna, mutta olemmeko me mukana, jää nähtäväksi...

Torstai 22.4.2010

Aulangolla ITK-päivillä. Maija, Susanna, Leena ja Mika ovat parhaillaan keskustelemassa kanssa keskustelemassa yleisön kanssa yhteisöjen oppimisesta.
 Kävin nappaamassa kuvan, ja sali oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Kiinnostusta teemaan on selvästi olemassa. Eilen illalla oli Eemeli-gaala, sielläkin oli väkeä sali täynnä. Kiva on huomata, että meidän saama palkinto on noteerattu, moni on käynyt onnittelemassa. Täällä on paljon oppimiseen liittyvää teknologiaa esillä, on jännä huomata, että meidän hanke on tällainen "vastahanke", jossa teknologia ei ole pääosassa vaan tärkeänä työkaluna, pääosassa ovat yhteisöt ja niiden tarpeet.

Liisa

Tiistai 20.4.2010

Huomenna ITK-päiville Hämeenlinnaan. Ollaan foorumissa, torilla ja tietoiskuja antamassa toisella torilla. Mukana on lähes kaikki talkootarvikkeet, demoamme talkoita, esittelemme tuloksia ja pohdimme oppimista eri näkökulmista. Tulee olemaan haastavaa, uskon. Tervetuloa rupattelemaan kansamme itsekukin päiväkirjamme lukija!


Maija

Sunnuntai 18.4.2010

Lupasin Elinalle Hetky-lehteen artikkelin hiljaiseta tiedosta huomenaamuksi (viimeinen dl). No niinpä se nyt alkaa olla valmis. Merkkejä ei kuitenkaan saa olla kuin 5600, niinpä paljon jää sanomatta, kirjoittamatta.En malta olla kuitenkaan laittamatta tänne emerita professori Pirkko Anttilan mietteitä Futura-lehdessä taidosta. Nuo mietteet tulevat olemaan eväitäni kirjottaessani tietotaitatalkoot konseptia ja luotsien käsikirjaa
. Olen niitä molempia miettinyt, kirjoittanut, kokeillut, reflektoinnut viime ja tämän vuoden ajan. Miten muuttaa se hiljainen tieto, joka on syntynyt 20 vuoden aikana eri-ikäisten viestintäleireillä?
Pirkko Anttila:
"Kun Ojanen liittää yleissivistyksen käsitteeseen voimakkaan omakohtaisuuden, sisäisyyden ja ainutlaatuisen luovuuden korostamisen, ja kun hän toteaa, miten moni ihminen, osallistuessaan johonkin pieneen, konkreettiseen ja vähäpätöiseltäkin tuntuvaan kulttuurityöhön, kokee siinä olevansa mukana myös jossakin isommassa, hän tulee samalla todenneeksi taitavan, luovan toiminnan periaatteet. Ei suinkaan voi olla vähäpätöistä ja merkityksetöntä, että jokainen, joka on sydämestään ja omasta halustaan voinut olla mukana jossakin pienessäkin hankkeessa, jonka on saanut onnistumaan ja hyvin sujumaan, on voinut kokea satumaisen onnen ja ilon tunteen. Csikszentmihályi (1992) käyttää siitä kokemuksesta sanaa ”flow” liittäen sen tunteeseen, joka syntyy, kun kaikki sujuu kuin itsestään, kun homma on käsissä ja tulosta syntyy. Se voi olla myyjäisiin tehdyt sukat tai leivonnaiset, tai se voi olla katon paikkaustalkoot tai kerrostaloasukkaiden pihan siivoustalkoot. Tai isompaakin ja luovempaakin, jos kyvyt ja taidot riittävät. Ojanen toteaa näistä asioista, että yleissivistyksen näkökulmasta ne suorastaan kannattelevat jotakin isompaa asiaa. Se kokemus, joka oman osaamisen ja toiminnan käyttämisestä syntyy, on itse asiassa se, joka motivoi ihmisen ja antaa hänelle voimaa jatkaa."

Tämä on kuin suoraan Tietotaitotalkoiden ytimestä!
Seuraavaa Pirkon ajatusta voi hyvin käyttää luotsien taidon jäsentämiseen:

"Taidon käsitettä on pyritty kuvaamaan ja jäsentämään monin eri tavoin. Se voidaan jakaa esimerkiksi abstraktisiin ja konkreettisiin taitoihin (tai henkisiin ja fyysisiin).
Tämän jaottelun perusteena on, että konkreettisten taitojen avulla saadaan aikaan jokin konkreetti, fyysinen tuotos, esine tai muu artefakti. Sen sijaan abstraktien, henkisten taitojen avulla saadaan aikaan oivalluksia, päätöksiä tai suunnitelmia.
Taidot eivät tietenkään reaalimaailmassa esiinny ”puhtaina”, vaan ne toteutuvat aina monimutkaisina taitokimppuina. Taitoja kuvataan silloin erilaisina havaintomotorisina, manuaalisina, älyllisinä, sosiaalisina yms. taitoina, kulloinkin kyseessä olevan toiminnan sisällön ja kontekstin edellyttämän taitomallin mukaan. Sitä logiikkaa noudattaen ne jaotellaan esimerkiksi ryhmiin luku- ja kirjoitustaito, uimataito, johtamistaito, käden taidot jne.
Eräs tapa on jakaa taidot kolmeen lohkoon, ”vuorovaikutustaidot”, ”tiedonkäsittelytaidot” ja ”fyysiset eli käytännön taidot”. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa kuuntelutaidot, taito työskennellä ryhmässä, taito työskennellä yksin ja taito päästä sopimukseen. Tiedonhankinta- ja tiedonkäsittelytaitoja ovat muun muassa taito hankkia ja etsiä tietoa, taito arvioida ja vertailla tietoa ja taito ratkaista ongelmia. Käytännön taitoja ovat taito suunnitella ja organisoida työtä, taito käyttää välineitä ja koneita, taito tehdä käsillä ja taito yllä pitää järjestystä sekä taito ottaa huomioon esteettisiä seikkoja. Niitä tarvitaan arjen käytännöllisistä tehtävistä selviytymiseksi, elämän omatoimista hallintaa varten, käytännöllisiin ongelmanratkaisutilanteisiin, kätevyyttä edellyttäviin tehtäviin, työn huolelliseen"

On se hienoa, että meillä on ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä miettineet ja tutkineet ja käsitteistäneet taitoja!
Vielä yksi lainaus Pirkolta:
"Taitoa ja sen oppimista voidaan luonnehtia myös seuraavilla tavoilla:
*Taitava henkilö on varma itsestään, hän on sanoissaan ja teoissaan tarkka ja täsmällinen, osaa toimia nopeasti ja helposti sekä osaa toistaa tehtävän yhä uudelleen.
* Taitoa arvioidaan joko toimintaa seuraamalla tai sen tulosten perusteella (prosessi ja produkti)
* Taidot eivät synny toisten ihmisten kokemuksista - taidon voi hankkia vain itse tekemällä.
* Taidon hankkiminen edellyttää keskittymistä, harjoittelua sekä halua parantaa suoritusta kerta kerralta. Taidon hankkiminen vaatii aikaa.
Tämä puoli taidon hallinnasta korostuu nykypäivän työelämässä ehkä enemmänkin kuin taidon fyysinen, manuaalinen hallinta, koska tekniikan, erityisesti tietoteknisten ratkaisujen avulla korvataan aikaisemmin välttämätöntä taidon fyysistä hallintaa. Hyvään taitosuoritukseen liitetään myös luova komponentti. Luovuus osoittaa usein rationaalista, työssä esille kohoavien ongelmien ratkaisutaitoa, mutta se voi tulla näkyviin myös innovaatioina, jolloin uusi idea kytketään olemassa olevaan osaamiseen ja syntyy jotakin uutta. Eräs taitoon liittyvä tekijä on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle: sillä on vahva sosiaalinen ulottuvuus. Ihmiset haluavat, että heidän taitavalle suoritukselleen annetaan arvoa ja että se huomataan."

Näiden ajatusten myötä, kellon lähestyessä puolta yötä: hyvää yötä
maija

Torstai 15.4.2010

Luotsimme Minna kommentoi talkoopäiväkirjaa:

nimi: Minna
Kommentti: Moikka moi ja paljon terkkuja Australiasta! :) Onpa kivaa, kun voi lukea talkoopäiväkirjaa ja tietää, miten teillä siellä menee! Hienoa, että olette saaneet uusia luotseja hommiin. Ja hienoa, että talkoita riittää. Täällä on ollut hauska huomata, kuinka viestintäleiri- ja talkoo-opeista on ollut hyötyä yliopistolla Master of Arts and Media -opinnoissa. Esimerkiksi Audacityä olemme käyttäneet Broadcast Journalism -kurssilla. Opettajalla ei itseasiassa ole kovasti kokemusta ohjelmasta, joten mun taidoista on ollut hyötyä. Latasin Audacity-oppaankin koneelle, mutta eihän nämä englanninkieliset sitä ymmärrä ;). Screen Production -kurssi puolestaan toteutettiin pääasiassa talkootyyppisenä kolmen päivän intensiivijaksona. Kuvaukseen annettiin käytännössä 24 tuntia ja editointiin toiset 24 tuntia (yötä myötenhän sitä siellä editissä sitten istuttiinkin...;). Valmisteluja (käsikirjoitus, kuvakässäri, casting, lavasteet, rekvisiitta jne.) luonnollisesti tehtiin paljon etukäteen, sillä kaiken piti olla kunnolla 'ammattimaisesti' tehty kurssin kokonaisvaltaisuuden takaamiseksi. Kyllä täällä on huomannut, että talkoohengestä ja -asenteesta on paljon hyötyä! Paljon on ihmisiä, joiden on vaikea heittäytyä mukaan ja soveltaa osaamistaan ja uskaltaa kokeilla erilaisia ratkaisuja...

Mukavia talkoita teille sinne! Minä jatkan päiväkirjan ja talkootuotosten etäseuraajana täältä pallon toiselta puolelta... ;)

Minna

Keskiviikko 14.4.2010

Meillä on parhaillaan menossa maalausryhmän julkaisutalkoot, mutta on pakko tässä välillä kertoa uutinen: Saimme Maijan kanssa tänään Gloriassa kunniakirjan ja suuren kukkapuskan tunnustuksena Tietoyhteiskuntateosta 2010, mikä tietysti on tietotaitotalkoot.
 Oli juhlallista seisoa kukitettavana ja ministeri Lindenin käteltävänä ja saada paljon onnitteluja, kiitosta ja kannustusta sitten juhlallisuuksien jälkeen. Kiitos kaikille, jotka ovat talkoisiin ja meihin uskoneet ja antaneet tukensa, unohtamatta kaikkia talkoolaisia, jotka ovat mukanaolollaaan ja hyvällä palautteellaan todistaneet, että talkoot ovat kova juttu. Tänään on juhlapäivä ja on hienoa, että meillä on vielä talkootkin, voimme jakaa iloamme talkoolaisten kanssa. Tästä on tosi hienoa jatkaa!

Liisa

Maanantai 12.4.2010

Pohjois-Lohjan talkoot olivat sujuneet muuten hyvin, mutta nettihteys nettitikuilla oli ollut vähän takkuilevaa ja niitkin oli niukasti. Onneksi nyt on tulossa lisää nettitikkuja käyttöömme.
 Talkoolaiset olivat olleet innostuneita ja jatkanevat sivujensa päivitystä omin neuvoin, syksyllä pidetään ehkä audiotalkoot historiatiedon edelleen keräämiseksi ja taltioimiseksi. Mukavaa viestiä...

Maija valmisteli alustustaan keskiviikoksi eduskuntaan, elinikäisestä oppimisesta. Tietotaitotalkoilla on oma osansa elinikäisessä oppimisessa. Teimme esitystä taas yhteisvoimin, tykin ja valkokankaan avulla, koska metodi on tosi toimiva. Keskustellen ajatukset kirkastuvat.
Hyvä palaveri Tehyn Riitan kanssa - luotsikoulutusta pohjustettiin niin, että Tehylle saataisiin ihan oma koulutusohjelmansa ja tätä kautta varmistettaisiin hankkeen jatkuminen Tehyn piirissä. Hyvä koulutuspaikka olisi Evon metsäopisto, tiloja tiedustellaan välittömästi.

Liisa

Perjantai 9.4.2010

Johanna lähti Pohjois-Lohjalle pitämään kylähistoriatalkoita, Eero ja Juho ovat myös luotsaamassa. Kiinnostavat talkoot, niistä voi olla mallia monille muillekin kyläyhdistyksille.
Parhaillaan pidämme palaveria Leena V:n kanssa, aiheena on ITK-päivät kuun lopulla Hämeenlinnassa. Olemme siellä hyvin esillä, teemme suunnitelmaa että kaikki tarpeellinen on mukana ja tiedämme, mitä siellä teemme.
Eilen sain hyvän avun Kampin Humacissa, kun yritin saada vanhaa Creativeani keskustelemaan Macin kansa. Omin voimin en ihan onnistunut, mutta Humacin avulias myyjä ratkaisi ongelmani. Kiitos paljon! Tärmäilyä tietoyhteiskunnan kanssa taas oli puhelimessa, kun yritin saada asiaani hoidetuksi puheentunnistuksen avulla. Lopputulos oli, että piti mennä henk.kohtaisesti paikan päälle, puheentunnistus ei auttanut vaan sai minut kiihtymään. Homma tuli lopulta kuntoon, mutta pitkän ja vaikean kaavan kautta...

Tiistai 6.4.2010

Talkoomalli on ilmeisen vaikea ymmärtää kertakuulemalla tai edes yksien talkoiden kokemuksen kautta.
Puhelinkeskusteluissa, talkoopalautteissa, viesteissä on usein joku sivulause tai muutama sana, joista saa kiinni sen, ettei sanoja tai kirjoittaja ole ymmärtänyt niitä kaikkia mallille ominaisia ydinasioita, joita onkin aika monta. Tykkien käyttäminen, vähintään kaksi luotsia (osallistujamäärästä riippuen), ruoan tekeminen, tuotosten näkyminen nettisivuilla siinä muodossa kuin ne talkoissa tehtiin ovat olennaisia asioita talkoomallissa. Jos vasta-alkajat tekevät yhden päivän aikana yhteisen tuotoksen, siltä ei voida vaatia samoja laatukriteerejä kuin monta vuotta asiaa opiskelleilta ammattilaisilta. Talkoissa otetaan ensiaskeleita, joista on hyvä jatkaa...

Liisa

Keskiviikko 31.3.2010

Kuukauden vaihteessa on aina paljon paperihommia, että saadaan kaikki ajallaan eteenpäin. Meillä olikin aika työteliäs kuukausi, kun oli luotsikoulutusta viikko ja päälle useat talkoot.
Mutta tuntuu tosi palkitsevalta, kun ihmiset talkoiden jälkeen kiittelevät ja haluavat innostuneina levittää talkoiden sanomaa eteenpäin, markkinioida tapahtumaa tuloksekkaana ja tunnelmaltaan mukavana tapahtumana. Vaikka päivät ovat 12-tuntisia, ei väsymys paina, kun talkoolaisetkin jaksavat ja ovat innostuneita. Ja kaikissa talkoissa saa vahvistusta perusidealle.
Lähetimme lehti- ja äänioppaan kirjapainoon lisäpainoksia varten, sillä ensimmäiset painokset on jo jaettu ja uusia odotellaan. Oppaat ovat erittäin suosittuja.

Liisa

Tiistai 30.3.2010

Tietotaitotalkoiden ehkä suurimpia haasteita on saada kuuulijat ymärtämään tekniikan käyttöönoton paradigmamuutos: talkoissa ovat olemassaolevat yhteisöt ja niiden luoma yhteisöllisyys ja elämäntapa lähtökohtana, vaalittavana asiana.
 Tekniikka otetaan sitten mukaan palvelemaan tätä elämäntapaa. Kun tekniikan käyttöönoton tutkimuksen ja kehittämisen yleinen paradigma on kehittää tekniikkaa, luoda sille markkinat ja katsoa sitten, miten elämäntapa muuttuu, mitä vaikutuksia tekniikalla on. Minusta tämä jälkimmäinen tapa tullesaan saattaa rikkoa paljon vanhaa ja hyvää, eristää ihmisiä koteihin jne. Toki ihmiset ja heidän tarpeensa ovat niin vahvoja, ettei tekniikka kaikkea pysty murtamaan. Joka tapauksessa se, että me luotsit mennään vaikkapa kipuyhdistyksen luo Rovaniemelle ja tehdään heidän kanssaan julkaisu, tai oikeammin luotsataan heitä tekemään itse julkaisu, on lähtökohdiltaan yhteisöä arvostava ja tukeva ja tekniikka on apuväline, miten yhteisö voi ottaa uusia tapoja viestiä ja toimia käyttöön. Sen tarkoitus on tällöin vahvistaa yhteisöä, ei luoda uusia yhteisöjä. No ei se nyt ollut nytkään helppoa sanoa, mitä tarkoittaa, mutta mietiskelen tätä vielä ja yritän hioa ajatusta selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi.
maija


Torstai 25.3.2010

Huikean kirkas keväinen aamu Ounasvaaralla, talkoolaisia alkaa jo tulla paikalle. Saimme tulostusongelmat myöhään illalla kuntoon, joten homma pääsee vauhtiin heti aamusta. Osa teksteistä on jo valmiina, pääkirjoitus jo taitettunakin...
Päivän aikana tehtiin töitä täysillä, vaikka itse kullakin (Kipupotilasyhdistys) oli särkyä ja kremppaa. Jaksaminen oli kuitenkin aivan uskomatonta, mukana oltiin meidän junan lähtöön asti. Kikat ja konstit olivat myös monipuolisesti käytössä. Ja upea kakku oli aivan huippuherkullinen. Tila oli hyvä ja toimiva, tosin ruokalua varten piti koneet siirrellä lattialle. Hyvät talkoot, lämpimät kiitokset (erityisesti sukista)!

Keskiviikko 24.3.2010

Rovaniemellä Ounasvaaran juurella auringossa ja valossa!

Talkooväkeä odotellessa nettitikulla juuri ja juuri yhteyden saaneena muutamia haja-ajatuksia. Auli Hackman lähetti kommenttia: "Eilen oli kyllä huippuporukka talkoilemassa ja Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston sivut syntyivät ajatuksella! Sanoisin, että pelissä oli kyllä tosi paljon ammattitaitoakin talkoohengen lisäksi. Itse istuin vain takamuksillani koko päivän, mutta
erityiskiitos pitää antaa pihvinkääntäjien sisaruskunnalle ja muille keittiössä herkullisenmakuisia ja -näköisiä ruokia rakenneille!" Kiitos Auli! Ja kiitos myös itsellesi talkoiden onnistumisesta.
Talkoilu on kyllä palkitsevaa, iloiset ihmiset ja valmiiksi saamisen aiheuttama tyytyväisyys ilahduttavat aina. Talkoohankkeen yksi parhaista puolista on se, että oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä ympäri Suomea. Suomi näyttäytyy talkoista käsin osaavana, aikaansaavana, toisista huolehtivana maana. Tekisi varmaan meidän Suomi- brändiporukalle hyvää osallistua vaikkapa kipuyhdistyksen talkoisiin ja nähdä mitenkä sitkeitä ihmiset ovat. Ja että elämää on muuallakin kuin kansainvälisillä foorumeilla. Ja että elämää itse asiassa on juuri muualla kuin kansainvälisillä foorumeilla. Niitäkään aliarvioimatta.

Maija

Ensimmäinen takoopäivä on päättynyt ja nyt vain mökkitontut ovat enää paikan päällä. Kyllä on pirteätä ja innostunutta porukkaa. Turhaan ei Aulis lähettänyt heille terveisiä: "Lämpimät terveiset Rovaniemen kipuileville toivottelee kipukroonikko Järvenpäästä. Onneksi on stimulaattori keksitty!".
Tulostimien kanssa on tänään yönsuussa takkuiltu ja vihdoin löytyi ratkaisu: toinen macci tulostaa värilliset kannet ja toinen vanhalla laserilla sisukset A5 koisena. Kunhan nyt huomenna koneet riittäisivät neljään taittokoneeseen neljällä tykillä taittamiseen! Ja tulostimet toimisivat ja paperi riittäisi. Mutta eiköhän sitä nyt voi jo yönsä rauhassa nukkua, kun pahimmat ongelmat ratkaistiin tulostuksen kanssa,
Ei kun nukkumaan (olispa vielä yölamppu!) Öitä!
Maija





Tiistaina 23.3.2010

Eilen oli erittäin tiivistunnelmaiset ja tulokselliset nettitalkoot Järvenpäässä. Töitä tehtiin täydet 12 tuntia eikä kukaan lähtenyt yhtään aikaisemmin pois, vaikka eräs edellisenä yönä Budapestista tullut rouva sellaista suunnittelikin. järvenpään yhdistysverkosto keskusteli hyvin intensiivisesti sivujen sisällöistä, asioiden painoarvoista ja järjestyksistä sekä päivitysten organisoinnista.
 Tulosta syntyi, mutta minulle jäi sellainen tuntu, että samalla kehitettiin yhdistysverkoston toimintaa monta askelta eteenpäin. Lisäksi tuli talkootiedustelu sukuseuralle, ja ilmaan jäi ajatus yhdistysverkoston muistakin talkoista. Hauskaa oli, kun kuunneltiin palan painikkeeksi luotsien tekemät kuunnelmat...
Tänään pakataan talkootavaroita Rovaniemen kipuyhdistyksen talkoisiin.
ite
Liisa

Perjantai 19.3.2010

Eilen oli ohjausryhmän kokous. Se teetti valmistelutöitä, mutta kokous sujuikin sitten oikein hyvin ja oli tosi hyviä ja tarpeellisia keskusteluja. Moni asia tuli selväksi niin, ettei tarvitse pähkäillä, miten suhtautua, ja rahoittajan suuntaankin tuli asiaa. Tutkijamme Susanna avasi hanketta omasta näkökulmastaan, haastateltuaan sekä ohjausryhmän jäseniä että pidettyjen talkoiden edustajia.
 Kiinnostavia asioita tuli esille, osa vahvistaa näkemystämme ja kokemustamme, mutta mukana oli myös uusia, kiinnostavia avauksia. Susanna pääsee opintovapaallaan keskittymään paremmin tutkimukseensa ja odotan mielenkiinnolla, miten hän pistää hanketta edelleen teoriaan ja mitä havaintoja hän tekee. Tutkimuspäiväkirja on tällä sivulla, mutta sen ei pidä olla Susannalle stressin aihe vaan kanava kertoa ajatuksiaan ja havaintojaan.
Käytimme kokouksessa kahta konetta ja kahta tykkiä, toisella näytimme nettisivuilta tehtyjä tuotoksia ja muuta materiaalia, toisella pidimme pöytäkirjaa kaikkien nähden. Vaikka koneiden ja tykkien käyttö kokoustyökaluina tai talkootyökaluina kuulostaa yksinkertaiselta, se ei sitä ole. Ihmisten pitää saada omakohtainen kokemus siitä, mitä on työskennellä avoimesti kaikkien nähden ja päästä itse seuraamaan prosessin kaikkia vaiheita, että tällainen yksinkertainen menetelmä saadaan leviämään.
Tänään selvittelen kokousasioita, pakataan loppuviikon ja alkuviikon talkootavarat matkaan, Johanna lähtee Aulin ja Marjan kanssa pitämään talkoita ja Maija on Otavassa seminaarissa puhumassa talkoistamme ja suunnittelemassa hyvin menneelle luotsikoulutukselle jatkoa. Ainakin Hannu L. näytti koulutukselle vihreää valoa eilisessä kokouksessa.

Liisa

Tiistai 16.3.2010

Ohjausryhmän kokous on tällä viikolla, aineiston valmistelua ja yhteydenpitoa. Kokouksessa käydään läpi talkoiden tapahtumia tähän asti, kokemuksia luotsikoulutuksesta, maksatus- ja raportointiasioita.
Lisäksi Susanna kertoo tutkijan näkökulmaa talkoisiin, aineistoa on kasassa jo niin paljon että teoreettista pohdiskelua ja analyysia on mahdollista tehdä.
Perjantaina ja lauantaina on Kellokoskella julkaisutalkoot ja ensi maanantaina Järvenpäässä nettitalkoot. Johanna luotsaa uusien luotsien kanssa.

Liisa

Torstai 11.3.2010

Hallinnollisia asioita, tulevien talkoiden valmisteluja ja varauksia, ohjausryhmän kokouksen valmistelua. Kaiken rutiinin ja pakollisen hallinnon välissä on kiva saada viestejä talkoissa olleilta, sillä meille asti on tähän saakka tullut lähes pelkästään positiivisia sanomia.
 On ollut kivaa, on opittu paljon uutta ja sellaistakin, mitä ei edes tultu oppimaan, on tutustuttu uusiin ihmisiin ja opittu näkemään asioita uusista näkökulmista. Itse tekeminen on monella tapaa palkitsevaa, ja talkoissa itse tekemiselle on tosi monia paikkoja: omaa sisällön tuottamista, neuvomista ja opastamista, ruoan valmistanista ja monia muita. Jopa asioista puhumista ja mielipiteiden esittämistä.
Saimme tällä viikolla kolme hyvin kevytrakenteista, omillaan seisovaa standia, jotka teetimme valkoisina (tietysti kaikki tunnukset ja logot näkyvissä), että voimme kuljettaa niitä talkoisiin tykkien valkokankaiksi. Tosi kevyitä kuljettaa, mutta pitää kehittää niille hyvä kuljetussuoja.

Liisa

Tiistai 9.3.2010

 Luotsikoulutus on onnellisesti takanapäin. Mielestäni se onnistui yli odotusten johtuen upeista kurssilaista. Tuotokset olivat hyviä, elämänkokemus ja tekniikan taito näkyvät niissä - kuten koko kurssissa. Palaute on ollut hyvää: "Soperran kiitoksia teille kaikille antoisasta viikosta! Vaikka meno oli paikoitellen fyysisesti tosi rankkaa ja aivorustinkikin kävi ajoittain äärirajoillaan, niin nyt on hyvä mieli. Tuli paljon uutta tietoa ja ennen kaikkea uusia ajatuksia
. Luin tänään lehdet läpi oikein ajatuksella ja huomasin, että sieltähän löytyy luotsin käsikirja hyvin napakassa muodossa! Otavassa taisi olla silmälaput, kun näki vain typografiset seikat... vaikka olen olevinani myös toimittaja. Taitto-ohjelma saa näkemään asiat vain taiton kannalta, pitäisi siis osata yhdistää rooleja.
Mietin nyt kuumeisesti yhteisöjä, joille voisin talkoita kaupata, että pääsisi tosi toimiin :-D
 Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
 -aulis-"

On kiva saada tällaisia viestejä. Myös muitakin hyviä tuli, en nyt kaikkia laita tänne, sillä sehän tuntuisi jo nololta.
Mietiskelin jopa sellaista, että voisi pitää myös toisen kurssin syksyllä, sillä luotsikurssien avulla saattaa talkoo-idea levitä jopa paremmin kuin itse talkoilla. Tosin talkoita tarvitaan osoittamaan konseptin toimivuus. Oikeastaan meillä on siis kaksi konseptia:
Talkookonsepti ja luotsikoulutuskonsepti.
Nyt pitää vaan molemmista saada aikaan käsikirja siitä, miten ne etenevät. Tyhjältä pöydältähän ei suinkaan tarvitse lähteä käsikirjaa tekemään, sillä talkookertomukset, joissa reflektoidaan konseptin toimivuutta, ovat kirjoitettu lähes kaikista tähän asti pidetyistä talkoista. Nyt on vuoro viimeisten talkoiden ja luotsikurssin kertomuksilla.
Edelleen pyörii ajatuksissa tuo viime torstain päiväkirjassa esittämäni idea yritysten luovuuden ja luottamuksen kasvattamiseksi ja kehittämiseksi! Kyllä se varmaan vielä realisoituukin, kunhan tarpeeksi kauan ensin muhii ajatuksissa.
Se olisi oikeastaan  sitten kolmas hankkeen konsepti.

Nettisivujen jatkuvuus hankkeen jälkeen askarruttaa mieltä. Pitää ottaa johtoryhmän agendalle, vai mitä Liisa?

maija

Perjantai 5.3.2010

Olemme junassa matkalla Otavasta Helsinkiin. Käytimme viimeisen päivän tulevaisuutemme tarkasteluun niin, että Maija piti virityspuheenvuoron tulevaisuudentutkimukseen, minkä jälkeen keskustellen haarukoimme mahdollisuuksia talkoomallin markkinoimiseen ja itse kunkin halukkuutta toimia luotsina.
Hyvältä näyttää, niin paljon ideoita heiteltiin ilmaan ja jäi kypsyteltäviksi, ja niin moni ilmoitti voivansa toimia luotsina. Vähän tarvitaan kuitenkin aikaa siihen, että luotseiksi valmistuneet sulattelevat asioita ja haarukoivat mahdollisia talkooryhmiä, ehkä kehittelevät omaa yrittäjyyttäänkin luotsaamisen alueella.

Talkoista jäi meille itsellemme hyvä tunnelma, innokkuutta oli ilmassa paljon ja tuotokset olivat tosi hienoja. Moni kurssilainen sanoi myös yllättyneensä myönteisesti siitä, että lyhyessä ajassa saatiin niin paljon valmista. Yksi tärkeistä asioistahan on valmiiksi saamisen periaate!

Kiitos luotsikurssilaiset ja kiitos Otavan Opisto, joka oli loistava paikka kurssin pitämiseen.

Liisa

Torstai 4.3.2010

Päivät luotsikurssilla lentävät! Tuskin ehtii päiväkirjaan kirjoittamaan. Tänään kaikki lähti toimimaan niin sutjakkaasti, etten löytänyt edes yhtään juttukaveria, kun keksin idean: Jos tällä mallilla menisi johonkin yritykseen tai muuhun
 organisaatioon ja toimisi viiden päivän ajan, niin kyllä yhteisön sosiaalinen pääoma suorastaan rajähtäisi uudelle tasolle, ongelmiin löydettäisiin uusia näkökulmia, yhteinen päämäärätavoitteisuus kasvaisi. Nyt neljäntenä päivänä ryhmät (joissa jäsenet ovat eri kuin eilen) toimivat saumatta. Yritysten uudet toimintatavat vaatisivat juuri tälläista ravistusta: ongelmat olisivat yhteisiä ja ratkaisut löydetään ja tehtävät tehdään valmiiksi. Ei mitään pistäytymisyhteiskuntaa vaan todellisuutta! Voihan tietysti olla niinkin, että tänne Otavan Opistolle on tullut kaikkien loistavin joukko ihmisiä, mitä olla voi, mutta ehkä yhtä loistavia on muuallakin. Tässä olisi yhteisen osuuskunnan tai yrityksen perustamisen paikka: viiden päivän talkoita yrityksille toimintatapojen muuttamiseksi ja luovien ratkaisujen= innovatiivisuuden kasvattamiseksi!

maija

Tiistai 2.3.2010

Erittäin tuloksellinen päivä. Katsoimme ja kuuntelimme juuri päivän tuotokset, nettisivut, lehden, videon ja äänituotoksen, ja uskomattoman hienoja aikaansaannoksia on tehty tänään. Lisäksi on syöty herkulliset ateriat.

Tosi hienoa nähdä, miten hyvin talkoomalli toimii ja miten nopeasti toisilleen oudot ihmiset ryhtyvät tekemään yhteistä tuotosta. Huomenna jatketaan!

Liisa

Maanantai 1.3.2010

Luotsikoulutus on hyvässä vauhdissa Otavan Opistolla. Ensimmäisen päivän tuotoksia ollaan jo tekemässä, päiväkahvit on juotu ja kohta pisteytetään illan ruokalista.
Kun oli tultu Otavan pikkubussilla Mikkelin asemalta ja noudettu uudet t-paidat Matkahuollosta, päästiin majoittumisen ja ruokailun jälkeen työtilaan, jossa käytiin esittelykierros läpi. Oli hienoa huomata, että moni oli tullut luotsikoulutukseen siksi, että piti talkoomallia kiinnostavana ja omaa ammattitaitoa avartavana. Hyvä pohja viikon työlle. Kun oli puhuttu välttämättömät alkupuheet kalustettiin tilaa uudelleen niin, että saatiin tykit käyttöön ja ryhmät toimimaan luontevasti yhdessä.
Otavassa on rauhallista, kun lähes kaikki muut opiskelijat ovat hiihtolomalla. Minnalta Australiasta saatiin toivotukset viikon työputkelle.
Päivän tuotokset katsottiin yhdessä klo 21.30, huomenna jatketaan!

Liisa

Perjantai 26.2.2010

Luotsikoulutuksen tavaroiden pakkaamista ja ohjelman hiomista. Koulutukseen on tällä hetkellä tulossa 16 hlöä, katsotaan tuleeko viikonloppuna määrään muutoksia?

Iso matkalaukku on sulkemista vaille valmis. Tällä lumikelillä viemme sen taksilla asemalle, sillä mukana ovat painavat kirjat ja oppaat sekä tietenkin peruskalustoomme kuuluvat tykit ja titokoneet. Otavaan ei onneksi tarvitse viedä papereita ja muita pikkutavaroita, ne saadaan paikan päältä.
Lisävääntöä myös raporttia varten. Saimme ohjeita ja neuvoja, onneksi on vielä muutama päivä aikaa, joten eiköhän saada luvut täsmäämään...
Maanantaiaamuna junalla Mikkeliin, toivottavasti aikataulu pitää!

Liisa

Torstai 25.2.2010

 Sitä toivoisi saavansa paljon enmmän aikaiseksi, kuin mitä saa. Jotenkin tuntuu, että päivä, jolloin on täyttänyt lomakkeita tai kirjoittanut talkooselostuksia, on ikäänkuin valunnut hiekkaan. Vaikka molemmat työt on tehtävä, sillä ilman byrokratiaa ei olisi rahoitusta ja ilman selostuksia ei olisi konseptin kehittämismateriaalia.
 Se on nyt tämän saadun kokemuksen perusteella selvää, että konsepti on kirjattava ja kuvattava ihan tarkkaan, näin luotsi selviää monesta kohdasta helpommin.

Liisa on taistellut eura-raportin kanssa ja ensikertalaisille ohjeet ovat kyllä sumeat. Ensin kysytään alkavia koulutushenkilöitä lukumääränä ja sitten yht´äkkiä, samassa luvussa tehtyjä koulutus- ja työpäiviä! Koskevatko kysymykset samoja henkilöitä? Eihän koulutuksesssa olevat tee työpäiviä, vaan työntekijät. Lasketaanko ne sitten tässä sarakkeessa yhteen? No, Liisa varmaan valvoo ensi yön ja yritää selvitä tästä ongelmasta. Minä sitä vain hipaisin nyt, katsotaan sitten huomenna uudelleen.

 Kiire tulee kuitenkin, sillä maanantai-perjantai olemme kaikki kolme luotsia luotsikouluttamassa Otavan Opistolla ja sitä pitää vielä huomenna hioa - ja ensi yönä.  Jätämmekö siis aina kaiken viimetippaan? Ehkä, mutta toisaalta on tässä koko ajan ollut kädet täynnä töitä. Ja luonteemme mukaisesti asiat vellovat päässä niin kauan, kunnes selviävät. Ja yöllä sitten eniten. Pidänkin nykyään vihkoa yöpöydällä, että voin kirjoittaa esiintulleen ajatuksen heti ylös, näin voi toivoa saavansa hetken päästä unesta kiinni.

Ajatukset eivät nyt niin kummoisia ole, esimerkiksi pari yötä sitten mietin mm. miten saisimme aikaan tietotaitotalkoiden ikiomia kangaslautasliinoja muistoksi talkoista. Nettihaualla ei löytynyt lautasliinan tekijöitä, mutta saimmehan paidat. Ja oikeastaan, miksei löytämämme yritys tekisi myös hankkimastamme lakanakangaasta lautasliinoja? Pitääpä kysyä....

Kun tämän ajatuksen oli kirjannut ylös, pullahti uusia ajatuksia:

• Jokaisen talkoon jälkeen on lähetettävä uutiskirje talkoolaisille ja nostettava uutiskirjeeseen kuvagalleria ja talkootuotokset...
• Talkoissa on yhä enemmän etäosallisujia, eli osallistujia, jotka kirjoittavat lehteen, mutta eivät juuri talkoopäivinä ehdi paikalle, pitäisikö heidät kirjatakin etäosallistujian koulutukseen? Eikö se olisi avoimen oppimisympäristön mukaista?...
• Miten tietää, onko talkoolainen tosissaan, kun kieltää kuvansa laiton nettiin tai lehteen? Jos kuitenkin myöhemmin osoittautuu, että juuri tämä olikin tärkeä asia?...
• Pitääkö talkoiden tavoitteiden piilosuunnitelma kertoa etukäteen, kuten esim. toimeentarttuminen, kaaoksesta selviäminen, epävarmuuden sieto - kaikki tulevaisuudessa tärkeitä taitoja?...
• Pitääkö talkoovaatimuksiin kirjata  ehdoton vaatimus yhteisestä sisältötavoitteesta? Se motivoi tekijöitä, se auttaa arvostamaan kaikkien tekemistä ja kaikkea tekemistä, mitä valmiiksi saaminen edellyttää, sen avulla aloittelijakin osaa eli talkoiden hyvät käytänteet itseasiassa edellyttävät juuri sitä yhteistä visioita, yhteisesti haluttua sisältöä! Mieleen tuli kertomus kivehakkaajasta, joka rakensi katedraaalia..
• Yhteisö oppijana on ihan eri asia kuin yhteisön eri jäsenet oppijoina. Kun yhdessä opitaan kokonaisuus ja nähdään jokainen työsuorite, opitaan myös arvostamaan toisten töitä ja se tuo tekemiseen iloa. Ja tämän jälkeen voi itsekukin erikoistua vaikkapa taittajaksi, kirjoittajaksi, autonkuljettajaksi, kurkkujen kuorijaksi tms. Kaikkia tarvitaan yhteisen tavoitteen valmiiksi saamikseksi.
  

• Onko maksuttomat blogisivut yhteisöille hyviä? Tätä mietin, vaan ei ratkennut asia. Ilmoituksista sivuilla en kuitenkaan pidä!

Jokaiseen kysymykseen löytyy aikanaan vastaus, varsinkin kun niitä yhdessä pohdimme tekemisen lomassa. Mutta näkyykö tämä itselle työsuorituksena, palaan alkupohdintaan, miten saisin nopeammin enemmän aikaiseksi?

Maija


Keskiviikko 24.2.2010

Valmistaudutaan ensi viikon luotsikoulutukseen ja päätettiin hankkia t-paidat. Johanna teki hintavertailut ja ihmeteltiin nettikaupassa olevia ehtoja, kunnes Maija keksi, että lähikorttelissa on paikka, jossa voi painattaa. Marssimme sinne painettava kuva tikulla, ja hankinta onnistui melko sutjakasti ja lisäksi erittäin kilpailukykyiseen hintaan, Otavaan toimitettuna.

Vaikka netistä tilaaminen onkin nykyään helppoa ym, tässä paitahankinnassa oli erittäin olennaista päästä hipelöimään materiaaleja, näkemään kauluksen muoto ja resori sekä naisten paitojen leikkaus ja havaitsemaan vielä trikoon neulostyyppi. Viimemainitulla on nimittäin merkitystä painokuvan laatuun: ribbineulos venyy ja hajottaa kuvan tai ainakin levittää sitä sivusuunnassa. Oli tosi tärkeää päästä ihan livenä kauppaan tekemään valintoja ja neuvottelemaan henkilökunnna kanssa, mikä ainakin minulle oli tärkeä oppi...

Tein luovan oman versioni seurantalomakkeen täyttömateriaalin käsittelystä yhdistetyllä exel- ja ruutupaperityökalulla, lisäksi tarkistelin asiaan liittyviä yksityiskohtia puhelimitse ja sähköpostitse. Minua ei yllättänyt yhtään, että Euran "tarkistus"painike antoi monta riviä punaisia kommentteja, joten homma jatkuu illlalla kotona ja mahdollisesti vielä huomennakin, ellen onnistu hiljentämään tarkistuspainiketta. Toisaalta, virheet on mahdollista löytää, kuten huomasimme eilisessä sudoku-sovelluksella tehdyssä päiväjärjestysversiossa.

Liisa

Tiistai 23.2.2010

Luotsikoulutuksen päiväjärjestyksiä värkättiin porukalla pitkän kaavan kautta, mutta nyt näyttää hyvältä niin, että maanantaina päästään hyvin hommien alkuun ilman että tarvitsee käyttää paljon organisoitumiseen aikaa.
 Samalla pohdittiin ensi viikon sisällöllisiä asioita, selvitettiin matkustamista ja varustelua ja tilattiin kolme roll-upia valkokankaiksi. Nyt pohditaan Mikkeliin menemistä, koska junien aikataulut ovat viime aikoina olleet "liukuvia". Johanna päivittää oppaiden taittoja.

Liisa

Maanantai 22.2.2010

Hyvan talkoiden jälkihoitoa, Mielenterveysseuran talkoiden suunnittelua, Otavan viikon valmistelua ja muitakin juoksevia asioita.
Hyvä palaveri Robertin kanssa, saatiin taas asioita kohdalleen ja analysoitiin talkoiden isoja ja pienempiä juttuja. Tehtävälistakin kasvoi.

Liisa

Lauantai 20.2.2010

Koko päivä on pakerrettu Hyvalle esite- ja muuta tekstiaineistoa, ja kohtapuoliin saadaan käsiin valmiit tuotokset. Kaiken ahkeran tekemisen ohella on käyty hyviä keskusteluja sekä Hyvan (Hyvinvointivaltion vaalijat) tärkeistä teeseistä että talkoiden perusperiaatteista.
Susanna havainnoi ja kyseli osallistujien tuntemuksia, tutkimukseen alkaa olla kasassa monipuolista materiaalia. Ulkona talven pakkasennätyksiä, vihanneskeittoon ostetut persiljat eivät tykänneet kylmyydestä ...



Minkä puun juurelle kirves on laitettu?
Perjantai 19.2.2010

Turun talkoiden analyysia ja palautetta, kaikenlaista sunnittelua ja roll-upien aineistojen valmistusta. Hyvan talkoot illalla ja lauantaina, ja talkoot ovat sujuneet hienosti.
 Susanna on mukana tutkimassa, käytiin hyviä keskusteluja tutkijan havainnoista. On tosi hienoa, että meitä tutkitaan. Huomenna jatketaan.

Liisa

Keskiviikko 17.2.2010

Tulevaisuuden taidoista yksi tärkeimmistä lienee epävarmuuden sieto. Jo tänä päivänä monella työpaikalla, jopa kodissa, elämä on epävarmempaa kuin aiemmin, seuraavaa vuotta ei voi suunnitella, tuskin seuravaa päivääkään, kun asiat tapahtuvat nopeasi ja ennalta arvaamattomasti.
 Toisaalta sanalasku: hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, pitää vieläkin paikkansa. Usein vain unohdetaan, että suunnittelukin vie aikaa ja resursseja. Ja miten suunnittelet, jos et tiedä mihin suunnittelet?

Muistan kun joskus 30 vuotta sitten suunnittelimme  pitkät talvi-illat nuorisoseuran kesäretkeä. Teimme valmiit ruokalistat, pysähdyspaikat, ruoka-aineiden hankintahetket, leirinuotiot, museokäynnit jne. Koitti se kesä ja se matkakin vihdoin. Sattui vain niin mukavasti, että silloin kun olimme suunnitelleet iltalätynpaistoa, satoi rakeita, kun oli tarkoitus kiertää museoita, oli paahtavan kuuma jne. Ja me pidimme suunnitelmasta kiinni, olimmehan uhranneet sen tekoon niin paljon aikaa ja vaivaa. No ei niin pientä pahaa ettei jotain hyvääkin: Opin, että turhia detaljeja ei pidä suunnitella, seikkailulle ja joustolle pitää jättää varaa, tilaisuudesta pitää voida ottaa kiinni. Luulen, että jos on kokemusta, niin yksityiskohtien suunnittelua ei tarvita lainkaan.

Toisaalta elämän olosuhteet muuttuvat, uudet asiat tulevat tärkeiksi, uusia asioita ilmenee koko ajan ja uusia asioita voi tai ei voi ilmetä koko ajan. On hyvä olla pohjasuunnitelma, visio siitä, mitä tekee. Tai vielä tärkeämpää on olla tiedossa, tiedostettuna, ne arvot ja perusperiaatteet, joiden mukaan toimii ja elää. Tosin näitäkin pitää puntaroida ja kyseenalaistaa aina silloin tällöin.

Antaako koulu ja opiskelu eväitä epävarmuuden siedolle, tilaisuuteen tarttumiselle, aktiivisuudelle? Vai onko kaikki etukäteen suunniteltu niin hyvin, että mitään uutta ei voi ilmetä, mitään odottomatonta ei voi tapahtua?  Tätä sitä ihmettelee jopa itk-päiviä odotellessa!
maija


Tiistai 16.2.2010

Viikonlopun talkoiden paperitöitä ja prosessin analysointia. Kaikista talkoista opimme itsekin, ja siksi kirjoitetaan talkootarinat. Niissä tulevat näkyviksi hyvät ja huonot jutut ja ratkaisut ja on mahdollista välttää virheet seuraavissa talkoissa.
Kuvagalleria kertoo paljon talkoiden tunnelmasta ja tekemisen meiningistä, pitää vain muistaa ottaa nitä kuvia. Kuvaaminen taas tahtoo usein unohtua, kun on niin paljon muutakin muistettavaa ja yksien talkoiden aika on niin kovin lyhyt.

Liisa


Lauantai 13.2.2010 Junassa

Kotimatkalla Open Zonen maahanmuutajien täydennyskoulutuksen talkoista. Aina talkoiden jälkeen on jotenkin "rätti"-olo, vaikka toisaalta helpottunut, ohi on ja ainakin jotenkin onnistuivat! Minusta moni koki ahaa elämyksia ja tuotoksiakin saatiin.
Tosin esimerksiki pienryhmän lehti jäi minun koneelleni, sillä päivät olivatkin meidän luulemiamme tuntia lyhyempiä. Ja se on iso aika editointeja ajatellen. Mutta onneksi ryhmä tapaa toisensa ja voi silloin nauttia lopputuotoksistakin.
Kyllä laitteillakin on aina osuutta asiassa, tykit eivät sovi, koulujen koneisiin ei saa laittaa scribuksia tai muita ohjelmia, nettiyhteydet pätkivät jne. Mutta vielä saamme nauttia hyvästä kokkivideosta. Jos video on yhtä hyvää kuin afrikkalainen ruoka, niin eipä ole valittamista. Videon teko on siten hidasta puuhaa, että aina näytteleminen ja kuvaaminen vie oman aikansa ja editoinnille jää talkoissa  vain niukasti aikaa. Tärkeintä on, että opitaan tuntemaan toisiamme, toimimaan yhdessä ja nähdään tietotekniiikan mahdollisuudet. Yhdessä tehden syntyy luottamusta ja sen kokemista, että ennen kaikkea olemme ihmisiä eri kulttuuritaustoista riippumatta. Minusta se on hieno asia! Kiitos Open Zone tilaisuudesta kokea yhdessä vuorokauden mittainen yhdessäolo ja yhdessä tekeminen!

Maija




Keskiviikko 10.2.2010

Omien nettisivujen kehittämistä, analyyttistä keskustelua talkoiden organisoinnista, työlistan päivittämistä, maksatushakemukseen liittyvien tietojen kokoamista, monenlaista viestintää.
 Loppuviikolla on talkoot Turussa, sinne menevät Maija ja Johanna, ja ensimmäisen kerran on niin, ettei tarvitse ottaa kaikkia laitteita mukaan, vaan tykit ja koneet löytyvät talkoopaikalta. Roudaaminen on aika rankkaa, joten tulevat talkoot ovat tältä osin "helpot".
Työlistasta tuli aika pitkä, sillä meillä on työn alla luotsikoulutukseen tuleva julkaisu talkootarinoista, video-opas on vielä tekemättä, pohditaan mahdollisia muita julkaisuja, tarkistetaan muistitikkuja ja ohjelmia, täydennetään taulukoita.

Liisa

Maanantai 8.2.2010

Väliraportti lähti Rovaniemelle, kun pääsimme lähettämään sen Euran kautta. Seurantaraporttia ei päässyt vielä tekemään, mutta tilastoja ja tietoja koottiin sivujen avautumista odottamaan ja maksatushakemusta varten.
 Kuitteja järjestykseen ja talkoosivuja ajan tasalle lauantaisten talkoiden osalta. Samalla analyysia muutamista lehtiartikkeleista, joista saatiin ajatuksia talkoita  varten. Facebookista kysellään talkoissa, sanomalehtiviikkoon liittyvä artikkeli taas väittää että yhteisöpalvelu ei ole tiedon väärti, koska fb:ssa ja twitterissa journalismi jää yksityisasioiden jalkoihin. Olen samaa mieltä. Pulmakulmaa täydennettiin.

Liisa

Lauantai 6.2.2010

Viestintäkasvatuksen seuran Kevättuuttitalkoot ovat täydessä vauhdissa. Lehti syntyy ja ohessa keskustellaan kesän viestintäleirin käytännön ratkaisuista, eli leirimallia kehitetään koko ajan.
Koska leirimalli on talkoiden taustalla, samalla kehitetään talkoomallia. Talkoolaiset tuntevat hyvin toisensa, joten ideat lentävät vapaasti ja valmista syntyy. Vaikka lähtökohta on hyvä (yhteinen motiivi, tutut ihmiset, tuttu aihe) , silti koko päivä kuluu hulppeasti, että saadaan 16-sivuinen lehti valmiiksi. 

Liisa

Perjantai 5.2.2010

Liputuspäivä, eikä luntakaan tullut lisää. Talkoiden selvitystöitä, tavaroiden purkua, paperitöitä ja nettisivujen päivitystä. Aina talkoiden jälkeen käydään myös palautekeskustelu, että oppisimme virheistä ja muistaisimme hyvin menneet asiat.
Kirjoitamme kyllä kaikista talkoista talkookertomuksen, johon kirjaamme kaikki tärkeät seikat, keskustelu oli tämän kirjoitushomman pohjustusta. Teimme myös talkoille facebook-ryhmän, johon liittyi jäseniäkin, aika nopeasti lisäksi. Facebook-ryhmän luominen oli myös meille opiksi, sillä asiaa on meiltä talkoissa kysytty.
Susannan havainnot tutkimuspäiväkirjassa puhuttivat myös meitä. Huomenna tehdään talkoilla Viekkaan kevättuutti ja siihenkin valmistauduttiin.

Liisa

Torstai 4.2.2010

Lapsi2000 -nettitalkoissa Espoossa. Päivä on jo pitkällä iltapäivällä, koko ajan on tehty tiiviisti töitä ja nettisivuilla lakaa oll ajo monipuolista sisältöä.
 Rohkeasti kokeillaan, että löytyy hyvät toteutusmuodot. Parhaillaan valmistuu myös ruokaa.
Hyvät tilat, riittävästi kokeita ja tykkejä ja innostunut porukka, hyvien talkoiden perustekijät.

Liisa


Keskiviikko 3.2.2010

Kiirettä on pitänyt niin, ettei ole ehtinyt päiväkirjaa kirjoittaa. On selvitelty menneiden talkoiden paperipuolta ja valmisteltu seuraavia, huomenna mennään Espooseen koko päiväksi.
Minna oli eilen viimeistä päivää hommissa, loppuviikosta on lento Australiaan ja vuoden opiskelu siellä. Hän lupasi seurata ja kommentoida meitä verkon kautta, varsinkin, kun opiskelutkin liittyvät mukavasti aiheeseen. Olli on päässyt hienosti luotsaamisen makuun, mutta tauti kaatoi vuoteeseen eikä pääse huomenna mukaan.
Kävin myös hakemassa junaliput maaliskuuksi kipuyhdistyksen talkoisiin Rovaniemelle, kun on paras keväthankikeli ja saattaa tulla junapaikoista pulaa, jos jättää viime tinkaan.

Liisa

Maanantai 1.2.2010

Viikonloppuna oltiin pitämässä nettitalkoita Järvenpäässä, Keski-Uusimaan mielenterveysseuran ihmisten kanssa. Oli taas tulokselliset ja lämminhenkiset talkoot ja ilmeisesti jatkoa on tulossa, sillä talkoolaiset miettivät mallia muihinkin yhteisöihin, joissa toimivat.
Lumipalloefekti saattaa olla syntymässä. Lisäksi valmistelimme torstain talkoita Espooseen. Aikaa kului taas kuukauden vaihteen paperihommiin, pakollisia ja tarkkuutta vaativia...

Liisa

Torstai 28.1.2010

Eilinen päivä meni uusia talkoita organisoidessa, sillä yhtäkkiä meille tuli useita talkoopyyntöjä sekä vanhojen tuttujen kautta että ihan vaan yhteydenottolomakkeen kautta. Tänään päivitin kalenteria, uusia talkoita on tiedossa mielenkiintoisissa paikoissa ja mielenkiintoisin teemoin.

Tiistaina minua haastatteli Tuusulanjärven Viikkouutiset, juttu ilmestynee ensi sunnuntaina. Toimittaja innostui talkooajatuksesta niin paljon, että odotan jännityksellä, millainen juttu kohtaamisestamme syntyi, saattaa tulla talkootilauskin.
Raportointiakin pitäisi kuukauden loppuun mennessä tehdä, mutta lääninhallitusten uudelleenorganisoinnin vuoksi systeemit ovat vielä vähän epäjärjestyksessä eikä sähköisiin lomakkeisiin ollut pääsyä. Saimme tiedon, että ensi viikolla tulee uutta ohjeistusta ja uusia määräpäiviä. Hyvä niin, sillä nytkin on viikonlopussa vähän ruuhkaa, kun Järvenpäässä on K-U:n mielenterveysseuran nettitalkoot.
Eilisissä viestittelyissä Rovaniemen kanssa kävi ilmi, että Olli P, jonka kanssa on tehty yhteistyötä, siirtyykin toisen työnantajan leipiin ja yhteistyömme päättyy. Olli lähetti kiitoksia ja terveisiä hankkeellemme. Mekin kiitämme Ollia hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme myötätuulta uudessa tehtävässä.
Eilen postitettiin myös Nettisivuoppaita, joita saatiin painosta korjattu lähetys. Nettioppaita odotetaan monilla talkoopaikkakunnilla, sillä nettitalkoot ovat olleet syksyn mittaan suosittuja, ja opas on ollut vasta menossa painoon.
Raportointiasioita selvitellessäni kertasin hankkeen Projektiapulaista, jossa mainittiin, että hankkeella pitää olla projektipäiväkirja. Hätkähdin vähän, sillä meillä ei juuri tuon nimistä tuotosta ole. Arvelen kuitenkin, että meidän hankkeemme on riittävän hyvin dokumentoitu, sillä pidämme tätä talkoopäiväkirjaa, olemme tehneet erilaisia oppaita, parhaillaan kokoamme talkookertomuksia, joissa jokaisista talkoista on kuvaus ja "opetukset" eli muistiinmerkinnät, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Teemme tällä tavoin hiljaista tietoa näkyväksi ja työkaluksi tuleville luotseille.
Nyt pakkaan huomisen talkoiden  tavarat!

Liisa

Tiistai 26.1.2010

 Maanantaina meillä oli parin tunnin puhelinneuvottelu itk-päivien foorumiesityksestä Leenan, Mikan, Susannan ja ak:n kesken. Suunnittelemme dialogia yhteisön oppimisen ja verkosto-oppimisen välillä/kesken. Mietimme yleisön mukaanottoa keskusteluumme. En oikein pitänyt ajatuksesta, että twitterillä osallistutaan. Enkä osannut argumentoida itseäni edes itselleni. Niinpä pohdiskelin itsekseni ääneen aamukahvia juodessa ja hain oikein kynän ja paperin ja kirjoittelin haja-ajatelmia, etsiskelin itsestäni, miksi jotain ajattelen ja löysin muutaman hajatelman:


Itk-päivien paneelista:

• -ehkä siksi en pidän twittereistä yms paneelikeskustelussa, että se joukko, jonka puolesta puhun tai luulen puhuvani, talkoolaiset, eivät käytä facebookia tai twitteriä tai kirjoitele nettiin, he ikäänkuin jäävät pimentoon ja quiquilijat varastavat tämän ainoan keskustelun...
• -vastailu nettiviestihin on hiukka sama kuin normaalissa keskustelussa koko ajan lukisi sähköpostia, tekstareita, facebookia jne. (jota minä siis teen jopa paneeleissa ja häpeän)
• -kunnioitus keskustelua ja sitä tilanetta kohtaan - siitä on nykyään puute, enkä haluaisi enää lisätä tuota puutetta (ei ehkä vielä nyt niinkään, mutta tulevaisuudessa, ja kun nyt tulevaisuudessa aina elän)
• - ongemani (huom -ni) onkin se, että olen nämä asiat elänyt kuvitelmissani, kirjoituksissani ja toimissani jne aiemmin ja nyt etsin taas tulevaisuutta. Nyt nuo aikaisemmat kuvitelmani ja esimerkkinikin ovat täällä ainakin joillakin, ehkä 20%lla.Ja on taas aika katsoa tulevaisuuteen, millaista sellaista haluamme
• -jos ajattelen näitä talkooporukoitani ja niiden tulevaisuutta, niin jatkossakin tarvitaan lämminhenkistä, innostavaa yhdessä tekemistä ja siihen keskittymistä - niin heillä kuin kaikilla
• -jos ajattelen, miten he tekevät yhdessä vaikkapa historiankirjoitusta, niin heillä on mukana kuvia, tekstejä, muistoja ja jos he tarvitsevat lisätietoja he soittavat ja kysvät ja ottavat vastaan sähköpostilla. Mutta tekijäporukka on yhdessä tekemässä. Heillä on hauskaa ja kotoista. Tapahtumasta sitten kerrotaan kotona, töissä, turuilla ja kuvia näyttäen ja uudellen eläytyen. Elielämyksellisestä kokemuksesta yhdessä - siitä on kyse ja siitä on puute.
• -saammeko tämän välitettyä? Ei siis neuvoja ja ohjeita ulkopuolelta vaan vastauksia, jos kysymme vaikkapa jotain? Sillä tämä on meidän juttu, jonka haluamme esittää..
• - vielä: olen itse sellainen häirikkö, joka huutelee väliin, ei pyydä puheenvuoroja ja häpeää tätä . Joten ei lisää mahdolisuuksia hävettävään käyttäytymiseen
• - siis, jos on tarve, niin yhteys, ei vain sen tähden, että joku ei jaksa kuunnella, sillä aina voi lähteä pois. Kysehän ei ole koulusta, jossa opettajan on pakko viihdyttää oppilaita, saada heidät kiinnostumaan ja osallistumaan. Jos olemme tylsiä, mitäänsanomattomia keskustelijoita, ei se quikulla parane!
• - edelleen kaipaan jäsennystä siihen, millainen etäosallistuminen sopii mihinkin tilaisuuteen.

Susanna vastaili tähän ensin sähköpostilla lähettämääni pohdiskeluun:
 " Hei,

..uskon ymmärtäväni mitä ajattelet. t3 hankkeessa tietotekniikan omaksumisessa ja siihen tutustuttamisessa on vahvasti tekijöitä kunnioittava ote ja samalla tekemisessä ja omaksumisessa rakennetaan keskinäistä luottamusta ja eräänlaista "samarytmisyyttä". Tämä on sitä tekemisen näkymätöntä ja pinnan alla tapahtuvaa juttua...tämän välittäminen on kyllä tärkeää..se kun on jotain mikä ei ole sanallista..ja on erityisesti t3 omaleimaista ja eritystä.

Varmaan löytyy tapa, jolla saamme mahdollisimman hyvin tätä välitettyä ja samalla pidettyä yleisön mukana. Toisaalta ehkäpä tämä mitä  kuvailit onkin sitä yhteisöllisyyttä..ja sitten näiden uusien työvälineiden kautta tilanteeseen tulee tämän keskustelun / "väittelyn" toinen puoli - nopearytminen ja verkottunut toiminta...
t. susanna "

Minusta Susanna ehdotus on hyvä, jos vain jotenkin onnistumme näyttämölliseti esittämään tämän eron siten, että kuulijat ymmärtävät miksi. Siinä meillä haastetta itk-päiviä ajatellen!

maija





Maanantai 25.1.2010

Viime viikon lopulla oli hyvä palaveri Lohjan tulevista talkoista, monta ideaa jäi muhimaan ja odottavat vahvistamista. Johannan harjoitteluasiakirjat viimeisteltiin, hän on meillä opiskeluun liittyvässä harjoittelussa ja tekee video-oppaan.
Muut oppaat ovatkin jo valmiina.
Tänään organisoitiin Rovaniemen ja Järvenpään talkoita, jälkimmäiset jo loppuviikosta, Rovaniemen kipuyhdistyksen talkoot maaliskuun loppupuolella.

Liisa

Keskiviikko 20.1.2010


Tavoittaako verkkomarkkinointi täsmäkohteita, mietiskelen luotsikoulutuksen markkinointia ajatellen. Nyt tuo sivumme osoite on fb:ssä Villen, minun, Liisan ja aktiiviryhmän laittamina. Mutta fb:ssä tieto saattaa valua aika nopeasti ohi eikä saavutakaan niitä, joita toivoo. Sen sijaan tieto saattaa saavuttaa ison määrän ihmisiä ja näyttäytyä markkinoinnilta. Tämä on minusta yleisempikin ongelma sosiaalisen median kentällä. Se lukee, joka sattuu paikalle ja ne, joiden haluaisi lukevan ko. asian, eivät ehkä näe sitä koskaan, he ehkä eivät edes käytä fb-liittymää. Kaipa tämä on yleinen ongelma tiedon lähettäjän näkökulmasta. Jos tietäisi tarkalleen, kenelle tieto on tarkoitettu, lähettäisi sen joko kirjeelle.
sähköpostilla tai soittaisi. Mutta sitä tietoa ei nyt juuri ole. Nyt toive on siinä, että ainakin näiden sivujen harvalukuinen joukko tietää luotsikoulutuksesta ja vie palloa eteenpäin tarvitsijoille.  Toki lisäksi pitää puhua asiasta, lähettää sähköposteja jne. Hetky-lehteenkin tulee ilmoitus.
Jotain pitäisi vielä tehdä, mutta mitä? Jos sinulla on ehdotuksia, laitapa kommentia tuolta oikean palkin linkistä tai sitten suoraan sähköpostiini: .

Toinen asia, mikä ihmetyttää, kummastuttaa on se, kuinka hitaasti sitä oppii uutta käytäntöä. Juhan väitöstilaisuudessa vastaväittäjä aikoinaan 90-luvun puolivälissä totesi, että tavat ja tottumukset ovat paras selittäjä ihmisen käyttäytymiselle. Tämä selittää sitäkin, miksi on niin vaikea saada muutosta toimintatapoihin. Järjen mukaan haluaisi toimia toisin, mutta sitten sitä aina repsahtaa vanhaan. Kun näin on, niin pitäisiköhän talkoitakin tehdä yhdelle yhteisölle useita? Sopiisikohan tämä selitys myös sille,e ttä kun on aloittanut jollain tavoin sivujen tekemisen, niin niiden muuttaminen toisenlaisiksi on jo isompi asia, pitää ottaa ihan itseään niskasta kiinni. Ja että luovuus lähtee siitä, että kyseenalaistaa tapansa ja tottumuksensa? Toisaalta ei arkea voi elää ilamn rutiineja, hulluksihan sitä tulisi. Ehkä oleminen ja tekeminen on tasapainoilua muuttumisen ja rutiinien välillä?
maija




Tiistai 19.1.2010

Kiirettä piti, kun oli melkoinen kuittishow järjestettävänä, ja luulin lisäksi hävittäneeni yhden kuitin. Ei ollut häviksissä, mutta oli niin tiiviisti tarttunut toisen kuitin taakse, etten heti havainnut.
Nyt ovat kuitit matkalla Annen käsittelyyn...

Tupun talkoolaiset, erittäin motivoituneet, ovat kiitelleet talkoita facebookissa runsassanaisesti. Saa nähdä, tuottaako fb uusia talkootilauksia. Rovaniemen ja Keski-Uusimaan talkoita tuupattiin eteenpäin.

Liisa

Maanantai 18.1.2010

 Jo muutama palaute on tullut kommentointipalstan kautta. Harry Piela tiedustelee, että onko maaliskuun alussa pidettävä luotsikoulutus 7 kertaa yksi päivä vai 7 päivää. Vastaus on, että nykyisen suunnitelman mukaan se on ma-pe, eli 5 koko pitkää päivää, eli aamusta iltaan ja vain yksi luotsikoulutus.


 Nyt on kyllä aika laittaa koulutuksesta  viestiä eri paikkoihin. Hyvä teksti pitää vaan ensin tehdä. Luotsikoulutuksen tavoite on kouluttaa uusia luotseja talkoita pitämään. Koulutus sujuu talkoiden mallilla, pari ensimmäisä päivää "vanhat" luotsit luotsaavat ja kolmena seuraavana päivänä  he ovat talkoolaisia ja kukin luotsaa aina puolipäivää... Tehdään viitenä päivänä kaikki tuotokset ja harjoitellaan. Ja joka päivä tehdään itse ruoat ja jokainen vetää vuorollaan pisteytyksen jne.  Mitenkähän tämän kirjoittaisi vetävään muotoon?

Maija



Lauantai 16.1.2010

Tuusulan puolesta ry:n nettitalkoot ovat sujuneet aamusta lähtien erittäin intensiivisissä merkeissä, sillä motivaatio on todella korkealla, koska yhdistyksen vanhat nettisivut ovat uudistamisen tarpeessa.
 15 henkilön voimin on pakerrettu koko päivän, ja selvästi näkyy, että ryhmä on lähes itseohjautuva, kun motivaatio on riittävän korkea.
Näistä talkoista seuraa varmaankin useita muita talkoita, sillä porukka on "hoksautunut" ja vie tietoa talkoista yhdistystensä hallituksiin. Päivä on talkoolaisten mielestä kulunut tosi nopeasti, hauskaa on ollut ja yhteishenki lujittunut.

Liisa


Perjantai 15.1.2010

Tuusulan teknisen toimen nettitalkoot saatiin päätökseen, runsaan puhumisen ja asioiden prosessoinnin kautta. Talkoolaiset korostivat, että "hoksautusta" tuli enemmän kuin kerralla pystyy sulattamaan, vaatii kuulemma paljon kypsyttelyä.
 Lisäksi kiitettiin tunnelmaa, ja lihapulla-aterian ruokapöytäkeskusteluna lähes yksimielisen pohdinnan tuloksena oli, että emme vanhoina halua syödä aterioitamme yksin styroks-laatikosta 50 km:n ruokakuljetuksen päätteeksi, vaan haluamme syödä lähiruokaa hyvässä seurassa. Raha ei voi olla ainoa arvo, jolla päätöksiä ruoasta tehdään. Pisteytys saattaisi tehdä näkyväksi näitä muitakin arvoja kunnallisessa päätöksenteossa.

Liisa

Torstai 14.1.2010

Torniossa Aktiivin kokouksessa esiteltäessä tätä talkoopäiväkirjasivustoa avoimena tiedonvirtana tuli pyyntö kommentointimahdolisuudesta. Mietimme Johannan kanssa erilaisia ratkaisuja hävittämättä tämän päiväkirjaformaatin helpoutta lukea ja kirjoittaa ja säilyttää kaikki teksti myös myöhempään yhtenäisenä.

Jospa pyytäisimme kommentit sähköpostiin
 () ja sitten lisäisimme ne vaikka seuraavaan päiväkirjaan pohdintoina tms?
 Näin takaisimme sen, että kommentiin myös vastataan.Toimisikohan tämä? Nyt voi vapaasti kokeilla. Myöhemmin voin lisätä sähköpostikommentoinin mahdollisuuden eka sivulle pysyvästi. Toki nytkin voisi komentoida tuolla keskustelussa, mutta se ei ole ottanut tuulta. Samoin blogikin olisi mahdollista. Mietitään.


maija

Tuusulan kunnan teknisen toimen nettitalkoissa pisteytettiin, puhuttiin paljon ja "hoksautettiin" eli syntyi ymmärrystä, mihin nettisivuja oikeasti voitaisiinkaan käyttää, kun osattaisiin ottaa niistä kaikki hyöty irti. Päästiin tekemään jo hiukan sivujakin, mutta huomenna jatketaan, sillä yön aikana ideat kypsyvät.

Liisa



Keskiviikko 13.1.2010

Valmistauduttiin kaksiin loppiviikon tapahtumiin: Maija ja Johanna menevät Aktiivin kokoukseen Tornioon ja Minna ja minä kaksiin talkoisiin Tuusulaan.
Pakattiin tavaroita ja kerättiin materiaaleja. Nettiopas tuli painosta, mutta siitä puuttui sanasto, vaikka se oli vedoksessa. Onneksi Minna huomasi puutteen heti tuoreeltaan. "Jalostettiin" taulukoita ja lomakkeita ja testattiin niitä, että saadaan esiin kaikki tarvittava.

Liisa

Tiistai 12.1.2010

Samalla kun kokosin talkootaulukkoon hintatietoja, samalla mietiskelin edelleen nettisivujen merkitystä itsekullekin. Tuolla jokin aika sitten jaottelin sivujen tekijät mielenkiinnon perusteella seuraaviin ryhmiin: keskustelijat, vaikuttajat, tiedottajat, organisoijat, informaatikot, tiedon etsijät, kauppiaat. No mutta entä lukijat? Keskustelun seuraajat (blogeja lukee 34% 14-74 vuotiaista ja kirjoittaa 4%),
yhteiskunnallisen tiedon etsijät, mm vaalikoneiden käyttäjät, tiedon etsijät, esimerkiksi tavaroista (86% internetin 14-7v käyttäjistä, tapahtuminen tietojen etsijät, yleistiedon etsijät (55% internetin käyttäjistä), tavaroiden osto (käytettyjen tavaroiden osto 20%). Sosiaalinen media on sitten vielä ihan oma juttunsa, Facebook toimii olemassa olevassa yhteisössä, jos kaikki jäsenet tulevat mukaan, nyt 30% 14-74v suomalaisista on käyttänyt facebookia tai muuta pikaviestintä.  Talkoissa aika harvoin on vielä ollut mukana ketään fb:n käyttäjä, puhumattakaan valtaosaa yhteisöstä.

Eri ryhmien vaatimukset netille ovat erilaiset: joku haluaa paljon lukijoita (vaikuttaja mm), joku täsmä ajantasatietoa (organisoija), joku  aina uutta (keskustelija, blogien lukija), joku yhteisöllisyyden lisäämistä, joku ulospäin näyttämistä jne. Melko varmaa on, että ainakaan vapaaehtoisesti ei juurikaan täytetä ja käytettä sivuja toisen mielenkiinnon mukaan, esimerkiksi bloggaajaa ei ehkä kiinnosta lainkaan myytävät tavarat ja tapahtumat - ainakaan sivujen tekemisen mielessä. Eikä juuri kukaan ole kiinnostunut täyttämään sivuja muiden tarpeita ajatellen.

Pohdiskelen näitä lähinnä talkoot mielessä: miten saamme yhdessä aikaan sivut, jotka elävät ja ovat ajantasalla ja täyttävät yhteisön vaatimukset? On ehkä tyydyttävä aina siihen, mihin läsnäolevat talkoolaiset sitoutuvat: tehdään vaan tapahtumakalenteri ilmoituslomakkeineen, jos se on se innostuksen kohde, rakennetaan vaan blogiketjut, jos se taas kiinnostaa, esitellään yhteisö, mikäli se on juuri kiinnostuksen kohde. Ja jos näiden sivujen ylläpitäjä ilmoittautuu talkoissa! Tyhjiä sivuja se ajatus mielessä, että täytetään sitten myöhemmin,  ei kannata tehdä. Eikä jakaa velvoitteita niille, jotka eivät edes talkoisiin ehdi.

Minusta aika kivasti Marja sanoi Hyvan sivuista puhuttaessa, että eikö riitä, että niille on koottu artikkeleita ja tietoja hyvinvointivaltiosta? Tällöin sivut ovat yhteisön yhteinen arkisto ja se on jo paljon enemmän kuin arkistot jokaisen jäsenen työpöydällä, lapparissa, muistissa jne. Ja jos asian näin näkee, niin silloin sivut täyttävät paikkansa, niiltä löytää tiedon, kun sitä hakee. Aiemmin ko sivuja rakennettaessa ainakin minä haaveilin räiskyvästä keskustelusta, vuorovaikutuksesta, livenä kuunneltavista esityksistä, elävistä sivuista, joilla jopa viihtyisi. Mutta miksi näin? Ehkäpä mielessä oli vaikuttajan rooli, joka näin kuvitteli keräävänsä isot joukot sivuille. Kuvitelmaa vaan. Ja kun kuvitelma ei onnistunut, niin ei jaksanut arkistoakaan ylläpitää. Eli parempi kunnolla vähän kuin rääpien paljon. Tänään tätä mieltä, huomenna ehkä toista.

maija




Maanantai 11.1.2010

Nyt on mediayhteys-sivuillamme pdf:t mm Hetkyssä ja eOppi-lehdessä julkaistuissa talkoita koskevista artikkeleista.

Edelleen olen miettinyt sanan koulutus ja oppimistapahtuma eroa. Itseasiassa mietintä alkoi, kun Susanna perjantaina kävi täällä ja pohdimme asiaa.

 Oppimistapahtuma on aika erilainen asia kuin koulutustapahtuma. Koulutuksessa on aina opettaja, joka kouluttaa, oppimisessa tilanne, missä opitaan - yhdessä tai yksin. Yhteisöllisessä oppimisessa
 jokainen oppii jotain, joko tilanteesta tai toisiltaan tai kokemuksesta.

 Nyt jos piirrämme nelikentän yhteisö - yksilö pystyakselilla ja vaaka-akselilla oppimistapahtuma - koulutustapahtuma, niin tietotaitotalkoot asettuu selkeästi kentään yhteisö - oppimistapahtuma. Yksilön oppimistapahtuma tapahtuu yksilön itsensä toimesta kokemuksen, lukemisen, opiskelun, elämän avulla. Yksilön koulutustapahtuma lienee puhtaimillaan yksityistunneissa ja on varmasti aika paljon myös koulussa, vaikka siellä istutaan vierekkäin, niin opitaan kuitenkin yksin. Etäopiskelu opettajan johdolla kulunee myös yksilö - koulutus  osaan nelikenttään, mutta sosiaalisen median avulla voinee siirtyä jonkin verran ylöspäin kohti yhteisöllisempää oppimista. Armeija kuluu yhteisölliseen koulutukseen, armeija olisi varmaan hyödytön, jos siellä olisi vain osaavia yksilöitä ilman yhteisöllisyyttä.

 Mutta missä muualla koulutus on yhteisöllistä? Puhumattakaan, missä luodaan yhteisölliselle oppimiselle mahdollisuuksia? Rooman klubille kirjoitettu raportti: Ennakoiva oppiminen peräänkuulutti uudenlaista oppimista, enää ei ole varaa vain shokkioppimiseen. Tämä tuli mieleeni tätä kirjoitettaessani. Shokkioppiminenhan on yhteisöllistä oppimista ja sikäli tehokasta. Mutta emmekö voi oppia yhteisöllisesti ilman shokkia?

maija



























Perjantai 8.1.2010  

Tänään ollaan aherrettu Virven kanssa Tietotaitotalkoot-esittelyvideon parissa. Myös muutama hetki on vierähtänyt pohtiessa painoon mennyttä Nettiopasta, jonka värikoodit ovat olleet hukassa ja logot vinksallaan.  

Nyt kuitenkin alkaa jo näyttää lupaavalta. Ehkä samme oppaan piankin. Ainakin esittelyvideo on valmis!

Lopputuloksena kaksiminuuttinen esittelyvideo, joka on nähtävissä sivuillamme kohdassa Tietotaitotalkoot - Esittelymateriaalia - Esittelyvideo. Voit myös katsoa videon Youtubesta. Kannattaa katsoa! 
Tietokone on järjestetty ja muistitikut siivottu. 
Nyt alkaa olla päivä pulkassa, ja voimme lähteä viikonlopun viettoon hyvillä mielin. 
Johanna 

Torstai 7.1.2010

Lumipyryinen päivä. Virve ja Johanna tekivät esittelyvideoa, Maija viimeisteli talkookertomuksia, minä oikoluin nettisivuoppaan vedosta, joka sai painatusluvan sen jälkeen kun Johanna teki kansista uuden värinmäärityksen. Paino on tähän saakka toiminuthyvin nopeasti, joten varmaan pian saamme käsiimme tuoreen nettioppaan ja voimme lähettää sitä talkoolaisille, sillä aika moni odottelee sitä jo. Tiivis päivä.

Liisa


Keskiviikko 6.1.2010

Huomasin juuri, että Virve ja Johanna ovat keksineet upeasti käyttää kuvagalleriaa esittelykalvojen esittämiseen. Nyt on helppo esitellä niiden avulla talkoohanketta. Kuvat avautuvat kivasti. Toki ppt-kalvoillakin sen voi tehdä, mutta näin käy vaivattomammin. Muutenkin olen tässä loppiaisen ajan jälleen kerran miettinyt nettiä ja sen tarvetta itsekullekin. Meidät voidaan varmaan jakaa erilaisiin ryhmiin mielenkiintomme perusteella:
keskustelijat, vaikuttajat, tiedottajat, organisoijat, informaatikot, tiedon etsijät, kauppiaat.
Ainakin nämä ryhmät löytyvät ja poikkeavat tosistaan. On aika
 tärkeää osata erottaa talkoissa nämä eri intressit ja miettiä, miten sivut toteuttavat kunkin tarpeet. Ja ennenkaikkea, mikä on yhteisön yhteinen intressi.
Loppiaisiltaa
maija


Tiistai, 5.1.2010, loppiaisaatto

Tehtiin Johannan ja Virven kanssa hommia, Maija etätöissä. Kirjoitin talkooraportteja Oulusta ja Korialta, tytöt tekivät esittelyvideota.
Viestien vaihtoa Oulun suuntaan, artikkeli  Myllyojan talkoista on ilmestynyt paikallisessa lehdessä ja nyt odottelemme sitä tänne. Nettioppaan kannen versiota odoteltiin katsottavaksi. Eilen tehtiin myös talkooraportteja. Uudenmaan yhdistysverkoston talkoita tuupattiin eteenpäin.

Liisa

Kommentoi päiväkirjaa Lue lisää

KalenteriTilaa uutiskirje!TapahtumatuotoksiaKuvagalleriaTalkootuotoksiaTarinoita ja esseitäKeskusteluaKommentoi päiväkirjaaYhteydenottopyyntö2010 osallistujatKuvapankki