Talkoopäiväkirja 2011
Perjantai 29.4.2011
Mieltäni kiehtoo ajatus ryhmien verkostumisesta aidosti keskenään. Jo kymmenkuntavuotta sitten toivoin silloisen tutkijaporukan luovan virtuaaliyhteydet saman yrityksen kahdessa muussa kaupungisssa olevaan tutkijaporukkaan.
Mieltäni kiehtoo ajatus ryhmien verkostumisesta aidosti keskenään. Jo kymmenkuntavuotta sitten toivoin silloisen tutkijaporukan luovan virtuaaliyhteydet saman yrityksen kahdessa muussa kaupungisssa olevaan tutkijaporukkaan.
Toivoin epämuodollisia yhteyksiä malliin kahvipöytä. Tasavertaisia yhteyksiä, niin että kukaan ei ole yhteyden pomo, vaan kaikki voivat kysellä ja keskustella - juuri kuten kahvipöydissä on tapana. Yhteydet
kyllä saatiin, mutta ei uskallusta käyttää niitä epämuodoliiseen yhteydenpitoon. Olisko aika kypsynyt? Tekniikka ainakin on halventunut ja sen käyttö helpottunut.
Suunnittelimme tänään Vierumäellä vielä toukokuussa pidettäviä talkoita, missä kolme ryhmää tuottaisi oman tuooksensa ja kunkin ryhmän työpisteet olisivat yhteydessä toisiinsa. Saisiko näin sekä teknisen että sosiologisen mielikuvituksen valjastettua uusille luoville tavoille toimia?
Kun toiminta vielä videoidaan bambuserilla myös muille nähtäväksi - niin ainakin avoimmuus on taattu mahdollisuus. Ryhmien tuotoksetkin laitetaan meidän sivuille tuttuun tapaan. Odotan innostuneena talkoita!
Ja toiseksi viimeinen pääskynen - juuri ennen kesän puhkeamista:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikuttaa niin, että kaikki tuovat kokemuksensa ja tietonsa toisten käyttöön | Vaikuttaa niin, että luottoihmisten mielipiteet korostuvat |
Hyviä nämä pääskyset! Lähes kaikki näkökulmat hyvän luotsitoiminnan osalta on tuotu iskevästi esiin. Vaikeampi asia on sitten noudattaa näitä ohjeita. Sillä luotsikin on vain ihminen, on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. On väsynyttä oloa, mutta on myös innostusta. Hyvät mentelmät jonkin asian huomioimiseksi ovat tosi tarpeen huonoina päivinä. Talkoiden pisteytysmenetelmä on työkalu, jonka avulla on kohtuullisen helppo nostaa kaikkien ajatukset esiin, kuulla kaikkia. Monet talkootaphtumat ovat jo osoittaneet, että niinkin arkipäiväisessä asiassa kuin ruokalistan teossa korostuu luottoihmisten ajatukset enemmän kuin muiden - jollei käytettä pisteytystä!
Itse muistelen erästä tilaisuutta, missä yhteisesti piti päättää seminaariohjelmasta. Tilaisuuden jälkeen ainakin minä olin harmistunut - tuntui ettei yhtään ajatustani oltu noteerattu ja että kaikki ideat menivät luottoihmisen ideoiden mukaan. Nyt olisi harmillista, jos tämä luottoihminen ei saisi sanoa käsityksiään, useinhan hän on se, joka yleensä saa keskustelun syntymään. Pahinta olisi, jos hänkään ei sanoisi mitään. Eli kyse ei ole joko tai asiasta, vaan siitä, että otetaan käyttöön menetelemiä, jotka mahdollistavat kaikkien milepiteiden ja tietojen tulevan esiin! on yksi tälläinen menetelmä.
Hyvää Vappua!
maija
Tiistai 27.4.2011
Pääsiäsiloma on ohi. Hienot ilmat suorastaan kutsuivat myös lekottelemaan ja lueskelemaan auringossa. Minulla oli mökillä kartanotrilogiasta kaksi pokkaria. Luulin, että ensimmäinen ja toinen. Pitkäperjantaina lopettelin eka pokkarin ja tartuin innoissani toiseen. Mutta ah, se olikin trilogian päätösjakso. Minulla oli mukana iPad, joten ajattelin, että näppärästi ostan toisen osan e-kirjana. Kyseessä oli eka e-kirjani. Löysinkin netistä useita
kirjakauppoja, jotka tarjosivat kirjaa. Valitsin ekaksi Elisa-kirjan. Jotta voisin ostaa kaipaamani teoksen, piti ensin ladata Elisa-kirjan lukuohjelma. Yritin latausta. Ohjelma oli yli 20 Mt, ja iPad ja iPhone yhteydet 3G:llä eivät riittäneet. Ohjelma kaipasi Wi-Fi-yhteyttä ja ITunesia ja tietokonetta. Olin jättänyt vahingossa kannettavani kotiiin. Ei siis apua Elisa-kirjasta. Sitkeänä jatkoin metsästystä ja menin NettiAnttilan kirjakauppaan.Kirja löytyi sieltäkin ja kirjaesittelyn jälkeen sanottiin, että toimii myös iPadissa. No ostin kirjan. Eihän se nyt sinällään toiminut vaan vaati lataamaan ApleStoresta Bluefire Readerin. Latasin. Ei onnistu , ohjelma on liian suuri, tarvitaan kännykkäliittymää parempi liittymä. Huijasimme yhdessä Johannan kanssa palveluntarjoaa tekemällä iPhonesta nettiaseman ja yhdistämäällä sen iPadiin bluethootilla. Onnistui! Lataaminen alkoi ja kesti varmaan puolisen tuntia. Nyt yritin uudestaa avata ostamaani kirjaa. Ei onnistunut. Kirja pitää ensin ladata tietokoneella iTunesin avulla ja sitten siirtää iPadiin! Pahus. Mutta sitkeä sissi ei antanut vielä periksi vaan menin Suomalaisen kirjakaupan nettisivuille Sielläkin oli ko. kirja myynnissä. Nyt tarvittiin vain Suomalainen-lukuohjelma. Latasin ohjelmaa- taas noin puoli tuntia, mutta ilman iPhone. (oliko jäänyt joku muistijälki?) Kun ohjelma oli ladattu, ostin kirjan - nyt Suomalainen lukuohjelmasta. Latasin kirjan ja avasin. Se avautui suoraan iPadiin! Hienoa. Mökkinaapurini totesi, että johan olisit puolta pienemmässä ajassa ajannut kirjakauppaan! Totta, mutta oppirahat uuden tekniikan käyttöönotosta on aina maksettava- eikös juu?
Istahdin aurinkoon lukemaan. IPadilta ei näkynyt muuta kuin peilikuvia läheisistä puunlatvoista. Siirryin varjoon ja lukeminen onnistui hyvin. Jatkoin lukemista vielä yöllä sängyssä. Hyvin toimi.
Eli kyllä e-kirja toimii, kun alkuun pääsee. Kolmas osa pokkarina on kuitenkin kivempi lukea. Mutta hätätilanteessa, matkoilla jne...
Ja pääskyseen:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Pitää osaltaan jatkuvasti yllä korkeaa energiatasoa. Antaa tilaa ihmisille, joilla on taito vahvistaa keskinäistä yhteyttä | Tekee jaksamista koskevia huomautuksia, pyytää arvioimaan energiatasoa |
Taas on vaativia ohjeita luotseille! Jatkuvan korkean energiatason ylläpito ei ole mikään helppo asia. Auttaa paljon, jos on innostunut itse. Auttaa erittäin paljon, jos mukana talkoolasissa ei ole hyperkriittisiä mukanaolijoita. Vaati opettelua olemaan välittämättä liikaa negativisista ajatuksita. Hyvä sääntö on muistaa, että moite on huonosti muotoiltu parannusehdotus. Kun tämän muistaa ja kääntää moitteen parannusehdotukseksi, onkin paljon pelastettu. Moittija huomaa, että häntä on kuunneltu ja ehdotuksen toteuttaminen vie usein asioita eteenpäin. Sen sijaan se, että huomauttelee ihmisille heidän väsymyksestään, ei ole hyvä tie. Mutta jaksamista voi kyllä tarkkailla ja esimerkiksi aikaistaa välipalaa, tarjota hedelmiä tms. Kysehän voi olla vaikkapa verensokerin puutteesta!
Maija
Perjantai 15.4.2010
Eilen alkaneessa ja tänään jatkuvassa tulevaisuusverstastalkoissa esitin ajatuksia yhtäältä tiedon ja viestinnän avoimmuudesta välttämättömänä keinona saavuttaa globaalisti kestävä kehitys.
Matti Hyryläinen kirjoittanut paljon tutu:n nettikeskustelussa sellaisen avoimen markkinatalouden puolesta, missä ei ole pankkisalaisuuksia, patenti- ja tekijänoikeuksia vaan vapaata tuotteiden tutantoa, ostamista ja myymistä. Minä lisäisin taloussalaisuuksien avoimmutteen vielä viestinnän avoimmuuden puhumattakaan kaiken tiedon avoimmuudesta. Tiedon ja tuotosten avoimmuus on myös Aktiivi-hankkeiden vaatimus. Toisaalta esitin talkoissa epäilyni kaikkia asiakaskortteja vastaan, joiden avulla kerätään ihmisten ostoksista ja ostospaikoista dataa, jota sitten käytetään markkinoinnissa hyväksi. Eräs talkoolaisista totesi minun olevan ristiriitainen, kun yhtäältä puhun tiedon avoimmudesta ja toisaalta kieltäydyn ottamasta asiakaskorttia (plussakortti jne). No asia jäi askaruttamaan mieltäni. Onko kyse samasta vai eri ilmiöstä. Henkilökohtaisella tasolla omien asioiden avoin kertominen on vapaa-ehtoista ja omista lähtökohdista lähtevää. Ei kukaan halua kertoa itsestään yksityisasioiata, mutta mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista tai oppimistaan uusista asioista voi hyvinkin kertoa omalla nimellään. Asiakaskortilla kerätään ihmisestä tietoaja ja käytetään niitä kuulematta tiedon kohdetta. Oikeastaan kyse on ihan eri asiasta, sillä jälkimmäisessä tapauksessa tiedon omistaa keräävä yhtiö ja se voi käyttää sitä miten haluaa, jopa kohdetta vastaan, mm silloin kun kaupassa ei ole sitä tuotetta (esim luomubroileria) ja joutuu ostamaan tavallista, niin kauppias oikein datamurskaajalla laskee, että tavallisen broilerin kysyntä on suurta! Noin kärjistäen. Edellisessä tapauksessa, jos hyvin käy, avoimessa tiedonvälityksessä tulee esille asioita, jotka muuten jäisivät näkemättä.
No koko tämä kirjoitus on kyllä aika epämääräinen, mutta ero on mielestäni selvä. Kyse on eri asioista.
Vielä pääskynen (pääskysestä ei päivääkään)
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Auttaa realisoimaan hankkeen alkuvaiheen ylisuuria odotuksia | Lähtee mukaan unelmoimaan alkuvaiheessa, vain taivas rajana |
Aika usein talkoissa talkoiden kokoonkutsujalla on ollut ylisuuria odotuksia, amatöörit tekevät 12 tunnissa täydellisen esitteen, ammattimaisen äänitteen, esittelyvideon laajaan jakeluun jne. Jos joukossa ei ole yhtään ammttilaista tai kokenutta tekijää, niin luotsi osaa asettaa tai ehdottaa asetettavaksi talkoiden tavoitteet sellaisiksi, että ne myös saavutetaan, saadaan valmiiksi. Luotsi ei lähde unelmoimaan koko maailmankattavia valloituksia yhdessä muiden kanssa, vaikka se joskus houkuttelisikin. Liian korkealle asetut tavoiteet saattavat ehkäistä koko tekemisen riman ylityksen tullessa liian haastavaksi. Tämän jälkee on vielä kolme pääskystä ja siten onkin jo kesä!
maija
Maanantai 11.4.2011
Viime viikko meni ihan sumussa, kun oltiin Hämeenlinnassa ITK-päivillä ja samalla hahmoteltin uutta hankehakemusta, jonka jättö on ihan tuossa tuokiossa.
Hämeenlinnassa olimme Aktiivin osastolla, Aktiivi-treffien rinnalla ja esittelimme talkoita kävijöille. Saimmekin hyviä yhteyksiä moniin erilaisiin ihmisiin ja organisaatioihin, sekä talkoiden jatkoa ajatellen että uuden hankkeen varalle. Lisäksi kuuntelimme alustuksia ja tapasimme paljon tuttuja. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja talkoiden "osallistujalistaan" tuli innostavia ja kannustavia kommentteja. Tuntui oikein mukavalta. Olimme ITK:ssa vain keskiviikkona ja torstaina, perjantaina väänsimme hankehakemusta talkoiden pohjalta kasvaneeseen uuteen tietotaitoverstas-hankkeesta.
Tänään maanantaina olemme jatkaneet hankehakemuksen tekemistä.
Maanantai 4.4.2011
Aika hujahtaa ohitse, kevät tulee kohisten ja ajatuksia on hyvä aina silloin tällöin koota. Aloitin jo viikko sitten kirjoittamaan päiväkirjaa Aktiivitapahtumasta miettien tapahtuman tavoitetta koulutustapahtumaan verrattuna. Koulutukseenhan tullaan oppimaan jotain asiaa, Aktiivin tapahtumaan kuulemaan uutisia, verkostoitumaan, tutustumaan ja siinä samalla oppimaan toinen toisiltamme. Aikalailla erilaiset tavoitteet. Voidaanko nämä oikeastaan
yhdistää niin, ettei jompikumpi kärsi? Usein ainakin itse olen kalvosulkeisten aikana omassa maailmassani ajatuksineni ja sulkeiset eivät ole edes virittäneet väliaika keskusteluun. Oma vika – tiedän sen. Mutta oppijana olen jo tähän ikään tunnistanut itsessäni sen, että vaikeakin teoreettinenkin ajatus ja oppi lankeaa heti mieleen, jos se on oikeaan aikaan tuleva, eli tarvitsen sitä, se kiinnostaa enemmän kuin muut asiat sillä hetkellä. Onko enemmän tai vähemmän ”pakollisessa” seminaarissa tällainen hetki? Eipä juuri, vain todella satunnaisesti. Samanaikaisesti tilassa voi olla muita, jotka ovat todella innostuneita
kuulemastaan ja
jatkavat innostuneena aiheesta keskustelua. Usein tämäkään ei saa minua
innostumaan, ellen ole aiheesta innostunut, päinvastoin voin jopa huomata
itsessäni inhottavan piirteen huudella väliin, olla eri mieltä, vaikken ole
mitään mieltä.
Olisiko niin, että sekä tapaamisen/verkostoitumisen ja oppimisen voi yhdistää vain silloin, kun jokainen on halukas oppimaan samaa asiaa? Niin kuin opetuksessa ja koulutuksessa yleensä on. Sen sijaan työelämän tapaamisissa ja seminaareissa ei näin välttämättä ole, vaan sinne tulla tapaamaan toisia ihmisiä. Tällöin yhdessä tekemiselle, olemiselle ja keskustelulle pitää jättää runsaasti aikaa – se on sitä parasta aikaa.
Ilahduin sanomattomasti kun yksi kuulijoista heti ymmärsi, mitä tarkoitin sillä, että on eri asia ottaa tekniikkaa käyttöön siksi että se keksitty, kuin siksi, että
elämäntapa tarvitsee sujuakseen teknisiä sovelluksia avukseen. Hän sanoi, että voisiko todella olla niin, että ensin mietittäisiin, miten halutaan elää ja sitten vasta tekniikka? Minna Takalan esittämä navetta.com oli tarpeesta syntynyt luova sivusto, todella hyvä ja syntynyt talonkorjaajien elämäntapaa parantamaan.
Tämän jälkeen oli vielä keskiviikkona Metropolia amkk:ssa innovaatioseminaarissa alustukseni. Se nyt oli sitten kalvosulkeinen, jota joku muu joutui kuuntelemaan. Koko ajan katselin yleisöä sillä silmällä, että kiinnostaako tämä, yritin olla katsella vuorovaikutuksessa sanojen lisäksi. Koska kyseessä oli koulun järjestämä tilaisuus, niin kait kuuntelijat olivat tulleet oppimaan uutta? Ainakin yksi kuulija sanoi oppineensa enemmän kuin edellisen päivän seitsemäntuntisen luentosarjan aikana. Tälläpä kiitoksella sitä elää pitkään. Eli hyvä on itsekin muistaa aina kiitää!
Ja vielä - nyt viikon pääskynen:
Tämä pääskynen käsittelee itseasiassa samaa asiaa kuin olen edellä käsitellyt. Kun luotsi tarjoaa oman tietämyksensä ja osaamisensa käyttöön, hän tarjoaa sitä silloin, kun toinen tarvitsee, eli oikea aika ja paikka. Sen sijaan jos hän pitäisi ensin luentoja tietämättä toisten osaamisesta ja motiiveista hän vaatisi toisia opiskelemaan itselleen tärkeitä asioita. On nämä asiat hienovarasisia ja joskus kuin veteen piirretty viiva. Mutta aina miettimisen arvoisia näissä kehityshankkeissa mielestäni. Olisi hienoa kuulla mielipiteesi, eli
Maija
Keskiviikko 30.3.2011
Meillä on ollut talkoosumaa: Aktiivin jälkeen oli viikonloppuna Hymer-Clubin videotalkoot Ruovedellä ja alkuviikosta lehtitalkoot Järvenpäässä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkostolle ja niiden kanssa tiistaina päällekkäin Myllypurossa lehtitalkoiden osa.
Maija on viilettänyt alustamassa Hämeenlinnassa ja on parhaillaan lähdössä alustamaan Vantaalle Metropoliaan. Monista uusista talkoista on saatu kyselyitä, ajankohtia ei vielä ole lyöty lukkoon. Jotenkin tuntuu, että nyt meidän hommamme vasta alkaa saada kunnolla ilmaa siipiensä alle, puskaradio toimii ja talkoissa olleet keksivät, että joku muukin heidän harrastus- tai intressiporukkansa voisi saada uutta virtaa toimintaansa talkoilla. Tämän suuntaista viestiä tuli Yhdistysverkoston palautteesta ja on tullut monista muistakin talkoista. Tämä jos mikä innostaa!
Liisa
Torstai 24.3.2011
Eilen ja tänään on talkoiltu Aktiivin merkeissä Turun Petreassa, tehty uusien ja vanhempien Aktiivi-hankkeiden yhteistyötä ja tuotettu erilaisia talkootuotoksia, joista osa on jo nähty ja pari vielä näkemättä. Teemat listattiin yhteistyönä ja ryhmät saivat valikoitua itse ja ottaa työn alle haluamansa teeman.
Nyt on nähty animaatio, nettiin laitettuja pp-esityksiä ja sivustoja ja fb-keskustelunavaus. Keskustelut ryhmissä ovat olleet vilkkaita ja eilen illalla talkooaterian aikana ja sen jälkeen verkostoiduttiin ja keskusteltiin tosi vilkkaasti. Havaintoni mukaan talkoomainen työskentely on tässä porukassa sopinut joillekin tosi hyvin, jotkut ovat ehkä kokeneet menetelmän taas itselleen vähän vieraaksi. Talkoissahan joudutaan sietämään aika tavalla epävarmuutta, olemaan spontaaneja, panemaan itsensä likoon, olemaan "sisällä" jutussa. Mua ryhmissä, kuten talkoissakin, opitaan tuntemaaan toisensa entistä paremmin, ja sehän on Aktiivin tavoite - saada osahankkeet tuntemaan toisensa ja verkostoitumaan. Ja on näyttänyt siltä, että ryhmissä on ollut tosi hauskaa!
Tiistai 22.3.2011
Bambuser-opasta on väännetty painokuntoon, leikkausvaroja lisätty ja sivumäärää tasattu. Toivottavasti kaikki on viimeinkin järjestyksessä ja meillä on pian kädessä uusi opas. Maija ja Johanna ovat Myllypurossa
tekemässä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa lehteä ja huomenna ja torstaina pistämme talkoot pystyyn Turussa muiden Aktiivi-hankkeiden kanssa. Tämä Turun -tapahtuma on meidän markkinointiamme, muut hankkeet pääsevät käytännön kokeilussa tutkimaan, sopisiko talkoomalli heidän kunkin oman hankkeen työkalupakkiin. Mielenkiintoiset pari päivää tulossa!
Liisa
Maanantai 21.3.2011
Mietin sosiaalisen median lukuisia käyttöaloja 7 tietotekniikan käytön alueen avulla. Tämän 7 jaon tein joskus 2000 luvun alussa . Nopeasti ajatellen sosiaalinen media on yhteyden pitoa ihmisten välillä, (chattailyä ja irkailua, facebookailua...) Ja sitähän se on. Mutta sosiaalinen media on paljon muutakin: se on itseilmaisua (blogaaminen, kuvienjakelu, nettisivut...), se on tiedonjakoa ja hakua, (wikileksit ja wikit, vertaisryhmät...), se on joukkotiedotusta (kansalaisjournalismi blogeissa,
markkinointi mm facebookissa, mainonta mm, facebookissa ja muilla sosiaalisen median sivuilla), se on etäasiointia (sometu, äänestykset (tykkäämiset) ). Sosiaalinen media ei ole hallinnollisia syteemejä, pankkiasioiden hoitoa, kaupankäyntiä, ohjausjärjestelmiä eli niitä asioita, mitä perinteisesti tietojenkäsittelijät ovat tehneet ja rakentaneet. Koska soisiaalisen median kenttä on laaja ja käsittää ihan eri lähtökohdista lähteviä toimintoja olisi jo aika ruveta puhumaan uusin käsittein tai olla niputtamatta yhteen erilaisia asioita. Vain jakamalla edellämainittuihin seitsemään alueeseen saadaan jo hieman jäsennystä aikaan. Kaiken kaikkiaan olisi ehkä hyvä puhua vain siitä asiasta, mitä tekee ja millä välineellä. Esimerkiksi markkinoin tuoteita facebookissa tai kirjoitan blogia ydinvoimasta, etsin tietoja richterin asteikosta wikipediasta, jaan matkakuvia sukulaisille kuvaboxilla, esitän kaikille löytämäni sienisaaliin facebookissa, välitän videota talkoista bambuserilla jne. Eikö olisi helpompi ymmärtää, mitä olen tekemässä?
Sosiaalista mediaa on usein kutsuttu jopa ideoiden jakamisen ja uusien ideoiden löytämisen välineeksi. Onko näin? Varmastikin, jos ideoita heitellään joukolle ja sitten jokainen voi valita idean, jonka ottaa vaikkapa edelleen jalostettavaksi. Mutta mietin, miten onnistuu etänä asioiden valmistelu yhdessä silloin, kun ei olla yksimielisiä peruskysmyksistä, kun niistä ei ole keskusteltu lainkaan, ei ehkä edes tiedostettu? Minä en ainakaan uskalla esittää ihan erilaisia ajatuksia tai kyseenalaistaa toisten ideoita, eikä minulla ole halua kommentoida yksityiskohtia, ellei kokonaisuus ole ensin kunnossa. Onko ylipäänsä mahdollista tehdä uuden paradigman kanssa töitä etäältä muiden kanssa? Ehkä muiden vaan ei hämäläisten?.
ja vielä Pääskynen (aika paljon näitä on!)
Näinhän se on. Aina on hyvä, että luotsi hoitaa vastuunsa. Mutta tuo, että edellyttää muilta samaa on hiukan vaikea hoitaa talkoissa. Talkoot ovat alkaneet ja paikalla ei olekaan kaikkia sovittuja resursseja. Nyt ei ole muuta keinoa, kuin ottaa kikat avuksi, kun konstit puuttuu ja etsiä ratkaisu puuttuvalle asialle. Ei ole tarkoituksenmukaisra syyllistää muita, ei tosin hyväksyäkään tapahtunutta. Mutta eteenpäin vain iloisella mielellä toisia innostaen.
Maija
Torstai 17.3.2011
Bambuser-opas alkaa olla viittä vaille valmis. Mitä useampi lukee oppaan käsikirjoituksen, sitä enemmän löytyy niksejä. Opasta lukiessa huomaa kuinka erilailla ajattelemme, kuinka eri asiat ovat itsestään selviä itse kullekin. Paras kikka on nyt kertoa jokainen esiintuleva asia niin hyvin kuin näillä tiedoin osaa ja täydentää opasta sitten ajan kuluessa uusilla vihjeillä ja neuvoila ja päivittää
netin versiota. Toissa päivänä Päijät-Hämeen stamegaseminaarissa videoitiin järjestäjien puolesta videokameralal ja bambuser-ohjelmalla seminaarialustuksia ja iPhonella toisia. Molemmilla tavoin onnistui osa, osa ei. Esimerkiki minun alustukseni videoitiin iPhonella, joka oli liikumisen vuoksi laitettu telneeseen - hieno juttu, mutta aloittelijoilel sattuu ja taphtuu: niinpä kuvasimem vain vatsaani! Ääni oli kyllä hyvä, mutta kaikesta huolimatta tein videosta nopsaan privaten, sillä en katsonut vatsani olevan kovin kuvauksellinen! Jos joku nyt tahtois jostain kumman syystä kuulla ääneni, niin video on vielä tallessa ja helposti jaettavissa! Tästäpä tulikin mieleeni, että erilaiset kokoukset vois näin videoida ja esimerkiksi pöytäkirjaa kirjoittaessa kuunnella. mitä puhuttiin. No nyt tietysti heti mietin, että miksi en video sitä vain oamlel koneelleni? No, ensinnäkin silloin minun pitää siirtää video puhelimesta koneelle erikseen ja se on vain minun käytössäni. Ja kokouksen sihteeri voi olla joku muu. Säästän myös omaa kovalevyäni...Private bambuser-video on myös hyvä keino jakaa vaikkapa perheen kesken videoita...helppoa ja edullista. Varmasti käytön mukana tulee useita sovellusmahdollisuuksia esiin.
Ja jotta pääskyset eivät unohtuisi:
Tässäpä sitä nyt ollaankin aivan peruskysymyksen äärellä: tietotaitotalkoothan pohjautuu nimenomaan erilaiseen tekemiseen kuin useimmiten on totuttu. Talkoissa ei luennoida, talkoissa ei ole hierarkioita, talkoissa ei jätettä töitä seuraavaan päivään, talkoissa ei velvoiteta muita tekemään. Miten luotsi voi toimia niin, ettei hän osoita halveksuntaansa esimerkiksi sille, joka sanoo, että ei nyt enää jaksa, tehdään sitten ensi viikolla loput! Ehkä parasta on, jos luotsi nyt kysyy, että kuka jaksaa tehdä nyt loppuun asti, loppuun tekeminen on yksi talkoiden hyvistä käytänteistä ja uskokaa tai älkää: valmiiksi saaminen on hurjan palkitsevaa! Luotsin tulee myös ymmärtää, että aina on mukana ihmisiä, joillal ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta olla pidempään paikalla. Näin vain on, mutta aina on myös niitä, jotka voivat olla pidempään. Luotsi jää sitten heidän kanssaan saattamaan työn loppuun. Esimerkki toimii omalta osaltaan toimintamallin puolesta.
Maija
Maanantai 14.3.2011
Maailma on Suomessa paikallaan eikä joditabletteja tarvitse syödä, vaikka Japanissa elämä onkin suistunut raiteiltaan. Vaikutukset tuntuvat ainakin talouden kautta laajalle, ja me kaikki, joilla on japanilaisia ystäviä, seuraamme tietenkin tarkasti tilannetta eri kanavien kautta.
Ainakin sähköpostit ja fb toimivat ja helpottavat epävarmuutta.
Viime viikolla pidettiin ohjausryhmän kokous. Ilahduttavasti oli taas väkeä paikalla ja keskusteltiin laajasti mm. markkinoinnista ja sosiaalisen median tietoturvasta, mitä tietoa olisi aiheellista levittää myös talkoolaisten keskuuteen. Siis fakta faktana, ei mitään puolta paisutellen eikä toisaalta väheksyen.
Tänään lähdemme Ollin kanssa pitämään Tuusulaan koulun vanhenpainyhdistyksen talkoiden toista jaksoa. Nettisivuja tehdään.
Liisa
Maanantai 7.3.2011
Markkinoida pitäisi. Markkinointihan on jo osa hankesuunnitelmaa. Olemmekin markkinoinneet eri tavoin, posterein, seminaarein, artikkelein, haastatteluin jne. Paras markkinointi tie uusia talkoita ajatellen on ollut lumipallo, joku joka on ollut talkoissa, haluaa järjestää sen toiselle porukalle jne. Miniseminaari on hyvä tapa markkinoida katto-organisaatioille. Mutta entä suuri yleisö? Haluammeko kertoa jotain hyvää mallista,
jotta hankkeen rahoittajat saisivat kunniaa ja mainetta? Miksipä ei. Tämä markkinointi täytynee jättää ammatti-ihmisille, sillä itseään ja toimiaan on aika vaikea kehua. Ja kehuahan pitää, jos markkinoi? Eikö? Aivan avuttomia nämä kysymykset, mutta jos joku osaa vastata näihin, niin koon!. Toki toivoisimme talkoomallin leviävän toimintamallina arkeen. Tämä vaatinee taas erilaista asioista kertomista. Pohditaan! ja toimitaan!
On päivän pääskysen aika:
Tätä ohjetta noudattaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että erilaisten persoonien tulee osata toimia yhdessä. Kattava osaaminen on talkoissakin hieno asia, mutta toisaalta on taas muistettava, että etukäteen emme odota talkoolaisilta emmekä edes avainhenkilöiltä osaamista, vaan työ tekijäänsä neuvoo. Ohje sopii tietysti loistavasti luotsien valintaan, mutta talkoolaisia ajatellen on oltava iloinen jokaisesta mukaantulevasta ja etsittävä hänen parhaat puolensa ja osaamisensa ja opeteltava yhdessä ne asiat joita ei osata.
maija
Torstai 3.3.2011
Eilen illalla mietin viime kevään talkoolaisten kanssa bambuserin yms muiden videoiden helppoa lähetyskäyttöliittymää yksityisyyden näkökulmasta. Kahden pojan äiti ajatteli heti, että nyt nuoriso mokaa itsensä helposti netissä ja videot ehkä jäävät sinne. Ja hän pelkäsi vielä videoiden suoraa lähetystä käytettävän kiusaamismielessä. Toki nämä vaarat ovat realistisia. Mutta keinona torjua niitä ei ole kielto,vaan viestintäkasvatus. On tosi hyvä jo pienestä pitäen oppia, mitä laittaa toisista verkkoon, mitä itsestään. Vieraampien ihmisten kanssa muistaa varmaan kysyä lupaa ja "virallisessa" videoinnissa muistaa myös videoiden julkisuuden. Näin talkoissa.
Mutta entä sitten ystävien kesken hauskuudenpidossa? Ystävien kesken ei kysellä, saanko kuvata. Kuvataan vaan. Jos kuvataan omalle kameralle ja laitetaan myöhemmin nettiin, niin tässä välissä kuvat on tullut katsottua ja julkaisukynnys nousta. Mutta suoralähetys? Ennakkoon ei tiedä, mitä tulee ja kun se on mennyt nettiin, siellä se on! Pois voi ottaa vain kuvaaja tai yhteisen sivun käyttäjät. Meiilekin tapahtui näin, kun testasimme bambuseria täällä toimistossa, niin testikuvaa katsellessa huomasimme puhuneemme samaan aikaan krittiisiä kommenteja eri ilmiöistä. Emme näiden puheiden suinkaan tarkottaneet menevän nettiin. Otimmekin testin heti pois. Opetti meille, kuinka helppoa on mokata suorassa videoinnissa, kun kuvan lisäksi myös ääni siirtyy.
Miten sitten opettaisimme ihmisiä käyttämäään suoraa videointia iloksi ja hyödyksi? Jos pitää pääsääntönä sitä, että videoi vain hyviä asioita, niin ollaan jo pitkällä. Esimerkiksi eilen olisin voinnut videoida äitiä maalaamassa ja pojat olisivat kotona hetken voinneet seurata tapahtumaa. Näin äidin oleskelupaikka olisi tullut tutuksi. Hiukan jäin miettimään sitä, etä olisko hyväksi, jos esimerkiksi koulukiusaamisen videoisi vaikapa suljetuille sivuille? Tässä on kyllä monta varaa mukana, rupeammeko nimettömiksi ilmiantajiksi? Vaarallinen tie. Ehkä parempi olisi videoida tapahtuma ja näyttää se sitten vaikka kiusaajalle ja kertoa, miltä tuntuu.. tai opettajalle kysyen mitä tehdään? tai omille vanhemmille? Vaikea asia, olisi mukava kuulla!
Muutama hieno asia on kuitenkin talkoiden videoinnissa bambuserilla jo tullut esille: Kun videoimme piirakkatalkoita, niin kymmeniä vuosia pyörätuolissa ollut ystävä lähetti heti viestin, että hienoja piirakoita, tulee anopin piirakat mieleen. Hän "osallistui" kotoaan meidän talkoihin! Ja toinen tapaus oli, kun Aulis lähetti Espanjasta viestiä, että oi, olisinpa talkoissa ja terkkuja kaikille. Eli poisssaolijat pääsevät ainakin hiukan mukaan tapahtumaan. Avoimmuus lisäntyy. Samanaikaisuus oli näissä tapauksissa se valttikortti, muuten emme olisi videoita laittaneetkaan nettiin. On hyvä pohdiskella uuden mediatavan merkitystä eri puolilta, miettiä hyviä ja huonoja puolia, etsiä uusia mahdollisuuksia hienoihin sovelluksiin!
ja sitten Pääskynen:
Panitpa vaikean Kari! Ajattelisin pikemminkin niin päin, että hankeelle on tavoitteet, jotka perustuvat arvoihin - kuten talkoilla on: Yhteisöillä on suuri merkitys ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydytykselle (jäsentyminen ajattelun avulla, liittyminen tunteen avulla, tekeminen, merkityksellisyyden kokeminen). Yhteisöt, joissa viesti ei kulje, ovat kuolleita yhteisöjä. Niinpä tietoyhteiskunnassa yhteisöjen viestintävalmiuksien parantaminen on tärkeä tehtävä, yhteisen tuotoksen tekeminen lisää yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Näiden asioiden puolesta toimii tietotaitotalkoot-hanke. Jos luotsi huomaa olevansa näiden päämäärien kanssa sinut, niin hienoa! Sen sijaan jos hän tulee mukaan vain omaa kilpeään killoittamaan, hän ei ehkä näe hankkeen tavoitteita eikä toimi niiden mukaan - se on huono juttu, se. Toisaalta ei haittaa vaikka luotsaus on myös uralla etenemistä - eihän?
Maija
Maanantai 28.2.2011 klo 1.12
Kari Pääskynen on kommentoinnut 14.1 päiväkirjaa, missä olin pohtinut uhrin osan ymmärtämisen vaikeutta. Hän kirjoitti: " Hei, uhrin osasta ja kestoloukkaantumisesta on kattava teksti osoitteessaLöydät dialogin, jota käydään tiukasti ja monikerroksisesti aineistossa." Hieno asia, tutustun tekstiin huolella.
Nyt vain lukaisin nopsaan ruudulta ja näytti mielenkiintoiselta.
Kari kommentoi myös yleiseti päiväkirjamerintöjäni luotsin roolista:" Luotsin rooleja koskevat Mitä se on -tyyppiset huomiosi ovat arvokkaita uudistajien maailmassa. Dialogisuudesta lisää tekstissä Noidankehistä ja luovasta spiraalista: http://www.paaskyset.com/rave/NOIDANKEHISTA_LUOVAAN_SPIRAALIIN-3-1.pdf "
Kiitos Kari kannustuksesta!
Maija
Torstai 24.2.2011
Huh, kyllä helpotti, kun sain seurantaraportin luvut täsmäämään ja koko jutun lähtemään Rovaniemelle. Olen varmasti jollakin tavalla tumpelo, kun en pysty kehittämään tätä pakollista tietojen keräämistä sellaiseksi, että se toimisi yhdellä kerralla. Olemme havainneet, että sähköinen tietojenkeruulomake on talkoolaisille "ystävällisempi" kuin porukassa kiertävä paperiblanketti, ainakin jotkut tiedot pysyvät yksityisempinä tällä tavoin.
Tämä seikka on yllättävän monelle tärkeä asia, sillä aika usein kysytään, mihin näitä tietoja tarvitaan, mitä niillä tehdään ja kenen haltuun päätyvät. Mutta sähköisessä lomakkeessa on pulmansa, sillä ihmiset eivät aina muista kirjoittaa sukunimeään, ruksata sukupuoltaan, ilmoittaa koulutustasoaan tai sitä, ovatko töissä tai opiskelevat tai jotain muuta. Sähköistä lomaketta olisi kätevä käsitellä exelinä, mutta kun sieltä puuttuu joitakin olennaisia tietoja, luvut eivät enää täsmääkään ja seurantalomake herjaa. Siinä sitten metsästän puuttuvia tai väärissä paikoissa olevia rukseja, ja sehän vasta rassaakin.
Joka tapauksessa, nyt tiedot täsmäävät.Tulipa vain mieleeni (kun muutamaan kertaan Euran lomake oli juntturissa tällä viikolla), että mitenkähän monta työtuntia tässä maassa juuri näinä päivinä tehdään tätä lukujen tarkistamishommaa että saadaan Euran lomake "tyytyväiseksi". Olisikohan olemassa jotain vähän kevyempää mallia tämän homman hoitamiseksi?
Liisa
Tiistai 22.02.2011
Viimeviikon kansalaisyhteiskunta-seminaarissa keskustelin ruokatunnilla Antti Hautamäen kanssa korttelipalvelimoista ja hän ideoi lisää lähidemokratiaa. Lähidemokratiassa politiikot olisivat lähellä olevia ihmisiä, heitä tapaisi näissä korttelipisteissä ja niissä voitaisiin keskustella evästyksiä politiikan tekoon. Videoin keskustelua ja kolmisen minuuttia sainkin nauhalle (), lopujen lataaminen pysähtyi pu
helimen soittoon. Olen lueskellut kohtuutaloudesta ja tulevaisuudesta useita artikkeleja. Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos, maailman köyhyys ja ihmisten vieraantuminen edellyttävät meiltä uudenlaista ajattelua. Haluaisinpa tietää, kuka kansanedustajaehdokas kannattaa kestävää kehitystä talouskasvun sijaan? Jos tämän tietäisin, niin tietäsiin kelle äänen antaisin. Kaivoin myös esiin vuonna 1996 kirjoittamani ja Liisan kanssa työstämäni arjen visioit. Jo silloin olen ehdottanut ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja ympäristöystävällisenä toimenpiteena korttelipisteitä STM:lle. No silloin ei ehdotus noussut siiville, mutta aina voi uudelleen yrittää.
Totesin tuolloin ja totean vieläkin, että "Hyvien tietojärjestelmien rakennuspuina ovat avoimuus, helppokäyttöisyys ja järjestelmien tuominen lähelle käyttäjiä. Yhtä tärkeitä kuin tekniset ratkaisut ovat käyttäjäkoulutus ja motivaatio. Arjen mahdollistamiseksi tarvitaan tietoverkkoihin paljon palveluja. Ne eivät synny itsestään tai pelkästään markkinavoimien toimin. Järjestelmien on tarjottava ihmisille muutakin kuin helppoa viihdettä, vaikka sitäkään ei voida sulkea pois."
Pääskynen:
Kun luotsiksi lähtee, niin luotsina on. Ei voi samanaikaisesti tehdä muita töitä. Jos näin luulee voivansa, jättää luotsattavat heitteille. Tosin poikkeus vahvistaa säännön, joskus vaan on joku työ tehtävä pois alta, mutta silloin pitää olla toinen luotsi, joka on täysaikaisesti läsnä. Omista kiireistään ei pidä muille kertoa, ei se edistä talkoolaisten töitä yhtään, tuo vaan mieleen jokaiselle omat kiireensä ja vie keskittymiskykyä olemassaolevaan asiaan.
maija
Perjantai 18.2.2011
Eilen "Kansalaisyhteiskunnan rajoilla" päivillä Jyväskylässä oli mielenkiintoista. Anne-Birgitta Pessi esitti innostuneesti suomalaisen vapaa-ehtoistoiminnan unelmia ja uhkakuvia. Hän totesi mm.vapaaehtoistoiminnan tuottavan monelle onnelisuutta. Anne-Birgitta puhui paljon systeemiälystä, minkä ydinteemoja ovat suomalaisten into ja motivaatio vapaaehtoistoimintaan, järjestöjen haasteet, ja
julkisen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan suhde. Systeemiälyä tarvitaan ymmärtämään tätä kokonaisuutta. Kun vielä laajennetaan ajattelu globaaliin vastuuseen, niin tarvitaankin jo globaalia systeemisivistystä! Itseasiassa olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta ja laskelmia systeemiviisaudesta ja sen mittaamisesta. Jos lähdetään tyhjältä pöydältä ja katsotaan erilaisia toimia kansalaisyhteiskunnassa, niin lisäävätkö ne kokonaisuuden kannalta onnellisuutta ja tasapainoa? Jos näin on, voisimme puhua syteemiviisaudesta toimenpiteen taustalla.
On ihan eri asia, jos olen hakeutunut koulutukseen oppimaan jotain uutta. Esimerkiksi väitöskirjaa tehdessäni kävin Olavi Borgin luennoilla ja muistan niistä vieläkin aika paljon, puhumattakaan Pentti Malaskan luennoista. Ne upposivat heti. Mutta tiesin myös tarvitsevani noita tietoja, olin niistä kiinnostunut. Näiden luentojen jälkeen kahvilla, lounaalla jne. käytiin monet mielenkiintoiset keskustelut, joihin luennot olivat virittäneet. Se oli todella palkitsevaa ja antoisaa.
Olisiko niin, että sekä tapaamisen/verkostoitumisen ja oppimisen voi yhdistää vain silloin, kun jokainen on halukas oppimaan samaa asiaa? Niin kuin opetuksessa ja koulutuksessa yleensä on. Sen sijaan työelämän tapaamisissa ja seminaareissa ei näin välttämättä ole, vaan sinne tulla tapaamaan toisia ihmisiä. Tällöin yhdessä tekemiselle, olemiselle ja keskustelulle pitää jättää runsaasti aikaa – se on sitä parasta aikaa.
Aktiiviseminaarin jälkeen olin Hämeenlinnan tietojenkäsittelykerhon Kantti ry:n järjestämässä yleisötilaisuudessa keskustelemassa sosiaalisesta mediasta. Yleisö muodostui suoraan kauppakeskuksessa kävijöistä. Tunnelma oli mukava ja alustukset keskeytettiin kysymyksillä kivasti. Virtuaalipolku sai kiitosta tarpeellisuutensa ja selkeytensä vuoksi.
Ilahduin sanomattomasti kun yksi kuulijoista heti ymmärsi, mitä tarkoitin sillä, että on eri asia ottaa tekniikkaa käyttöön siksi että se keksitty, kuin siksi, että
elämäntapa tarvitsee sujuakseen teknisiä sovelluksia avukseen. Hän sanoi, että voisiko todella olla niin, että ensin mietittäisiin, miten halutaan elää ja sitten vasta tekniikka? Minna Takalan esittämä navetta.com oli tarpeesta syntynyt luova sivusto, todella hyvä ja syntynyt talonkorjaajien elämäntapaa parantamaan.
Tämän jälkeen oli vielä keskiviikkona Metropolia amkk:ssa innovaatioseminaarissa alustukseni. Se nyt oli sitten kalvosulkeinen, jota joku muu joutui kuuntelemaan. Koko ajan katselin yleisöä sillä silmällä, että kiinnostaako tämä, yritin olla katsella vuorovaikutuksessa sanojen lisäksi. Koska kyseessä oli koulun järjestämä tilaisuus, niin kait kuuntelijat olivat tulleet oppimaan uutta? Ainakin yksi kuulija sanoi oppineensa enemmän kuin edellisen päivän seitsemäntuntisen luentosarjan aikana. Tälläpä kiitoksella sitä elää pitkään. Eli hyvä on itsekin muistaa aina kiitää!
Viikon vaihteessa oli luotsiemme Johanna ja Ollin luotsaamat nettisivutalkoot! Kyllä sitä paljon saa aikaiseksi 12 tunnissa, kun on tarve ja motiivi! Kurkistakaapa
Ja vielä - nyt viikon pääskynen:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Tarjoaa käyttöön oman toimialansa tietämyksen ja kehityshankkeen menetelmällisen osaamisen | Vaatii toisia opiskelemaan tietoja ja menetelmiä |
Tämä pääskynen käsittelee itseasiassa samaa asiaa kuin olen edellä käsitellyt. Kun luotsi tarjoaa oman tietämyksensä ja osaamisensa käyttöön, hän tarjoaa sitä silloin, kun toinen tarvitsee, eli oikea aika ja paikka. Sen sijaan jos hän pitäisi ensin luentoja tietämättä toisten osaamisesta ja motiiveista hän vaatisi toisia opiskelemaan itselleen tärkeitä asioita. On nämä asiat hienovarasisia ja joskus kuin veteen piirretty viiva. Mutta aina miettimisen arvoisia näissä kehityshankkeissa mielestäni. Olisi hienoa kuulla mielipiteesi, eli
Maija
Keskiviikko 30.3.2011
Meillä on ollut talkoosumaa: Aktiivin jälkeen oli viikonloppuna Hymer-Clubin videotalkoot Ruovedellä ja alkuviikosta lehtitalkoot Järvenpäässä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkostolle ja niiden kanssa tiistaina päällekkäin Myllypurossa lehtitalkoiden osa.
Maija on viilettänyt alustamassa Hämeenlinnassa ja on parhaillaan lähdössä alustamaan Vantaalle Metropoliaan. Monista uusista talkoista on saatu kyselyitä, ajankohtia ei vielä ole lyöty lukkoon. Jotenkin tuntuu, että nyt meidän hommamme vasta alkaa saada kunnolla ilmaa siipiensä alle, puskaradio toimii ja talkoissa olleet keksivät, että joku muukin heidän harrastus- tai intressiporukkansa voisi saada uutta virtaa toimintaansa talkoilla. Tämän suuntaista viestiä tuli Yhdistysverkoston palautteesta ja on tullut monista muistakin talkoista. Tämä jos mikä innostaa!
Liisa
Torstai 24.3.2011
Eilen ja tänään on talkoiltu Aktiivin merkeissä Turun Petreassa, tehty uusien ja vanhempien Aktiivi-hankkeiden yhteistyötä ja tuotettu erilaisia talkootuotoksia, joista osa on jo nähty ja pari vielä näkemättä. Teemat listattiin yhteistyönä ja ryhmät saivat valikoitua itse ja ottaa työn alle haluamansa teeman.
Nyt on nähty animaatio, nettiin laitettuja pp-esityksiä ja sivustoja ja fb-keskustelunavaus. Keskustelut ryhmissä ovat olleet vilkkaita ja eilen illalla talkooaterian aikana ja sen jälkeen verkostoiduttiin ja keskusteltiin tosi vilkkaasti. Havaintoni mukaan talkoomainen työskentely on tässä porukassa sopinut joillekin tosi hyvin, jotkut ovat ehkä kokeneet menetelmän taas itselleen vähän vieraaksi. Talkoissahan joudutaan sietämään aika tavalla epävarmuutta, olemaan spontaaneja, panemaan itsensä likoon, olemaan "sisällä" jutussa. Mua ryhmissä, kuten talkoissakin, opitaan tuntemaaan toisensa entistä paremmin, ja sehän on Aktiivin tavoite - saada osahankkeet tuntemaan toisensa ja verkostoitumaan. Ja on näyttänyt siltä, että ryhmissä on ollut tosi hauskaa!
Tiistai 22.3.2011
Bambuser-opasta on väännetty painokuntoon, leikkausvaroja lisätty ja sivumäärää tasattu. Toivottavasti kaikki on viimeinkin järjestyksessä ja meillä on pian kädessä uusi opas. Maija ja Johanna ovat Myllypurossa
tekemässä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa lehteä ja huomenna ja torstaina pistämme talkoot pystyyn Turussa muiden Aktiivi-hankkeiden kanssa. Tämä Turun -tapahtuma on meidän markkinointiamme, muut hankkeet pääsevät käytännön kokeilussa tutkimaan, sopisiko talkoomalli heidän kunkin oman hankkeen työkalupakkiin. Mielenkiintoiset pari päivää tulossa!
Liisa
Maanantai 21.3.2011
Mietin sosiaalisen median lukuisia käyttöaloja 7 tietotekniikan käytön alueen avulla. Tämän 7 jaon tein joskus 2000 luvun alussa . Nopeasti ajatellen sosiaalinen media on yhteyden pitoa ihmisten välillä, (chattailyä ja irkailua, facebookailua...) Ja sitähän se on. Mutta sosiaalinen media on paljon muutakin: se on itseilmaisua (blogaaminen, kuvienjakelu, nettisivut...), se on tiedonjakoa ja hakua, (wikileksit ja wikit, vertaisryhmät...), se on joukkotiedotusta (kansalaisjournalismi blogeissa,
markkinointi mm facebookissa, mainonta mm, facebookissa ja muilla sosiaalisen median sivuilla), se on etäasiointia (sometu, äänestykset (tykkäämiset) ). Sosiaalinen media ei ole hallinnollisia syteemejä, pankkiasioiden hoitoa, kaupankäyntiä, ohjausjärjestelmiä eli niitä asioita, mitä perinteisesti tietojenkäsittelijät ovat tehneet ja rakentaneet. Koska soisiaalisen median kenttä on laaja ja käsittää ihan eri lähtökohdista lähteviä toimintoja olisi jo aika ruveta puhumaan uusin käsittein tai olla niputtamatta yhteen erilaisia asioita. Vain jakamalla edellämainittuihin seitsemään alueeseen saadaan jo hieman jäsennystä aikaan. Kaiken kaikkiaan olisi ehkä hyvä puhua vain siitä asiasta, mitä tekee ja millä välineellä. Esimerkiksi markkinoin tuoteita facebookissa tai kirjoitan blogia ydinvoimasta, etsin tietoja richterin asteikosta wikipediasta, jaan matkakuvia sukulaisille kuvaboxilla, esitän kaikille löytämäni sienisaaliin facebookissa, välitän videota talkoista bambuserilla jne. Eikö olisi helpompi ymmärtää, mitä olen tekemässä?
Sosiaalista mediaa on usein kutsuttu jopa ideoiden jakamisen ja uusien ideoiden löytämisen välineeksi. Onko näin? Varmastikin, jos ideoita heitellään joukolle ja sitten jokainen voi valita idean, jonka ottaa vaikkapa edelleen jalostettavaksi. Mutta mietin, miten onnistuu etänä asioiden valmistelu yhdessä silloin, kun ei olla yksimielisiä peruskysmyksistä, kun niistä ei ole keskusteltu lainkaan, ei ehkä edes tiedostettu? Minä en ainakaan uskalla esittää ihan erilaisia ajatuksia tai kyseenalaistaa toisten ideoita, eikä minulla ole halua kommentoida yksityiskohtia, ellei kokonaisuus ole ensin kunnossa. Onko ylipäänsä mahdollista tehdä uuden paradigman kanssa töitä etäältä muiden kanssa? Ehkä muiden vaan ei hämäläisten?.
ja vielä Pääskynen (aika paljon näitä on!)
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Kantaa täsmällisesti sovitun vastuunsa ja edellyttää samaa muilta. Puuttuu heti tilanteeseen, kun poikkeama tapahtuu | Antaa ymmärtää, että itselläkin on työ ja tuska huolehtia vastuista. Kertoo ymmärtävänsä hyvin, etteivät asiat hoidu aina ajallaan |
Näinhän se on. Aina on hyvä, että luotsi hoitaa vastuunsa. Mutta tuo, että edellyttää muilta samaa on hiukan vaikea hoitaa talkoissa. Talkoot ovat alkaneet ja paikalla ei olekaan kaikkia sovittuja resursseja. Nyt ei ole muuta keinoa, kuin ottaa kikat avuksi, kun konstit puuttuu ja etsiä ratkaisu puuttuvalle asialle. Ei ole tarkoituksenmukaisra syyllistää muita, ei tosin hyväksyäkään tapahtunutta. Mutta eteenpäin vain iloisella mielellä toisia innostaen.
Maija
Torstai 17.3.2011
Bambuser-opas alkaa olla viittä vaille valmis. Mitä useampi lukee oppaan käsikirjoituksen, sitä enemmän löytyy niksejä. Opasta lukiessa huomaa kuinka erilailla ajattelemme, kuinka eri asiat ovat itsestään selviä itse kullekin. Paras kikka on nyt kertoa jokainen esiintuleva asia niin hyvin kuin näillä tiedoin osaa ja täydentää opasta sitten ajan kuluessa uusilla vihjeillä ja neuvoila ja päivittää
netin versiota. Toissa päivänä Päijät-Hämeen stamegaseminaarissa videoitiin järjestäjien puolesta videokameralal ja bambuser-ohjelmalla seminaarialustuksia ja iPhonella toisia. Molemmilla tavoin onnistui osa, osa ei. Esimerkiki minun alustukseni videoitiin iPhonella, joka oli liikumisen vuoksi laitettu telneeseen - hieno juttu, mutta aloittelijoilel sattuu ja taphtuu: niinpä kuvasimem vain vatsaani! Ääni oli kyllä hyvä, mutta kaikesta huolimatta tein videosta nopsaan privaten, sillä en katsonut vatsani olevan kovin kuvauksellinen! Jos joku nyt tahtois jostain kumman syystä kuulla ääneni, niin video on vielä tallessa ja helposti jaettavissa! Tästäpä tulikin mieleeni, että erilaiset kokoukset vois näin videoida ja esimerkiksi pöytäkirjaa kirjoittaessa kuunnella. mitä puhuttiin. No nyt tietysti heti mietin, että miksi en video sitä vain oamlel koneelleni? No, ensinnäkin silloin minun pitää siirtää video puhelimesta koneelle erikseen ja se on vain minun käytössäni. Ja kokouksen sihteeri voi olla joku muu. Säästän myös omaa kovalevyäni...Private bambuser-video on myös hyvä keino jakaa vaikkapa perheen kesken videoita...helppoa ja edullista. Varmasti käytön mukana tulee useita sovellusmahdollisuuksia esiin.
Ja jotta pääskyset eivät unohtuisi:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Auttaa luopumaan itsenäisen harkinnan pohjalta heikosti toimivista työtavoista | Ilmaisee halveksuntansa joitakin työtapoja kohtaan, jotta avaintoimijat luopuisivat niistä |
Tässäpä sitä nyt ollaankin aivan peruskysymyksen äärellä: tietotaitotalkoothan pohjautuu nimenomaan erilaiseen tekemiseen kuin useimmiten on totuttu. Talkoissa ei luennoida, talkoissa ei ole hierarkioita, talkoissa ei jätettä töitä seuraavaan päivään, talkoissa ei velvoiteta muita tekemään. Miten luotsi voi toimia niin, ettei hän osoita halveksuntaansa esimerkiksi sille, joka sanoo, että ei nyt enää jaksa, tehdään sitten ensi viikolla loput! Ehkä parasta on, jos luotsi nyt kysyy, että kuka jaksaa tehdä nyt loppuun asti, loppuun tekeminen on yksi talkoiden hyvistä käytänteistä ja uskokaa tai älkää: valmiiksi saaminen on hurjan palkitsevaa! Luotsin tulee myös ymmärtää, että aina on mukana ihmisiä, joillal ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta olla pidempään paikalla. Näin vain on, mutta aina on myös niitä, jotka voivat olla pidempään. Luotsi jää sitten heidän kanssaan saattamaan työn loppuun. Esimerkki toimii omalta osaltaan toimintamallin puolesta.
Maija
Maanantai 14.3.2011
Maailma on Suomessa paikallaan eikä joditabletteja tarvitse syödä, vaikka Japanissa elämä onkin suistunut raiteiltaan. Vaikutukset tuntuvat ainakin talouden kautta laajalle, ja me kaikki, joilla on japanilaisia ystäviä, seuraamme tietenkin tarkasti tilannetta eri kanavien kautta.
Ainakin sähköpostit ja fb toimivat ja helpottavat epävarmuutta.
Viime viikolla pidettiin ohjausryhmän kokous. Ilahduttavasti oli taas väkeä paikalla ja keskusteltiin laajasti mm. markkinoinnista ja sosiaalisen median tietoturvasta, mitä tietoa olisi aiheellista levittää myös talkoolaisten keskuuteen. Siis fakta faktana, ei mitään puolta paisutellen eikä toisaalta väheksyen.
Tänään lähdemme Ollin kanssa pitämään Tuusulaan koulun vanhenpainyhdistyksen talkoiden toista jaksoa. Nettisivuja tehdään.
Liisa
Maanantai 7.3.2011
Markkinoida pitäisi. Markkinointihan on jo osa hankesuunnitelmaa. Olemmekin markkinoinneet eri tavoin, posterein, seminaarein, artikkelein, haastatteluin jne. Paras markkinointi tie uusia talkoita ajatellen on ollut lumipallo, joku joka on ollut talkoissa, haluaa järjestää sen toiselle porukalle jne. Miniseminaari on hyvä tapa markkinoida katto-organisaatioille. Mutta entä suuri yleisö? Haluammeko kertoa jotain hyvää mallista,
jotta hankkeen rahoittajat saisivat kunniaa ja mainetta? Miksipä ei. Tämä markkinointi täytynee jättää ammatti-ihmisille, sillä itseään ja toimiaan on aika vaikea kehua. Ja kehuahan pitää, jos markkinoi? Eikö? Aivan avuttomia nämä kysymykset, mutta jos joku osaa vastata näihin, niin koon!. Toki toivoisimme talkoomallin leviävän toimintamallina arkeen. Tämä vaatinee taas erilaista asioista kertomista. Pohditaan! ja toimitaan!
On päivän pääskysen aika:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikuttaa avaintoimijoiden valintaan niin, että hyvin erilaiset persoonallisuudet ja kattava osaaminen saadaan ryhmään mukaan | Osallistuu avaintoimijoiden valintaan saadakseen omat luottohenkilönsä mukaan ryhmään |
Tätä ohjetta noudattaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että erilaisten persoonien tulee osata toimia yhdessä. Kattava osaaminen on talkoissakin hieno asia, mutta toisaalta on taas muistettava, että etukäteen emme odota talkoolaisilta emmekä edes avainhenkilöiltä osaamista, vaan työ tekijäänsä neuvoo. Ohje sopii tietysti loistavasti luotsien valintaan, mutta talkoolaisia ajatellen on oltava iloinen jokaisesta mukaantulevasta ja etsittävä hänen parhaat puolensa ja osaamisensa ja opeteltava yhdessä ne asiat joita ei osata.
maija
Torstai 3.3.2011
Eilen illalla mietin viime kevään talkoolaisten kanssa bambuserin yms muiden videoiden helppoa lähetyskäyttöliittymää yksityisyyden näkökulmasta. Kahden pojan äiti ajatteli heti, että nyt nuoriso mokaa itsensä helposti netissä ja videot ehkä jäävät sinne. Ja hän pelkäsi vielä videoiden suoraa lähetystä käytettävän kiusaamismielessä. Toki nämä vaarat ovat realistisia. Mutta keinona torjua niitä ei ole kielto,vaan viestintäkasvatus. On tosi hyvä jo pienestä pitäen oppia, mitä laittaa toisista verkkoon, mitä itsestään. Vieraampien ihmisten kanssa muistaa varmaan kysyä lupaa ja "virallisessa" videoinnissa muistaa myös videoiden julkisuuden. Näin talkoissa.
Mutta entä sitten ystävien kesken hauskuudenpidossa? Ystävien kesken ei kysellä, saanko kuvata. Kuvataan vaan. Jos kuvataan omalle kameralle ja laitetaan myöhemmin nettiin, niin tässä välissä kuvat on tullut katsottua ja julkaisukynnys nousta. Mutta suoralähetys? Ennakkoon ei tiedä, mitä tulee ja kun se on mennyt nettiin, siellä se on! Pois voi ottaa vain kuvaaja tai yhteisen sivun käyttäjät. Meiilekin tapahtui näin, kun testasimme bambuseria täällä toimistossa, niin testikuvaa katsellessa huomasimme puhuneemme samaan aikaan krittiisiä kommenteja eri ilmiöistä. Emme näiden puheiden suinkaan tarkottaneet menevän nettiin. Otimmekin testin heti pois. Opetti meille, kuinka helppoa on mokata suorassa videoinnissa, kun kuvan lisäksi myös ääni siirtyy.
Miten sitten opettaisimme ihmisiä käyttämäään suoraa videointia iloksi ja hyödyksi? Jos pitää pääsääntönä sitä, että videoi vain hyviä asioita, niin ollaan jo pitkällä. Esimerkiksi eilen olisin voinnut videoida äitiä maalaamassa ja pojat olisivat kotona hetken voinneet seurata tapahtumaa. Näin äidin oleskelupaikka olisi tullut tutuksi. Hiukan jäin miettimään sitä, etä olisko hyväksi, jos esimerkiksi koulukiusaamisen videoisi vaikapa suljetuille sivuille? Tässä on kyllä monta varaa mukana, rupeammeko nimettömiksi ilmiantajiksi? Vaarallinen tie. Ehkä parempi olisi videoida tapahtuma ja näyttää se sitten vaikka kiusaajalle ja kertoa, miltä tuntuu.. tai opettajalle kysyen mitä tehdään? tai omille vanhemmille? Vaikea asia, olisi mukava kuulla!
Muutama hieno asia on kuitenkin talkoiden videoinnissa bambuserilla jo tullut esille: Kun videoimme piirakkatalkoita, niin kymmeniä vuosia pyörätuolissa ollut ystävä lähetti heti viestin, että hienoja piirakoita, tulee anopin piirakat mieleen. Hän "osallistui" kotoaan meidän talkoihin! Ja toinen tapaus oli, kun Aulis lähetti Espanjasta viestiä, että oi, olisinpa talkoissa ja terkkuja kaikille. Eli poisssaolijat pääsevät ainakin hiukan mukaan tapahtumaan. Avoimmuus lisäntyy. Samanaikaisuus oli näissä tapauksissa se valttikortti, muuten emme olisi videoita laittaneetkaan nettiin. On hyvä pohdiskella uuden mediatavan merkitystä eri puolilta, miettiä hyviä ja huonoja puolia, etsiä uusia mahdollisuuksia hienoihin sovelluksiin!
ja sitten Pääskynen:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Tutkii itseään ja arvojaan, etsii ylemmänasteisen päämäärän, jossa yhdistyvät omat intressit ja hankkeen tavoitteet | Luotsaa kiillottaakseen kilpeään ja edetäkseen urallaan |
Panitpa vaikean Kari! Ajattelisin pikemminkin niin päin, että hankeelle on tavoitteet, jotka perustuvat arvoihin - kuten talkoilla on: Yhteisöillä on suuri merkitys ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydytykselle (jäsentyminen ajattelun avulla, liittyminen tunteen avulla, tekeminen, merkityksellisyyden kokeminen). Yhteisöt, joissa viesti ei kulje, ovat kuolleita yhteisöjä. Niinpä tietoyhteiskunnassa yhteisöjen viestintävalmiuksien parantaminen on tärkeä tehtävä, yhteisen tuotoksen tekeminen lisää yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Näiden asioiden puolesta toimii tietotaitotalkoot-hanke. Jos luotsi huomaa olevansa näiden päämäärien kanssa sinut, niin hienoa! Sen sijaan jos hän tulee mukaan vain omaa kilpeään killoittamaan, hän ei ehkä näe hankkeen tavoitteita eikä toimi niiden mukaan - se on huono juttu, se. Toisaalta ei haittaa vaikka luotsaus on myös uralla etenemistä - eihän?
Maija
Maanantai 28.2.2011 klo 1.12
Kari Pääskynen on kommentoinnut 14.1 päiväkirjaa, missä olin pohtinut uhrin osan ymmärtämisen vaikeutta. Hän kirjoitti: " Hei, uhrin osasta ja kestoloukkaantumisesta on kattava teksti osoitteessaLöydät dialogin, jota käydään tiukasti ja monikerroksisesti aineistossa." Hieno asia, tutustun tekstiin huolella.
Nyt vain lukaisin nopsaan ruudulta ja näytti mielenkiintoiselta.
Kari kommentoi myös yleiseti päiväkirjamerintöjäni luotsin roolista:" Luotsin rooleja koskevat Mitä se on -tyyppiset huomiosi ovat arvokkaita uudistajien maailmassa. Dialogisuudesta lisää tekstissä Noidankehistä ja luovasta spiraalista: http://www.paaskyset.com/rave/NOIDANKEHISTA_LUOVAAN_SPIRAALIIN-3-1.pdf "
Kiitos Kari kannustuksesta!
Maija
Torstai 24.2.2011
Huh, kyllä helpotti, kun sain seurantaraportin luvut täsmäämään ja koko jutun lähtemään Rovaniemelle. Olen varmasti jollakin tavalla tumpelo, kun en pysty kehittämään tätä pakollista tietojen keräämistä sellaiseksi, että se toimisi yhdellä kerralla. Olemme havainneet, että sähköinen tietojenkeruulomake on talkoolaisille "ystävällisempi" kuin porukassa kiertävä paperiblanketti, ainakin jotkut tiedot pysyvät yksityisempinä tällä tavoin.
Tämä seikka on yllättävän monelle tärkeä asia, sillä aika usein kysytään, mihin näitä tietoja tarvitaan, mitä niillä tehdään ja kenen haltuun päätyvät. Mutta sähköisessä lomakkeessa on pulmansa, sillä ihmiset eivät aina muista kirjoittaa sukunimeään, ruksata sukupuoltaan, ilmoittaa koulutustasoaan tai sitä, ovatko töissä tai opiskelevat tai jotain muuta. Sähköistä lomaketta olisi kätevä käsitellä exelinä, mutta kun sieltä puuttuu joitakin olennaisia tietoja, luvut eivät enää täsmääkään ja seurantalomake herjaa. Siinä sitten metsästän puuttuvia tai väärissä paikoissa olevia rukseja, ja sehän vasta rassaakin.
Joka tapauksessa, nyt tiedot täsmäävät.Tulipa vain mieleeni (kun muutamaan kertaan Euran lomake oli juntturissa tällä viikolla), että mitenkähän monta työtuntia tässä maassa juuri näinä päivinä tehdään tätä lukujen tarkistamishommaa että saadaan Euran lomake "tyytyväiseksi". Olisikohan olemassa jotain vähän kevyempää mallia tämän homman hoitamiseksi?
Liisa
Tiistai 22.02.2011
Viimeviikon kansalaisyhteiskunta-seminaarissa keskustelin ruokatunnilla Antti Hautamäen kanssa korttelipalvelimoista ja hän ideoi lisää lähidemokratiaa. Lähidemokratiassa politiikot olisivat lähellä olevia ihmisiä, heitä tapaisi näissä korttelipisteissä ja niissä voitaisiin keskustella evästyksiä politiikan tekoon. Videoin keskustelua ja kolmisen minuuttia sainkin nauhalle (), lopujen lataaminen pysähtyi pu
helimen soittoon. Olen lueskellut kohtuutaloudesta ja tulevaisuudesta useita artikkeleja. Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos, maailman köyhyys ja ihmisten vieraantuminen edellyttävät meiltä uudenlaista ajattelua. Haluaisinpa tietää, kuka kansanedustajaehdokas kannattaa kestävää kehitystä talouskasvun sijaan? Jos tämän tietäisin, niin tietäsiin kelle äänen antaisin. Kaivoin myös esiin vuonna 1996 kirjoittamani ja Liisan kanssa työstämäni arjen visioit. Jo silloin olen ehdottanut ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja ympäristöystävällisenä toimenpiteena korttelipisteitä STM:lle. No silloin ei ehdotus noussut siiville, mutta aina voi uudelleen yrittää.
Totesin tuolloin ja totean vieläkin, että "Hyvien tietojärjestelmien rakennuspuina ovat avoimuus, helppokäyttöisyys ja järjestelmien tuominen lähelle käyttäjiä. Yhtä tärkeitä kuin tekniset ratkaisut ovat käyttäjäkoulutus ja motivaatio. Arjen mahdollistamiseksi tarvitaan tietoverkkoihin paljon palveluja. Ne eivät synny itsestään tai pelkästään markkinavoimien toimin. Järjestelmien on tarjottava ihmisille muutakin kuin helppoa viihdettä, vaikka sitäkään ei voida sulkea pois."
Pääskynen:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Varaa luotsin tehtävälleen ajan muuttamalla työnsä rakennetta | Tekee luotsin hommat silloin kun ehtii. Muistaa kertoa kiireistään |
Kun luotsiksi lähtee, niin luotsina on. Ei voi samanaikaisesti tehdä muita töitä. Jos näin luulee voivansa, jättää luotsattavat heitteille. Tosin poikkeus vahvistaa säännön, joskus vaan on joku työ tehtävä pois alta, mutta silloin pitää olla toinen luotsi, joka on täysaikaisesti läsnä. Omista kiireistään ei pidä muille kertoa, ei se edistä talkoolaisten töitä yhtään, tuo vaan mieleen jokaiselle omat kiireensä ja vie keskittymiskykyä olemassaolevaan asiaan.
maija
Perjantai 18.2.2011
Eilen "Kansalaisyhteiskunnan rajoilla" päivillä Jyväskylässä oli mielenkiintoista. Anne-Birgitta Pessi esitti innostuneesti suomalaisen vapaa-ehtoistoiminnan unelmia ja uhkakuvia. Hän totesi mm.vapaaehtoistoiminnan tuottavan monelle onnelisuutta. Anne-Birgitta puhui paljon systeemiälystä, minkä ydinteemoja ovat suomalaisten into ja motivaatio vapaaehtoistoimintaan, järjestöjen haasteet, ja
julkisen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan suhde. Systeemiälyä tarvitaan ymmärtämään tätä kokonaisuutta. Kun vielä laajennetaan ajattelu globaaliin vastuuseen, niin tarvitaankin jo globaalia systeemisivistystä! Itseasiassa olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta ja laskelmia systeemiviisaudesta ja sen mittaamisesta. Jos lähdetään tyhjältä pöydältä ja katsotaan erilaisia toimia kansalaisyhteiskunnassa, niin lisäävätkö ne kokonaisuuden kannalta onnellisuutta ja tasapainoa? Jos näin on, voisimme puhua syteemiviisaudesta toimenpiteen taustalla.
Sakari Hännisen mukaan kansalaisyhteiskunnassa on kyse demokratian ja politiikan suhteesta. Kansalaisyhteiskunta on edelleen demokratian tärkein tae ja vallankäytössä sillä on merkittävä rooli valvoessaan instituuttioiden päätöksentekoa ja toimintaa.
Aaro Harju ja
Jorma Niemelä esittelivät vapaaehtotoisen ja omaehtoisen toiminnan selvitystä ja tarkastelivat tulevaisuutta (kts ) Selkeästi suurimpia esteitä järjestyneelle toiminnalle on byrokratian hoitajien puute. Eli mistä sihteerit, taoudenhoitajat, jäsenrekisterin pitäjät jne? Tämä on huoli joka minulla on ollut parinkymmenen vuoden ajan, kun olen puhunut yhteisöjen tietotekniikan käytöstä. Tietotaitotalkoilla osallistumme osittain tämän huolen purkamiseen
auttaessamme yhteisöjä mm. nettisivujen tekemisessä ja luomalla niihin rekisterit, osoitteistot, kalenterit jne.
auttaessamme yhteisöjä mm. nettisivujen tekemisessä ja luomalla niihin rekisterit, osoitteistot, kalenterit jne.
Susanna Kivelä esitteli tutkimuksensa tämän hetkistä tilaa ja sai raikuvat ablodit ja innostuneen vastaanotoan. Yleisö totesi hänen nousseen tarkastelussa jo seuraavalle tasolle muihin kansalaisyhteiskunnan tutkijoihin verrattuna (kts. )
Jatta Vikström ja
Anitta Raitanen esittivät kolme Sitran tulevaisuusvideota. () Ensimmäinen käsitteli nopeaan tempoon olemassaolevia megatrendejä aika deterministisesti, näin on käyvä - tai katsoin väärin, sivussa kun istuin. Toinen video käsitteli sitä, miten yhteiskuntakehityksessä on nostettava ihminen etusijalle (mihin muu luomakunta?) Kolmannessa näyettiin miten Suomi nousee lähes kaikessa kärkeen! Enpä malta olla kysymättä - ja kysyinkin - miksi meidän viisimiljoonaisen kansan pitäisi olla kärjessä kaikkialla? Jos näin olisi, olisi se huutava vääryys muita kohtaan, mietin. Videossa joutsen/kurki parvi lensi eteenpäin. Siitä tuli mieleeni metafora: jos kurki-aurassa ensimmäiset tuulenhalkoja linnut lentävät liian kovaa, niin jälkimmäiset, heikommassa kunnossa olevat linnut jäävät jälkeen, eksyvät, eivätkä ehkä koskaan pääse perille. Ja ellei ensimmäinen lintu vaihdu tarpeeksi usein, niin lintu väsyy ja koko auran käy huonosti.Tämäkö on tavoitteemme?
Loppukeskustelussa totesin kysymykseen yhdestä toiveesta: Jokaisen ihmisen tulee voida kokea olevansa merkityksellinen ja tärkeä!
Ja sitten kurjista pääskyseen:
Tämän kohdan ja edellisen määrätietoisen toiminnan ero on kuin veteenpiirretty viiva. Joskus nimittäin luotsin on oltava määrätietoinen siitä, että työ etenee ja tulee valmiiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ryhmän on oltava koko ajan ruodussa ja tehtävä, mitä luotsi ehdottaa. Kyllä ryhmä itse tietää mitä tekee, heillähän on motiivi tehdä tuote. Sen sijaan luotsi ei voi juurikaan lepäillä, vaan hänen tulee olla valppaana huomaamaan, koska apua tarvitaan! maija
Maanantai 14.2.2011 /kommentti
Kommentti allaolevaan tpäiväkirjamerkintään: Tämän päiväinen päiväkirja korttelimediapajoista oli erittäin mielenkiintoisen kuuloinen! Hyvä ja luova idea: vielä aika pienillä kustannuksilla pääsee, kun pyytää korttelilaisilta avustulsia, mm. Vanhoja tietokoneita, joita varmasti jokaisessa korttelissa lojuu nurkissa pölyttymässä, asentaa niihin vaikka ubuntun ja muutaman hyödyllisen ohjelman. Ubuntun seurauksena ei tarvitsisi edes miettiä virustorjunnan hoitoa ja ohjelmia on erittäin helppo asentaa ja poistaa yhden valikon kautta. Ei tarvitsisi miettiä, toimiiko joku ohjelma tai tuleeko sen mukana viiruksia :) kuulostaa yhteisöllistävältä ja viimeistään tässä hetkessä toteutettavalta, siirtymä tietokoneiden ja internetin ympärillä pyörivään arkeen on mennyt nopeasti, siihen on oikeus kaikilla ja sen motivoivaan, hyödylliseen ja arkea helpottavaan ja monipuolistavaan käyttöön tulee kannustaa ja tukea kaikkia! Johanna
Maanantai 14.2.2011
Viime viikolla kolme eri lausahdusta on pyörinyt päässäni ja heureka- nyt keksin sen! Perjantaina muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä Heidi mietti, mitä hän sitten tekee? Olisko luotsikoulutuksesta apua? Osaan kyllä neuvoa ja opastaa ihmisiä... Dino-lehden toimittaja kyseli haastattelussa minulta: Mikä on seuraava hankkeesi? Vielä en ollut miettinyt moista lainkaan. Hankekonkari Tapio viestitti: mitä seuraavaksi mediakasvatuksen alalla? Näiden lauseiden synteesinä syntyi ajatus korttelimediapajoista tietoyhteiskunnan
palvelimoina: Joka korttelissa ja kylässä on oma mediapaja, jossa asukkaat voisivat tehdä korttelisanomia, kortteliTV:tä, kortteliradioia... kysellä apua ongelmiinsa mm. maksaa laskunsa ohjattuna jne. Tätä varten tarvitaan joka palvelimoon tilat, laitteet, vieriohjausta.. Ohjajat/luotsit voivat olla sekä vapaaehtoisia että osa-aikaisia. Palvelimojen verkosto tarvitsee yhden päämajan, missä ideoidaan ja kerätään ideoita, resursoidaan, etsitään kumpaneita jne.
Ajatus ei tietysi ole uusi, avasin Viestintäleiri, konkreettinen utopia - kirjan - ja siellähän tämä oli vuonn 1993 esitetty. Mutta nyt ei ole niin, että eikö asia olisi edelleen tuore ja raikas. Tekniikka mahdollistaa videoiden teon livenäkin kaikille, puhumattakaan omasta radiosta. Nyt on mahdollista hankkia vaikkapa rapukäytäviin, liikkeiden ikkunoihin ja niin edeelleen ruutuja, joilla oma kortteli tuote näkyy ohikulkijoillekin. Bussipysäkillä olis kiva kuunnella omaa radioita... Vapaa-ehtoiluotseja voidaan hyvin kouluttaa eläkkeelle siirtyvistä/siisrtyneistä , mikäli EU:n ikärasisimi sallii sen.
Koska palvelimoiden myötä kaupunkin sosiaali-ja terveysmenot laskisivat, voisi kaupunki olla kumppaninan tilojen kunnostamisessa. Melkein talon kuin talon kellarista löytyy tilaa, samoin varmaan maaseudun mökkien ullakoilta, kylmillään olevilta kouluilta, tyhjistä kauppahuoneista.. jne. Kiintöistöliitto, omakotitaloyhdistys, isännöintiliitto voisivat hyvin olla mukana ...
Eli nyt tarvitaan innostuneet idean kannttajat/vetäjät, hankekuvaus, rahojen hankinat, yhteistyökmppaneiden hankinta jne. Eli ei kun toimeksi! Kuka tulee mukaan?
Maija
Ai niin, päivän pääsky:
Tämä onkin vaikea ohje luotsille, jo sana kurinalainen on hankala, jotenkin negatiivinen. Jos sen korvaa sanalla määrätietoisen ja luovan, niin tuntuu jo paremmalat. Eli luotsi ottaa huomioon aina kaikki, löytää hyviä puolia jokaisesta -niitä takuulla on. Nopeasti omaksuvat voi aina tarvitaessa luovasti ohjata opastamaan muita.
Perjantai 11.2.2011
Onpa koko viikko ollut melkoista haipakkaa-talkoita päällekkäin ja peräkkäin, palavereita ja byrokratiaa. Eilen oli Aktiivin ydinporukkaa palaveeraamassa meillä, tänä aamuna olimme Ollin kanssa jo ennen kukonlaulua kuuntelemassa bisnesneuvoja Bambuserin käytöstä. Havaitsimme, että olemme Bambuserin käytössä ehkä pidemmällä kuin nämä bisnesihmiset, ja meidän näkökulmamme on vähän toisenlainen - me laajennamme osallistumista, bisnesihmiset ajattelevat koko ajan bisneksen tekemistä.
Olin ilonen, että tilaisuudessa kuitenkin mainittiin useaan kertaan avoimuuden lisääminen, ja sitähän mekin kannatamme voimallisesti. Tunnin aamutilaisuudesta oli se hyöty, että nyt tiedämme, että olisi hyödyllistä hankkia ainakin jalusta kuvaamista varten ja ehkä bluetooth-handsfree, jota voisi käyttää mikkinä parantamassa äänen laatua. Ei kovin hintava lisäpaketti, mutta voisi olla aika hyödyllinen. Olin varmaankin ainoa koko tilaisuudessa, joka myös itse pisti streamia verkkoon, lukuunottamatta näitä tilaisuuden järjestäjiä, että sillä tavalla ollaan aika kärjessä.
Käytin tilaisuudessa myös pari puheenvuoroa ja kerroin, että talkoot ovat jo jonkin aikaa käyttäneet Bambuseria, minkä seurauksena tuli hyviä keskusteluja ja ehkä talkoitakin...
Byrokratiapuolella olemme vatvoneet Ollin sairaslomaa, maksatushakemusta, kuitteja ja seurantalukuja. Parit uudet talkootkin ovat viritteillä ja lisäksi sunnuntai-iltana taas luotsiparin lähtö Ouluun omaishoitajien talkoita vetämään, juurihan sieltä tultiin Myllyojan talkoista!
Liisa
Loppukeskustelussa totesin kysymykseen yhdestä toiveesta: Jokaisen ihmisen tulee voida kokea olevansa merkityksellinen ja tärkeä!
Ja sitten kurjista pääskyseen:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Tulee heti väliintulolla apuun, kun ryhmä pyytää tai näyttää tarvitsevan | Ohjaa tiukasti niin, että ryhmä pysyy koko ajan ruodussa, jota luotsi itse pitää oikeana |
Maanantai 14.2.2011 /kommentti
Kommentti allaolevaan tpäiväkirjamerkintään: Tämän päiväinen päiväkirja korttelimediapajoista oli erittäin mielenkiintoisen kuuloinen! Hyvä ja luova idea: vielä aika pienillä kustannuksilla pääsee, kun pyytää korttelilaisilta avustulsia, mm. Vanhoja tietokoneita, joita varmasti jokaisessa korttelissa lojuu nurkissa pölyttymässä, asentaa niihin vaikka ubuntun ja muutaman hyödyllisen ohjelman. Ubuntun seurauksena ei tarvitsisi edes miettiä virustorjunnan hoitoa ja ohjelmia on erittäin helppo asentaa ja poistaa yhden valikon kautta. Ei tarvitsisi miettiä, toimiiko joku ohjelma tai tuleeko sen mukana viiruksia :) kuulostaa yhteisöllistävältä ja viimeistään tässä hetkessä toteutettavalta, siirtymä tietokoneiden ja internetin ympärillä pyörivään arkeen on mennyt nopeasti, siihen on oikeus kaikilla ja sen motivoivaan, hyödylliseen ja arkea helpottavaan ja monipuolistavaan käyttöön tulee kannustaa ja tukea kaikkia! Johanna
Maanantai 14.2.2011
Viime viikolla kolme eri lausahdusta on pyörinyt päässäni ja heureka- nyt keksin sen! Perjantaina muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä Heidi mietti, mitä hän sitten tekee? Olisko luotsikoulutuksesta apua? Osaan kyllä neuvoa ja opastaa ihmisiä... Dino-lehden toimittaja kyseli haastattelussa minulta: Mikä on seuraava hankkeesi? Vielä en ollut miettinyt moista lainkaan. Hankekonkari Tapio viestitti: mitä seuraavaksi mediakasvatuksen alalla? Näiden lauseiden synteesinä syntyi ajatus korttelimediapajoista tietoyhteiskunnan
palvelimoina: Joka korttelissa ja kylässä on oma mediapaja, jossa asukkaat voisivat tehdä korttelisanomia, kortteliTV:tä, kortteliradioia... kysellä apua ongelmiinsa mm. maksaa laskunsa ohjattuna jne. Tätä varten tarvitaan joka palvelimoon tilat, laitteet, vieriohjausta.. Ohjajat/luotsit voivat olla sekä vapaaehtoisia että osa-aikaisia. Palvelimojen verkosto tarvitsee yhden päämajan, missä ideoidaan ja kerätään ideoita, resursoidaan, etsitään kumpaneita jne.
Ajatus ei tietysi ole uusi, avasin Viestintäleiri, konkreettinen utopia - kirjan - ja siellähän tämä oli vuonn 1993 esitetty. Mutta nyt ei ole niin, että eikö asia olisi edelleen tuore ja raikas. Tekniikka mahdollistaa videoiden teon livenäkin kaikille, puhumattakaan omasta radiosta. Nyt on mahdollista hankkia vaikkapa rapukäytäviin, liikkeiden ikkunoihin ja niin edeelleen ruutuja, joilla oma kortteli tuote näkyy ohikulkijoillekin. Bussipysäkillä olis kiva kuunnella omaa radioita... Vapaa-ehtoiluotseja voidaan hyvin kouluttaa eläkkeelle siirtyvistä/siisrtyneistä , mikäli EU:n ikärasisimi sallii sen.
Koska palvelimoiden myötä kaupunkin sosiaali-ja terveysmenot laskisivat, voisi kaupunki olla kumppaninan tilojen kunnostamisessa. Melkein talon kuin talon kellarista löytyy tilaa, samoin varmaan maaseudun mökkien ullakoilta, kylmillään olevilta kouluilta, tyhjistä kauppahuoneista.. jne. Kiintöistöliitto, omakotitaloyhdistys, isännöintiliitto voisivat hyvin olla mukana ...
Eli nyt tarvitaan innostuneet idean kannttajat/vetäjät, hankekuvaus, rahojen hankinat, yhteistyökmppaneiden hankinta jne. Eli ei kun toimeksi! Kuka tulee mukaan?
Maija
Ai niin, päivän pääsky:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vastaa yhteisöllisen oppimisen periaatteiden toteutumisesta kurinalaisen ja luovan ohjausotteen avulla | Liittoutuu nopeasti omaksuvien kanssa, jättää hitaasti omaksuvat onnensa nojaan |
Tämä onkin vaikea ohje luotsille, jo sana kurinalainen on hankala, jotenkin negatiivinen. Jos sen korvaa sanalla määrätietoisen ja luovan, niin tuntuu jo paremmalat. Eli luotsi ottaa huomioon aina kaikki, löytää hyviä puolia jokaisesta -niitä takuulla on. Nopeasti omaksuvat voi aina tarvitaessa luovasti ohjata opastamaan muita.
Perjantai 11.2.2011
Onpa koko viikko ollut melkoista haipakkaa-talkoita päällekkäin ja peräkkäin, palavereita ja byrokratiaa. Eilen oli Aktiivin ydinporukkaa palaveeraamassa meillä, tänä aamuna olimme Ollin kanssa jo ennen kukonlaulua kuuntelemassa bisnesneuvoja Bambuserin käytöstä. Havaitsimme, että olemme Bambuserin käytössä ehkä pidemmällä kuin nämä bisnesihmiset, ja meidän näkökulmamme on vähän toisenlainen - me laajennamme osallistumista, bisnesihmiset ajattelevat koko ajan bisneksen tekemistä.
Olin ilonen, että tilaisuudessa kuitenkin mainittiin useaan kertaan avoimuuden lisääminen, ja sitähän mekin kannatamme voimallisesti. Tunnin aamutilaisuudesta oli se hyöty, että nyt tiedämme, että olisi hyödyllistä hankkia ainakin jalusta kuvaamista varten ja ehkä bluetooth-handsfree, jota voisi käyttää mikkinä parantamassa äänen laatua. Ei kovin hintava lisäpaketti, mutta voisi olla aika hyödyllinen. Olin varmaankin ainoa koko tilaisuudessa, joka myös itse pisti streamia verkkoon, lukuunottamatta näitä tilaisuuden järjestäjiä, että sillä tavalla ollaan aika kärjessä.
Käytin tilaisuudessa myös pari puheenvuoroa ja kerroin, että talkoot ovat jo jonkin aikaa käyttäneet Bambuseria, minkä seurauksena tuli hyviä keskusteluja ja ehkä talkoitakin...
Byrokratiapuolella olemme vatvoneet Ollin sairaslomaa, maksatushakemusta, kuitteja ja seurantalukuja. Parit uudet talkootkin ovat viritteillä ja lisäksi sunnuntai-iltana taas luotsiparin lähtö Ouluun omaishoitajien talkoita vetämään, juurihan sieltä tultiin Myllyojan talkoista!
Liisa
Torstai 3.2.2011
Maija Seinäjoella pitämässä alustusta itseilmaisusta. Katsottiin Ollin kanssa alustus verkon kautta, yhteys pätki melko tavalla. Pistettiin välillä tekstareina kommentteja ja muistutuksia. Maija käytti havainnollistamiseen talkoissa tehtyjä tuotoksia, jotka varmaan avasivat yleisölle aika hyvin itsensä ilmaisemisen tarvetta ja edellytyksiä (mm. verkon välttämättömyyttä).
Saattaa olla, että meille tulee talkootilauksia ja ehkä muutama osallistuja myös luotsikoulutukseen.
Olli puurtaa käyttöohjeita Bambuseriin, Johanna ja Juho ovat Oulussa Myllyojalla pitämässä lehtitalkoita - osallistujia on melkein parikymmentä! Myllyojan talkoot jatkuvat vielä huomenna.
Sain eilen valmiiksi viime vuoden viimeisen maksatushakemuksen tiedot, Anne kokosi rahaan liittyvät numerot. Saamme hakemuksen lähtemään aika rivakasti, ja on merkkejä siitä, että myös Rovaniemen päässä on käsittelyn vauhti kiihtynyt.
Liisa
Keskiviikko 2.2.2011
Yhä useammin olen miettinyt näkyväksi tulemista ja näkymättömänä olemista. Tietotaitotalkoissa tämä näkyminen tulee monesti esiin. Otetaanko kuva? Haastatellaanko sinua? Ollaanko aidosti kiinnostuneita mielipiteistä, ajatuksista? Kun Myllypuron vanhusten keskuksessa työntekijät tekivät pieniä haastatteluja kuvan kanssa asukkaista, nousi monen haastateltavan kasvoille hymy.
Minua kuullaan, olen olemassa. Kyllähän työntekijät /hoitajat keskustelevat asukkaiden kanssa muulloinkin, mutta kun joutuu keskustelun myös kirjoittamaan omaan lehteen, niin silloin kuuntelu on paljon tarkkaavaisempaa. Ja keskustelusta jää muisto lehteen, samoin kuvasta. Pienetkin hetket olla näkyvissä ovat merkityksellsiä henkilöille, jotka useimmin ovat vain hoidon kohteena. Myllypuron talkoissa/mediapajassa hoitohenkilöstö harjoitteli viestintävalmiuksia ja mukana olivat asukkaat tuomassa sisältötöä talkootuotokselle. Aktiivisia kansalaisia kaikki. Vai kuka on aktiivinen, sekö vain, joka maksaa veroja? Minusta aktiivinen kansalainen on jokainen, joka ei ole julistanut itseään epä-aktiiviseksi kansalaiseksi.
Olen aiemmin luullut, että yhteiskunnan näkymättömimmät ihmiset ovat vanhahkoja naisia. Mutta kyllä niin miehet kuin naiset vanhoina ovat vielä näkymättömämpiä... Kuitenkin ihmisarvoiseen elämään kuuluu merkittävyys ja näkyvyys. Hoitosuhteessa tämän tulisi olla yhtä tärkeä asia kuin puhtaus ja ruoka. Hoitajien viestintävalmiudet (liittymä, osaaminen ja motivaatio) ja taidot (osaamista enemmän) eivät olekaan ihan pikkujuttu!
Olen lueskellut John Deweyn kirjaa Taide kokemuksena ja olen ollut ymmärtävinäni kirjan alkumetreillä, että taide kuuluu arkipäivään ja arjen kokemuskenttään. Taide voi olla myös pientä, mutta kokemuksellsita. Eikö tietotaitotalkoiden tuotokset edusta tätä näkemystä vastakohtana suurten tuottamille elokuville, kirjoille, musiikille?? Palailen asiaan, kun olen lukenut lisää ja luullut ymmärtäväni lisää.
Ja pääskynen: Luotsi
Toki luotsi joutuu huolehtimaan aina talkoottain siitä, että resurssit ovat ok. Esimerkiksi kun maisemakalenteritalkoissa huomattiin, että ennakkoon arvioituja värejä printerissä ei olekaan, niin luotsi haki ne "kiven alta" eli juoksi Helsingin keskustan useat kaupat läpi. Mutta näin talkootuote valmistui eikä koko työ mitätöitynyt. Joku muu olisi voinut sanoa, että koska värimuste loppui ja se on kallista, niin ei osteta sitä nyt, vaan joku (kuka joku?) tehköön työn valmiiksi myöhemmin tai vielä pahemmassa tapauksessa: Olihan tämä kiva tapahtuma, ikävä, että ei saatu valmiiksi, mutta ainahan sitä näin sattuu... Näin ei siis luotsi toivottavasti joudu koskaan sanomaan! Tai ainakin hän on sitä ennen tehnyt kaikki mahdollsiset temput resurssin saamiseksi. Toisten syyttelyyn ei pidä koskaan mennä ja ajatella, että miksi he eivät huolehtineet...Vain itsestään ja omista teoistaan voi vastata luotsinakin ollessa. Tämä ei suinkaan estä luottamusta toisiin ihmisiin.
maija
Torstai 27.1.2011
Yhä tärkeämmäksi hyväksi käytänteeksi kokemusten mukaan nousee valmiiksisaamisen käytäntö. Voi, miten riemullista oli eilen saada Erilaisten opiijoiden talkoissa valmiiksi kampasidottuna (pakattu versio) Eikä yhtään haitannut, että kello lähenteli jo yhtätoista illalla. Jos olisimme lopettaneet jo kello 21 alkuperäisen aikataulun mukaan, niin mitä olisi jäänyt käten? Kivoja hetkiä, mukavia ihmisiä,
tietokoneen kanssa näpertelyä, kuvien ihastelua, yhteistä tekemistä, yhteisiä ruokailuja. Mutta se tärkeä asia, talkootuotos, olisi hävinnyt kyllä bittimaailmaan. Se oli yhteisön yhteinen motiivi tehdä, ja tuskin kukaan olisi sitä yksikausia, printtannut, monistanut, jakanut... Ei, se olisi jäänyt tekemättä ja onnistumisen kokemus kokematta. Nyt kun kalenteri oli käsissä ja se näytti hienolta, ruvettiin heti suunnittelemaan seuraavan vuoden kalenteria, miettimään aihetta, kuvaamista, monistamista. Onhan tekeoprosessi kuitenkin hanskassa. Kerran tehty on jättänyt muistijäljen aivoihin siitä kokonaisuudesta, mtä kalenterin tekoon tarvitaan. Muistissa ehkä säilyy myös myöhästymisen syy: Jostakin syystä kesäkuu rupesi temppuilemaan, ensin se kaatoi Scribuksen MacProlla monen kertaan ja MacBookilla tehty uusi versio taas lopetti printaamisen. Usean yrityksen jälkeen, jolloin luulimme jo printerin rikkoutuneen, printasimme heinäkuun ja hyvin toimi! Lopuksi printasimme kesäkuun jpeg-muodossa, ei ongelmia. Prosessi opetti kuitenkin tietotekniikan ihmeellisen maailman olevan vielä ryömimisasteella, mutta sitekeydellä ja kikoilla voitettavissa.
Luotsilla onkin tärkeä rooli näyttää valmiiksisaamisen merkitys yhdessä tekemisessä.
Ja päivän pääskyseen:
Luotsille kertyy ajan kanssa kokemusta erilaisista ryhmistä ja hänen on hyvä kertoa toisista toimijoista ja antaa yhteystietoja, jopa järjestää yhteistapaamisia. Erilaisten oppijoiden talkootapahtumassa esimerkiksi nousi esiin tarve vapaaehtoisista avustajista, vertaishenkilöistä avustamaan oman tietokoneen hankinnassa, ohjelmien päivittämisessä ja sopivien ohjelmien löytämisessä. Samoin erilaisten puhelimien hallinnasta olisi hyvä saada vapaaehtoisia neuvomaan. Luotsi voi nyt mm. saattaa yhteen opiskelijoita ja käyttäji
Samoin erilaisten oppijoiden joukossa on runsaasti erilaista osaamista ja kokemusta, joka on hyvä saattaa muiden vastaavien yhteisöjen tietoon. Tosin alan järjestöt ovatkin jo hyvin verkottuneita ja he jakavat tietojaan avoimesti.
Maija
Keskiviikko 26.1.2011
Lähdössä pitämään erilaisten oppijoiden kalenteritalkoiden kolmatta jaksoa, vielä on hankittava erikoispaperit. Aika mukavasti meille on tälle keväälle talkoita ilmaantunut, muutamien ajankohdat on vielä lyömättä lukkoon.
Puskaradio toimii, sillä monet uudet talkoot ovat ottaneet meihin yhteyttä siksi, että ovat "kuulleet kaverilta", että meidän talkoot ovat tosi hyvä juttu.
Ilahduttavaa on, että Rovaniemellä käsitellään meidän viime vuoden toista maksatushakemusta, koska tarkentavia kysymyksiä on tehty ja niihin on pikavauhtia annettu vastaukset.
Liisa
Maanantaina ani anivarhain yöllä 23.1.2011
Talkoomallista tulee ehkä liiankin usein sanottua, että se sopii tosi hyvin. Niinhän se sopiikin moneen paikkaan, mutta ei kaikille. Se ei sovi niille, jotka odottavat, että on opettaja, joka luennoi ja jakaa tehtävät, antaa sisällöt ja tekee olon turvalliseksi. Eikä se sovi niille, joiden mielestä vain tulos on tärkeää, itse prosessi ei.
Eikä se sovi niille, jotka eivät uskalla näyttää tuloksiaan muille, vaan pelkäävät keskeneräisyyden vaikutelmaa. Eikä se sovi niille, jotka eivät halua jakaa osaamistaan muille eikä jakaa kunniaa tehdystä työstä kaikille. Muille se sitten sopiikin oikein hyvin.
Ja yön pääskynen:
No tämäpä onkin vaikea kohta. Onko tuo alun kirjoitus kielteisen kriittinennykyistä yleistä toimintakulttuuria kohtaan? Hiukan tuntuu siltä, ja tunsinkin piston sydämessä. Ehkä se,
että enemmänkin kertoo talkoomallin hyvistä puolista ja sittä, kenelle se sopii, on provosoimista muutaa toimintakulttuuria? ja näinhän sitä on tullut tehdyksi, mutta sitten tlee vastaan kriittine ajatus, eihän tämä nyt kaikille ja kaikkiin tilanteisiiin käy. Pitäähän sitä rehellinenkin olla. Mutta itse talkootapahtumassa ei enää ole tarvis olla kielteisen kriittine yhteisön olemassaolevaa toimintakulttuuria kohtaan!
Öitä
maija
Keskiviikko 19.1.2011
Talkoilu on täydessä vauhdissa. Eilen oli talkoot MYlypurossa ja Järvenpäässä. Tänään Järvenpäässä ja Vilhonkadulla. Olemme harjoitelleet Bambuserin käyttöä. Vielä pitää luoda toimituksellinen malli, tarkkailla pituuksia jne.
Samoin iPadin käyttöä aloittelijoiden kanssa on mukava harjoitella. Kerta kerran jälkeen vahvistuu tunne talkoiden tarpeellisuudesta. Meillä on yllättävän paljon ihmisiä, joille tietotekniikka on vielä jopa pelottava, outo asia. Ja usein pelon takana on vain se, että kukaan ei ole koskaan rauhallisesti tehnyt koneen kanssa sitä, mistä pitää, mikä on tekijälle tärkeää.
Ja ennen illan talkoita päivän pääskynen:
Luotsi
Tämän nasevammin ei voi luotsin roolista sanoa. Tottahan toki luotsi tarjoaa kaiken osaamisensa muille. Ja erityisesti arvostaa muiden tietämistä ja jakaa nämäkin tiedot eteenpäin. Ketään ei eristetä tiedon ulkopuolelle.
maija
Perjantai 14.1.2011
Eilinen tieteiden yö ja koko aikaa käynnissä olevat tieteiden päivät ovat hieno osoitus siitä, kuinka tiede kiinnostaa monia, kuinka asioita voi esittää ymmärrettävällä tavalla, kuinka arki on noussut arvokkaaksi asiaksi käsitellä monesta näkökulmasta! ja hienoa on, että esityksiä voi
seurata sekä livenä että oman aikatauluun sopivalla hetkellä myös netistä. Näin ei kaikki hieno ole vain pääkaupunkilasille... Hiukan hämmästelin pitkää jonoa Suomen pankkiin taidetta katsomaan. Eikö taiteelle olisi taidemuseo parempi paikka? Ja nähtävissä koko vuoden, ei vain kolmena päivänä? No onneksi netissä Suomen pankin taidearteet ovat koko vuoden katseltavissa.
Tänään olen kaivellut vanhoja englanninkielisiä artikkeleita ja esityksiä Ossin pyynnöstä. Onneksi olin sentään vanhoja tiedostoja tallentanut kovalevylle ja löysin muutamia. Laitoin niistä muutamia tänne hyvä tietää sivulle kohtaan
Ja sitten päivän pääsky:
Tämäpä on vaikea ohje ymmärtää mistä on kyse. Yhtään esimerkkiä ei tule mieleeni - ei ole ollut konflikteja talkoissa ja toivottavasti ei tulekaan. Mutta jospa kuvittelisin: paikalle sattuu kaksi voimakasta avaintoimijaa ja talkoolaiset etsivät puoltaan ja syntyy konflikti. No nyt luotsi ei ainakaan voi mennä jommankumman avaintoimijan puolelle, vaan hänen täytyy etsiä ratkaisu, missä konflikti ikäänkuin häviää savuna ilmaan. Jospa tehtävät jakaantusivat selkeästi kahteen osaan ja kumpikin puoli tekisi omana? Ja luotsi kehuisi ja etsisi hyviä asioita molemmista? Tai jospa... nyt olis kiva, jos joku komentosi ja keksisi parempia esimerkkejä!
maija
Torstai, tieteiden yö 13.1.2011
Tieteiden yö ja esitelmä siellä rikastuttavasta vuorovaikutusvisiosta lähestyy parin tunnin päästä. Sitä ennen kuitenkin vielä matikkaa... Eilen oli erilaisten oppijoiden kanssa talkoot - ensimmäinen kolmannes. Taas kerran sitä mietti, miten kaukana tekniikka on sitä todella
tarvitsevista. Erilaisten oppijoiden tekniikka oli vanhaa windowsteknikkaa, missä vielä oli estetty kaikki oma toiminta, jopa kuvien katselu omalta tikulta! Koneiden hoitajat eivät ole ymmärtäneet käyttäjien tarpeita ja pyyntöjä! Ikuinen keskusteluongelma, joka todistaa kerta kerralta luotsimaisen toiminan tärkeyden. Olisipa vaan enemmän voimavaroja miettiä, mikä tekniikka ja millainen ja kenelle...
Mutta ihania ihmisiä oli talkoissa kaikki! Ja ongelmat pyörivät päässä ja etsivät ratkaisuja...
Johanna lähti Juhon kanssa lähihoitajien talkoisiin. Annoin iPhonen mukaan, jotta huomenna voimme katsella videota talkoista ja samalla tarkastella, miten tehdä mielenkiintoisia pätkiä, kuinka pitkiä, paljonko toimittamista ja niin edelleen. Eilisen talkoiden harjoittelut ovat nähtävissä sivulla:
Tuntuu todella lähes alatomalata olo ilman iPhnea. Onhan minulla puhelin, sillä iPhone on multisim, mutta silti. IPad hiukan lohduttaa ja lämmittää.
Vielä jännittää sekin, toimiiko Tieteiden talolla esitykseni kalvot, kun ne ovat OpenOfficella tehty, sillä MicrosoftOffice on vielä lataamatta koneen uudelle kovalevylle...
Ja päivän pääskyseen:
Tässä taas yksi kultajyvä toiminnan tavoitteeksi. Mielestäni mm. luova ongelmaaratkaisu pisteytyksineen, erilaiset muut aivoriihet, keskustelut tekemisen yhteydessä, kaikki tähtäävät siihen, että luotsi tarjoaa työkaluja omaan ajatteluun yrittämättä sitouttaa muita omiin "ehkä arvovaltaisiinkin" mielipiteisiinsä. Kuitenkin olen sitä meiltä, että jos jostakin asiasta on olemassa tutkittua tietoa, on se hyvä tuoda keskuteluissa mukaan argumenttina. Eihän luotsinkaan tarvitse ulkopuoliseksi heittäytyä, eikä ole hyvä, jos muista siltä tuntuu. Tämä on kuitenkin eri asia kuin ulkopuolinen arvovaltansa tiedostava ihminen - sitä luotsi ei ole!
maija
Keskiviikko 12.1.2011
Videointi iPhonella ja videoiden jakaminen nettiin online Bambuser-ohjelmalla on todella helppoa! Juuri selaista kuin tietotekniikan käytön tulee olla. Ja kun systeemin on kerran saanut asennetua laitteille, niin itse tekeminen ei tuota vaivaa.
Ihmettelen, miten voi niin nopeasti unohtaa ne toimet ja vaikeudet, jotka piti ylittää ja kuulee jopa itsensä sanovan: Hanki iPhone, niin kaikki on helppoa! Kyse on vähän kuin lapsensyntymästä: Kun lapsi on syntynyt, kaikki odotusajan vaikeudet ja synnytystuskat unohtuvat heti! Tähän varmaan liittyy myös tietoyhteiskunnan etenemisen ja hyvien sovellusten käyttöönoton hitaus! Ne, jotka osaavat ja joilla laitteet ja toiminta on kunnossa eivät enää muista vaikeksia, eivätkä he näin ollen osaa edes tarjota apua uuden sovelluksen käyttöönotossa, mikäli edes muistavat, miten itse toimivat.. Missä tätä edes opetetaan? Yhtenä ratkaisuna olisi paikalliset luotsit, jotka nuuskivat uudet hyvät tekniikat ja sovellukset, kokeilisivat niitä yhdessä muiden kanssa. Tällä tavalla menetellen tietoyhteiskunnan luovat palvelut eivät jäisi vain niiden harvojen käytettäviksi, joilla on vertaistukea eli sosiaalista pääomaa tietotekniikan sovellusten kanssa leikkimisessä. Onnekis netistä saa tätä vertaistukea, mm omenemehu.org:sta - kunhan se saa sivunsa jälleen toimimaan, mitä hartaasti toivon!
Ja nyt päivän luotsitaulukkoon:
Tämä lienee itsestään selvää kaikille luotseille! Onkin hyvä aina etsiä jokaisesta hyvät puolet ja nostaa ne keskustelun keskiöön , jos kuulee toisten takana parjaavan.
maija
Maanantai 10.1.2011
Mietiskelin viikonloppuna Eu-rahan käytön tarkistuksia. Nyt esimerkiksi kahvitarjoilukustannukset tsekataan moneen kertaan, että kaikki kuitit ovat oikein ja tarjoilun nauttioiden nimikirjoitukset paikallaan jne. Tämä tarkistus on aikaa ja siis rahaa kysyvää. Niin
maksatuksetkin viivästyvät ja tämä aiheuttaa taas hankeorganisaatiossa kuluja. Koska kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että turhia tarjoiluja ei saa olla eikä väärinkäytöksiä, niin mietin vaan, että olisiko mahdollista ajatella, että arvioitaisiin tarjoilun aiheuttamat kustannukset esimerkiksi tapahtumien määrän mukaan - vaikkapa aliarvioitaisiin - ja nämä kustannukset sitten voisi kirjata yhteen laskuun, missä kertoo koska ja kenelle ja mitä (ilman kauppakuitteja) - ja tämä arvioinnin puitteissa. Näin varmasti säästyisi aikaa, vaivaa ja rahaa... Esimerkiksi Helsingissä kaasulaskun voi maksaa vain arvioituna..
Päivän roolit ja vastuut:
itseasiassa tämä ohje on tosi vaikea. On vaikea nähdä, toimiiko esikuvana oleminen. Olen monesti esimerkiksi lasten kasvatuksessa miettinyt riittääkö esimerkki? Ja jollei riitä, niin mikä neuvoksi? Toisaalta se, että sanoo, että tee niinkuin sanon, eikä niin kuin teen, ei varmasti toimi. Eikä taida toimia sekään, että sanoo: älä tee niin kuin minä, vaan ota minun kokemuksistani oppia? Ehkä esimerkki on sittenkin paras kasvattaja ja tämä jos mikä asettaa suuren vastuun omille teoille. Yleisemminkin yhteiskunnassa ja työ-elämässä tämä varmasti pätee. Johtaja, joka omilla toimillaan osoittaa olevansa esimerkillinen, näyttää esimerkkiä ja saa muut toimimaan samoin. Niin myös pahassa...
Luotsina esikuvana dialogissa toimiminen tarkoittanee sitä, että on puheissaan kannustava, kuuntelee ja vastaa kysmyksiin, vie ajatuksia eteenpäin.
maija
Perjantai 7.1.2011
Etänä kotona - luulen, että toimistolla ei ole ketään - ja niinpä minäkin päätin jäädä kotikoneen ääreen. Kotona on kyllä vaikeampi patistaa itseään tekemisiin, mutta kun alkuun pääsee, ei eroa juurikaan ole. Tosin olin aikonut ottaa haltuun
iPadin videoeditoinnin, mutta iPad on keveydestään huolimatta toimistolla. Ehkä se ei olekaan niin kevyt? Onneksi kuitenkin Johannan kanssa keskiviikkona selvitimme, miten iPhone-videon saa iPadiin (yksi ruksi puuttui iTunesista) ja miten ReelDirectorin saa toimimaan editissä -pitää painaa videon kuvaa hiukan kauemmin, niin edit-valiko avautuu. Joten nyt editoimaan heti maanantaina tai sitten reippaalle kävelyretkelle toteuttamaan uuden vuoden lupausta: joka päivä liikuntaa!.
Palaan kuitenkin nyt luotsin rooleihin ja vastuuseen Pääskysten talukon kanssa:
Tämä on mielestäni tosi naseva kohta luotsin tehtävistä. Luotsihan aloittaa talkootapahtuman organisoimalla alkukahvit ja heti niiden aikana tai jälkeen visiointipalaverin: mitä talkoissa tehdään. Keltaisten lappujen avulla luotsi sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä tuotoksen sisällöstä, hän tuo mukaan myös omia ajatuksia rohkaistaakseen talkoolaiset oivalluksiin. Luotsi analysoi yhdessä talkolaisten kanssa ehdotukset ja keksii ideoita, jos talkoolaisten näkemykset poikkeavat paljon toisistaan. Luotsi myös vetää : "Mitä tänään syötäisiin?" istunnon aivoriihineen ja pisteytyksineen ohjaten samalla käyttämään tätä luovan ongelmanratkaisun työkalua muissakin päätöksentekotilanteissa.
Luotsi arvostaa kaikkia ja kuuntelee jokaista. Hän ei esiinny besserwisserinä eikä delegoi tehtäviä, vaan tekee yhdessä muiden kanssa mm. ruoan. Tarvittessa hän aina auttaa ja neuvoo tekniikan käytössä ja keksii ratkaisuja ongelmiin. Maija
Tiistai 4.1.2011
Palaveerasimme tutkijamme Susannan kanssa. On tosi hienoa, kun hän on mukana ja arvokasta kuulla tutkijan havaintoja ja ideoita. Sovimme, että hän raportoi ja arvio jatkuvasti kevään aikana. Pohdimme myös yhteisöjen elävyyttä: tarvitaanko aina yhteisön maahinen,
kylän "kylähullu". Vai onko niin että kylähullu ei olekaan aina maahinen, eli ei innosta omiaan? Voisiko ero olla siinä, että toimeensaava maahinen kuuntelee yhteisön jäsenten tuntemuksia ja saa aikaan juuri sitä, mitä kukin sisimmässään haluaa? Vaikka jäsenet eivät osaakaan halujaan aina pukea teoiksi ja sanoiksi? Näkeekö maahinen sekä lähelle, että kauas samaan aikaan? Onko maahinen myös organisaattori? Kaipaako hän tukea ja innostajia itselleen? Pellervossa oli juttu Songan kylästä ja sen tapausten tuottajasta; Leena Aspegrenistä ja hänen innostajistaan. Onko Leena maahinen - juuri sellainen, mitä kukin yhteisö tarvitsee? Voisiko luotsi toimia maahisen sijaisena hetken tai oikeammin tietysti maahisen apurina?
Toinen osa
Maija Seinäjoella pitämässä alustusta itseilmaisusta. Katsottiin Ollin kanssa alustus verkon kautta, yhteys pätki melko tavalla. Pistettiin välillä tekstareina kommentteja ja muistutuksia. Maija käytti havainnollistamiseen talkoissa tehtyjä tuotoksia, jotka varmaan avasivat yleisölle aika hyvin itsensä ilmaisemisen tarvetta ja edellytyksiä (mm. verkon välttämättömyyttä).
Saattaa olla, että meille tulee talkootilauksia ja ehkä muutama osallistuja myös luotsikoulutukseen.
Olli puurtaa käyttöohjeita Bambuseriin, Johanna ja Juho ovat Oulussa Myllyojalla pitämässä lehtitalkoita - osallistujia on melkein parikymmentä! Myllyojan talkoot jatkuvat vielä huomenna.
Sain eilen valmiiksi viime vuoden viimeisen maksatushakemuksen tiedot, Anne kokosi rahaan liittyvät numerot. Saamme hakemuksen lähtemään aika rivakasti, ja on merkkejä siitä, että myös Rovaniemen päässä on käsittelyn vauhti kiihtynyt.
Liisa
Keskiviikko 2.2.2011
Yhä useammin olen miettinyt näkyväksi tulemista ja näkymättömänä olemista. Tietotaitotalkoissa tämä näkyminen tulee monesti esiin. Otetaanko kuva? Haastatellaanko sinua? Ollaanko aidosti kiinnostuneita mielipiteistä, ajatuksista? Kun Myllypuron vanhusten keskuksessa työntekijät tekivät pieniä haastatteluja kuvan kanssa asukkaista, nousi monen haastateltavan kasvoille hymy.
Minua kuullaan, olen olemassa. Kyllähän työntekijät /hoitajat keskustelevat asukkaiden kanssa muulloinkin, mutta kun joutuu keskustelun myös kirjoittamaan omaan lehteen, niin silloin kuuntelu on paljon tarkkaavaisempaa. Ja keskustelusta jää muisto lehteen, samoin kuvasta. Pienetkin hetket olla näkyvissä ovat merkityksellsiä henkilöille, jotka useimmin ovat vain hoidon kohteena. Myllypuron talkoissa/mediapajassa hoitohenkilöstö harjoitteli viestintävalmiuksia ja mukana olivat asukkaat tuomassa sisältötöä talkootuotokselle. Aktiivisia kansalaisia kaikki. Vai kuka on aktiivinen, sekö vain, joka maksaa veroja? Minusta aktiivinen kansalainen on jokainen, joka ei ole julistanut itseään epä-aktiiviseksi kansalaiseksi.
Olen aiemmin luullut, että yhteiskunnan näkymättömimmät ihmiset ovat vanhahkoja naisia. Mutta kyllä niin miehet kuin naiset vanhoina ovat vielä näkymättömämpiä... Kuitenkin ihmisarvoiseen elämään kuuluu merkittävyys ja näkyvyys. Hoitosuhteessa tämän tulisi olla yhtä tärkeä asia kuin puhtaus ja ruoka. Hoitajien viestintävalmiudet (liittymä, osaaminen ja motivaatio) ja taidot (osaamista enemmän) eivät olekaan ihan pikkujuttu!
Olen lueskellut John Deweyn kirjaa Taide kokemuksena ja olen ollut ymmärtävinäni kirjan alkumetreillä, että taide kuuluu arkipäivään ja arjen kokemuskenttään. Taide voi olla myös pientä, mutta kokemuksellsita. Eikö tietotaitotalkoiden tuotokset edusta tätä näkemystä vastakohtana suurten tuottamille elokuville, kirjoille, musiikille?? Palailen asiaan, kun olen lukenut lisää ja luullut ymmärtäväni lisää.
Ja pääskynen: Luotsi
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Huolehtii hankkeen resurssoinnista | Edellyttää, että toiset huolehtivat resurssoinnista (aika, raha, välineet) |
Toki luotsi joutuu huolehtimaan aina talkoottain siitä, että resurssit ovat ok. Esimerkiksi kun maisemakalenteritalkoissa huomattiin, että ennakkoon arvioituja värejä printerissä ei olekaan, niin luotsi haki ne "kiven alta" eli juoksi Helsingin keskustan useat kaupat läpi. Mutta näin talkootuote valmistui eikä koko työ mitätöitynyt. Joku muu olisi voinut sanoa, että koska värimuste loppui ja se on kallista, niin ei osteta sitä nyt, vaan joku (kuka joku?) tehköön työn valmiiksi myöhemmin tai vielä pahemmassa tapauksessa: Olihan tämä kiva tapahtuma, ikävä, että ei saatu valmiiksi, mutta ainahan sitä näin sattuu... Näin ei siis luotsi toivottavasti joudu koskaan sanomaan! Tai ainakin hän on sitä ennen tehnyt kaikki mahdollsiset temput resurssin saamiseksi. Toisten syyttelyyn ei pidä koskaan mennä ja ajatella, että miksi he eivät huolehtineet...Vain itsestään ja omista teoistaan voi vastata luotsinakin ollessa. Tämä ei suinkaan estä luottamusta toisiin ihmisiin.
maija
Torstai 27.1.2011
Yhä tärkeämmäksi hyväksi käytänteeksi kokemusten mukaan nousee valmiiksisaamisen käytäntö. Voi, miten riemullista oli eilen saada Erilaisten opiijoiden talkoissa valmiiksi kampasidottuna (pakattu versio) Eikä yhtään haitannut, että kello lähenteli jo yhtätoista illalla. Jos olisimme lopettaneet jo kello 21 alkuperäisen aikataulun mukaan, niin mitä olisi jäänyt käten? Kivoja hetkiä, mukavia ihmisiä,
tietokoneen kanssa näpertelyä, kuvien ihastelua, yhteistä tekemistä, yhteisiä ruokailuja. Mutta se tärkeä asia, talkootuotos, olisi hävinnyt kyllä bittimaailmaan. Se oli yhteisön yhteinen motiivi tehdä, ja tuskin kukaan olisi sitä yksikausia, printtannut, monistanut, jakanut... Ei, se olisi jäänyt tekemättä ja onnistumisen kokemus kokematta. Nyt kun kalenteri oli käsissä ja se näytti hienolta, ruvettiin heti suunnittelemaan seuraavan vuoden kalenteria, miettimään aihetta, kuvaamista, monistamista. Onhan tekeoprosessi kuitenkin hanskassa. Kerran tehty on jättänyt muistijäljen aivoihin siitä kokonaisuudesta, mtä kalenterin tekoon tarvitaan. Muistissa ehkä säilyy myös myöhästymisen syy: Jostakin syystä kesäkuu rupesi temppuilemaan, ensin se kaatoi Scribuksen MacProlla monen kertaan ja MacBookilla tehty uusi versio taas lopetti printaamisen. Usean yrityksen jälkeen, jolloin luulimme jo printerin rikkoutuneen, printasimme heinäkuun ja hyvin toimi! Lopuksi printasimme kesäkuun jpeg-muodossa, ei ongelmia. Prosessi opetti kuitenkin tietotekniikan ihmeellisen maailman olevan vielä ryömimisasteella, mutta sitekeydellä ja kikoilla voitettavissa.Luotsilla onkin tärkeä rooli näyttää valmiiksisaamisen merkitys yhdessä tekemisessä.
Ja päivän pääskyseen:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Auttaa kehityshanketta linkittymään houkuttavana solmuna verkkoihin | Vaatii avaintoimijoita panttaamaan tietoa ja pitämään kehityshanketta koskevat tiedot luottamuksellisina |
Luotsille kertyy ajan kanssa kokemusta erilaisista ryhmistä ja hänen on hyvä kertoa toisista toimijoista ja antaa yhteystietoja, jopa järjestää yhteistapaamisia. Erilaisten oppijoiden talkootapahtumassa esimerkiksi nousi esiin tarve vapaaehtoisista avustajista, vertaishenkilöistä avustamaan oman tietokoneen hankinnassa, ohjelmien päivittämisessä ja sopivien ohjelmien löytämisessä. Samoin erilaisten puhelimien hallinnasta olisi hyvä saada vapaaehtoisia neuvomaan. Luotsi voi nyt mm. saattaa yhteen opiskelijoita ja käyttäji
Samoin erilaisten oppijoiden joukossa on runsaasti erilaista osaamista ja kokemusta, joka on hyvä saattaa muiden vastaavien yhteisöjen tietoon. Tosin alan järjestöt ovatkin jo hyvin verkottuneita ja he jakavat tietojaan avoimesti.
Maija
Keskiviikko 26.1.2011
Lähdössä pitämään erilaisten oppijoiden kalenteritalkoiden kolmatta jaksoa, vielä on hankittava erikoispaperit. Aika mukavasti meille on tälle keväälle talkoita ilmaantunut, muutamien ajankohdat on vielä lyömättä lukkoon.
Puskaradio toimii, sillä monet uudet talkoot ovat ottaneet meihin yhteyttä siksi, että ovat "kuulleet kaverilta", että meidän talkoot ovat tosi hyvä juttu.
Ilahduttavaa on, että Rovaniemellä käsitellään meidän viime vuoden toista maksatushakemusta, koska tarkentavia kysymyksiä on tehty ja niihin on pikavauhtia annettu vastaukset.
Liisa
Maanantaina ani anivarhain yöllä 23.1.2011
Talkoomallista tulee ehkä liiankin usein sanottua, että se sopii tosi hyvin. Niinhän se sopiikin moneen paikkaan, mutta ei kaikille. Se ei sovi niille, jotka odottavat, että on opettaja, joka luennoi ja jakaa tehtävät, antaa sisällöt ja tekee olon turvalliseksi. Eikä se sovi niille, joiden mielestä vain tulos on tärkeää, itse prosessi ei.
Eikä se sovi niille, jotka eivät uskalla näyttää tuloksiaan muille, vaan pelkäävät keskeneräisyyden vaikutelmaa. Eikä se sovi niille, jotka eivät halua jakaa osaamistaan muille eikä jakaa kunniaa tehdystä työstä kaikille. Muille se sitten sopiikin oikein hyvin.
Ja yön pääskynen:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Provosoi muuta organisaatiota muuttamaan toimintakulttuuriaan | Esiintyy kielteisen kriittisenä nykyisen toimintakulttuurin arvostelijana |
No tämäpä onkin vaikea kohta. Onko tuo alun kirjoitus kielteisen kriittinennykyistä yleistä toimintakulttuuria kohtaan? Hiukan tuntuu siltä, ja tunsinkin piston sydämessä. Ehkä se,
että enemmänkin kertoo talkoomallin hyvistä puolista ja sittä, kenelle se sopii, on provosoimista muutaa toimintakulttuuria? ja näinhän sitä on tullut tehdyksi, mutta sitten tlee vastaan kriittine ajatus, eihän tämä nyt kaikille ja kaikkiin tilanteisiiin käy. Pitäähän sitä rehellinenkin olla. Mutta itse talkootapahtumassa ei enää ole tarvis olla kielteisen kriittine yhteisön olemassaolevaa toimintakulttuuria kohtaan!
Öitä
maija
Keskiviikko 19.1.2011
Talkoilu on täydessä vauhdissa. Eilen oli talkoot MYlypurossa ja Järvenpäässä. Tänään Järvenpäässä ja Vilhonkadulla. Olemme harjoitelleet Bambuserin käyttöä. Vielä pitää luoda toimituksellinen malli, tarkkailla pituuksia jne.
Samoin iPadin käyttöä aloittelijoiden kanssa on mukava harjoitella. Kerta kerran jälkeen vahvistuu tunne talkoiden tarpeellisuudesta. Meillä on yllättävän paljon ihmisiä, joille tietotekniikka on vielä jopa pelottava, outo asia. Ja usein pelon takana on vain se, että kukaan ei ole koskaan rauhallisesti tehnyt koneen kanssa sitä, mistä pitää, mikä on tekijälle tärkeää.
Ja ennen illan talkoita päivän pääskynen:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Palvelee muuta organisaatiota tarjoamalla käyttöön tietämystä, jota avaintoimijoiden kanssa yhdessä luodaan | Eristää muun organisaation, koska kokee sen vastuksena ja uhkana |
Tämän nasevammin ei voi luotsin roolista sanoa. Tottahan toki luotsi tarjoaa kaiken osaamisensa muille. Ja erityisesti arvostaa muiden tietämistä ja jakaa nämäkin tiedot eteenpäin. Ketään ei eristetä tiedon ulkopuolelle.
maija
Perjantai 14.1.2011
Eilinen tieteiden yö ja koko aikaa käynnissä olevat tieteiden päivät ovat hieno osoitus siitä, kuinka tiede kiinnostaa monia, kuinka asioita voi esittää ymmärrettävällä tavalla, kuinka arki on noussut arvokkaaksi asiaksi käsitellä monesta näkökulmasta! ja hienoa on, että esityksiä voi
seurata sekä livenä että oman aikatauluun sopivalla hetkellä myös netistä. Näin ei kaikki hieno ole vain pääkaupunkilasille... Hiukan hämmästelin pitkää jonoa Suomen pankkiin taidetta katsomaan. Eikö taiteelle olisi taidemuseo parempi paikka? Ja nähtävissä koko vuoden, ei vain kolmena päivänä? No onneksi netissä Suomen pankin taidearteet ovat koko vuoden katseltavissa.
Tänään olen kaivellut vanhoja englanninkielisiä artikkeleita ja esityksiä Ossin pyynnöstä. Onneksi olin sentään vanhoja tiedostoja tallentanut kovalevylle ja löysin muutamia. Laitoin niistä muutamia tänne hyvä tietää sivulle kohtaan
Ja sitten päivän pääsky:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vetää avaintoimijat pois uhrin osasta, kun ryhmä joutuu konfliktitilanteeseen | Esiintyy uhrin ymmärtäjänä |
Tämäpä on vaikea ohje ymmärtää mistä on kyse. Yhtään esimerkkiä ei tule mieleeni - ei ole ollut konflikteja talkoissa ja toivottavasti ei tulekaan. Mutta jospa kuvittelisin: paikalle sattuu kaksi voimakasta avaintoimijaa ja talkoolaiset etsivät puoltaan ja syntyy konflikti. No nyt luotsi ei ainakaan voi mennä jommankumman avaintoimijan puolelle, vaan hänen täytyy etsiä ratkaisu, missä konflikti ikäänkuin häviää savuna ilmaan. Jospa tehtävät jakaantusivat selkeästi kahteen osaan ja kumpikin puoli tekisi omana? Ja luotsi kehuisi ja etsisi hyviä asioita molemmista? Tai jospa... nyt olis kiva, jos joku komentosi ja keksisi parempia esimerkkejä!
maija
Torstai, tieteiden yö 13.1.2011
Tieteiden yö ja esitelmä siellä rikastuttavasta vuorovaikutusvisiosta lähestyy parin tunnin päästä. Sitä ennen kuitenkin vielä matikkaa... Eilen oli erilaisten oppijoiden kanssa talkoot - ensimmäinen kolmannes. Taas kerran sitä mietti, miten kaukana tekniikka on sitä todella
tarvitsevista. Erilaisten oppijoiden tekniikka oli vanhaa windowsteknikkaa, missä vielä oli estetty kaikki oma toiminta, jopa kuvien katselu omalta tikulta! Koneiden hoitajat eivät ole ymmärtäneet käyttäjien tarpeita ja pyyntöjä! Ikuinen keskusteluongelma, joka todistaa kerta kerralta luotsimaisen toiminan tärkeyden. Olisipa vaan enemmän voimavaroja miettiä, mikä tekniikka ja millainen ja kenelle...
Mutta ihania ihmisiä oli talkoissa kaikki! Ja ongelmat pyörivät päässä ja etsivät ratkaisuja...
Johanna lähti Juhon kanssa lähihoitajien talkoisiin. Annoin iPhonen mukaan, jotta huomenna voimme katsella videota talkoista ja samalla tarkastella, miten tehdä mielenkiintoisia pätkiä, kuinka pitkiä, paljonko toimittamista ja niin edelleen. Eilisen talkoiden harjoittelut ovat nähtävissä sivulla:
Tuntuu todella lähes alatomalata olo ilman iPhnea. Onhan minulla puhelin, sillä iPhone on multisim, mutta silti. IPad hiukan lohduttaa ja lämmittää.
Vielä jännittää sekin, toimiiko Tieteiden talolla esitykseni kalvot, kun ne ovat OpenOfficella tehty, sillä MicrosoftOffice on vielä lataamatta koneen uudelle kovalevylle...
Ja päivän pääskyseen:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Pakottaa omaan ajatteluun samalla kun tarjoaa siihen työkalut | Tuo esille arvovaltaista tietoa ja koettaa sitouttaa toisia valmiisiin ajatuksiin |
Tässä taas yksi kultajyvä toiminnan tavoitteeksi. Mielestäni mm. luova ongelmaaratkaisu pisteytyksineen, erilaiset muut aivoriihet, keskustelut tekemisen yhteydessä, kaikki tähtäävät siihen, että luotsi tarjoaa työkaluja omaan ajatteluun yrittämättä sitouttaa muita omiin "ehkä arvovaltaisiinkin" mielipiteisiinsä. Kuitenkin olen sitä meiltä, että jos jostakin asiasta on olemassa tutkittua tietoa, on se hyvä tuoda keskuteluissa mukaan argumenttina. Eihän luotsinkaan tarvitse ulkopuoliseksi heittäytyä, eikä ole hyvä, jos muista siltä tuntuu. Tämä on kuitenkin eri asia kuin ulkopuolinen arvovaltansa tiedostava ihminen - sitä luotsi ei ole!
maija
Keskiviikko 12.1.2011
Videointi iPhonella ja videoiden jakaminen nettiin online Bambuser-ohjelmalla on todella helppoa! Juuri selaista kuin tietotekniikan käytön tulee olla. Ja kun systeemin on kerran saanut asennetua laitteille, niin itse tekeminen ei tuota vaivaa.
Ihmettelen, miten voi niin nopeasti unohtaa ne toimet ja vaikeudet, jotka piti ylittää ja kuulee jopa itsensä sanovan: Hanki iPhone, niin kaikki on helppoa! Kyse on vähän kuin lapsensyntymästä: Kun lapsi on syntynyt, kaikki odotusajan vaikeudet ja synnytystuskat unohtuvat heti! Tähän varmaan liittyy myös tietoyhteiskunnan etenemisen ja hyvien sovellusten käyttöönoton hitaus! Ne, jotka osaavat ja joilla laitteet ja toiminta on kunnossa eivät enää muista vaikeksia, eivätkä he näin ollen osaa edes tarjota apua uuden sovelluksen käyttöönotossa, mikäli edes muistavat, miten itse toimivat.. Missä tätä edes opetetaan? Yhtenä ratkaisuna olisi paikalliset luotsit, jotka nuuskivat uudet hyvät tekniikat ja sovellukset, kokeilisivat niitä yhdessä muiden kanssa. Tällä tavalla menetellen tietoyhteiskunnan luovat palvelut eivät jäisi vain niiden harvojen käytettäviksi, joilla on vertaistukea eli sosiaalista pääomaa tietotekniikan sovellusten kanssa leikkimisessä. Onnekis netistä saa tätä vertaistukea, mm omenemehu.org:sta - kunhan se saa sivunsa jälleen toimimaan, mitä hartaasti toivon!
Ja nyt päivän luotsitaulukkoon:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Puuttuu heti selän takana puhumiseen ja muihin vehkeilyihin | Osallistuu ulkopuolisten parjaamiseen ja liittoutuu luottohenkilöidensä kanssa |
Tämä lienee itsestään selvää kaikille luotseille! Onkin hyvä aina etsiä jokaisesta hyvät puolet ja nostaa ne keskustelun keskiöön , jos kuulee toisten takana parjaavan.
maija
Maanantai 10.1.2011
Mietiskelin viikonloppuna Eu-rahan käytön tarkistuksia. Nyt esimerkiksi kahvitarjoilukustannukset tsekataan moneen kertaan, että kaikki kuitit ovat oikein ja tarjoilun nauttioiden nimikirjoitukset paikallaan jne. Tämä tarkistus on aikaa ja siis rahaa kysyvää. Niin
maksatuksetkin viivästyvät ja tämä aiheuttaa taas hankeorganisaatiossa kuluja. Koska kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että turhia tarjoiluja ei saa olla eikä väärinkäytöksiä, niin mietin vaan, että olisiko mahdollista ajatella, että arvioitaisiin tarjoilun aiheuttamat kustannukset esimerkiksi tapahtumien määrän mukaan - vaikkapa aliarvioitaisiin - ja nämä kustannukset sitten voisi kirjata yhteen laskuun, missä kertoo koska ja kenelle ja mitä (ilman kauppakuitteja) - ja tämä arvioinnin puitteissa. Näin varmasti säästyisi aikaa, vaivaa ja rahaa... Esimerkiksi Helsingissä kaasulaskun voi maksaa vain arvioituna..
Päivän roolit ja vastuut:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Toimii esikuvana dialogissa | Kertoo, miten tulisi keskustella ja toimia |
itseasiassa tämä ohje on tosi vaikea. On vaikea nähdä, toimiiko esikuvana oleminen. Olen monesti esimerkiksi lasten kasvatuksessa miettinyt riittääkö esimerkki? Ja jollei riitä, niin mikä neuvoksi? Toisaalta se, että sanoo, että tee niinkuin sanon, eikä niin kuin teen, ei varmasti toimi. Eikä taida toimia sekään, että sanoo: älä tee niin kuin minä, vaan ota minun kokemuksistani oppia? Ehkä esimerkki on sittenkin paras kasvattaja ja tämä jos mikä asettaa suuren vastuun omille teoille. Yleisemminkin yhteiskunnassa ja työ-elämässä tämä varmasti pätee. Johtaja, joka omilla toimillaan osoittaa olevansa esimerkillinen, näyttää esimerkkiä ja saa muut toimimaan samoin. Niin myös pahassa...
Luotsina esikuvana dialogissa toimiminen tarkoittanee sitä, että on puheissaan kannustava, kuuntelee ja vastaa kysmyksiin, vie ajatuksia eteenpäin.
maija
Perjantai 7.1.2011
Etänä kotona - luulen, että toimistolla ei ole ketään - ja niinpä minäkin päätin jäädä kotikoneen ääreen. Kotona on kyllä vaikeampi patistaa itseään tekemisiin, mutta kun alkuun pääsee, ei eroa juurikaan ole. Tosin olin aikonut ottaa haltuun
iPadin videoeditoinnin, mutta iPad on keveydestään huolimatta toimistolla. Ehkä se ei olekaan niin kevyt? Onneksi kuitenkin Johannan kanssa keskiviikkona selvitimme, miten iPhone-videon saa iPadiin (yksi ruksi puuttui iTunesista) ja miten ReelDirectorin saa toimimaan editissä -pitää painaa videon kuvaa hiukan kauemmin, niin edit-valiko avautuu. Joten nyt editoimaan heti maanantaina tai sitten reippaalle kävelyretkelle toteuttamaan uuden vuoden lupausta: joka päivä liikuntaa!.
Palaan kuitenkin nyt luotsin rooleihin ja vastuuseen Pääskysten talukon kanssa:
Luotsin roolit ja vastuut
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Organisoi, sovittaa yhteen, hankkii tietoja, ohjaa käyttämään työvälineitä, pitää yllä korkeaa energiatasoa, huolehtii sidosryhmäyhteyksistä, provosoi oivalluksiin, analysoi tuotoksia ja auttaa palaamaan tarvittaessa takaisin edellisiin ajatuksiin, löytää ulospääsyn umpikujatilanteista | Esiintyy asiantuntijana, joka delegoi käytännön järjestelyt muille. Esittää indikatiiveja: miten asiat ovat. Arvottaa mielipiteet hyviin ja huonoihin |
Tämä on mielestäni tosi naseva kohta luotsin tehtävistä. Luotsihan aloittaa talkootapahtuman organisoimalla alkukahvit ja heti niiden aikana tai jälkeen visiointipalaverin: mitä talkoissa tehdään. Keltaisten lappujen avulla luotsi sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä tuotoksen sisällöstä, hän tuo mukaan myös omia ajatuksia rohkaistaakseen talkoolaiset oivalluksiin. Luotsi analysoi yhdessä talkolaisten kanssa ehdotukset ja keksii ideoita, jos talkoolaisten näkemykset poikkeavat paljon toisistaan. Luotsi myös vetää : "Mitä tänään syötäisiin?" istunnon aivoriihineen ja pisteytyksineen ohjaten samalla käyttämään tätä luovan ongelmanratkaisun työkalua muissakin päätöksentekotilanteissa.
Luotsi arvostaa kaikkia ja kuuntelee jokaista. Hän ei esiinny besserwisserinä eikä delegoi tehtäviä, vaan tekee yhdessä muiden kanssa mm. ruoan. Tarvittessa hän aina auttaa ja neuvoo tekniikan käytössä ja keksii ratkaisuja ongelmiin. Maija
Tiistai 4.1.2011
Palaveerasimme tutkijamme Susannan kanssa. On tosi hienoa, kun hän on mukana ja arvokasta kuulla tutkijan havaintoja ja ideoita. Sovimme, että hän raportoi ja arvio jatkuvasti kevään aikana. Pohdimme myös yhteisöjen elävyyttä: tarvitaanko aina yhteisön maahinen,
kylän "kylähullu". Vai onko niin että kylähullu ei olekaan aina maahinen, eli ei innosta omiaan? Voisiko ero olla siinä, että toimeensaava maahinen kuuntelee yhteisön jäsenten tuntemuksia ja saa aikaan juuri sitä, mitä kukin sisimmässään haluaa? Vaikka jäsenet eivät osaakaan halujaan aina pukea teoiksi ja sanoiksi? Näkeekö maahinen sekä lähelle, että kauas samaan aikaan? Onko maahinen myös organisaattori? Kaipaako hän tukea ja innostajia itselleen? Pellervossa oli juttu Songan kylästä ja sen tapausten tuottajasta; Leena Aspegrenistä ja hänen innostajistaan. Onko Leena maahinen - juuri sellainen, mitä kukin yhteisö tarvitsee? Voisiko luotsi toimia maahisen sijaisena hetken tai oikeammin tietysti maahisen apurina?
Toinen osa
Luotsin rooli ja vastuut taulukosta (www.paaskyset.com/luotsin_vastuut):
Luotsi siis näyttää esimerkkiä, toimii luottamuksellisesti, on avulias ja napakka. Hän ei puhu näistä asioista, saarrnaa sosiaalisesta pääomasta jne.. Vaikka näinkin on tullut joskus tehtyä - tosin vasta pyynnön jälkeen. Mutta missään tapauksessa luotsi ei syyllistä: miksi painoit tuota nappia, mikset tehnyt aikaisemmin, mikset..... Luotsi kiitää ja kehuu mieluummin: Olipa kiva, kun muistit, oh, näinkin opimme tuon asian, että kannattaa tallentaa...
Maija
Ettei tämä yhteiselo tietotekniikan kanssa kävisi liian yksinkertaiseksi, kerron että tänään olen taistellut hiiren kanssa, meillä on ollut parinmuodostusongelma. Hiireni on langaton ja tähän asti toiminut moitteetta, mutta tänä aamuna se ei suostunut yhteistyöhön. Koneeni löysi sen kyllä, mutta yhteyttä ei saatu muodostumaan.
Tein kakenlaiset konstit, sammutin jopa koneeni muutamaan kertaan, mutta ei vain hiiri liikkunut. Pistin koneen ja hiiren reppuun ja menin parin korttelin päähän Humaciin kysymään, mikä tässä nyt mättää? Onko ostettava uusi hiiri? Myyjätyttö ahersi jonkin aikaa koneen ja hiiren kimpussa ja oli jo myöntymäisillään siihen, että hiiri olisi rikki. Hän arveli, että "nörtimpi" myyjäkolleega voisi vielä katsoa hiirtäni, ja niinhän siinä kävi, että puhallusten, koputusten, ohjelmien sammutusten ja muiden konstien jälkeen hiiri alkoi liikkua! Tämän päivän säästö siis 65 €.
Helppoahan minun on, kun voin mennä kysymään neuvoa parin korttelin päästä milloin tahansa (koskahan antavat minulle porttikiellon Humaciin?), mutta miten selviää vastaavista ongelmista joku, joka asuu kaukana kaikista Humaceista ja vastaavista ja on vain puhelin-helpdeskien varassa?
Susanna kävi ja keskustelimme kevään tutkimus-, raportointi- ja arviointiohjelmasta. On tosi hienoa, että hankkeesta syntyy rinnalla koko ajan hyvää arviointia, se innostaa ja motivoi myös meitä.
Liisa
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Hankkii avuliaalla ja napakalla toimintatavallaan luottamuksen | Asettaa vaatimuksia, syyllistää, ohjelmoi, puhuu luottamuksesta |
Luotsi siis näyttää esimerkkiä, toimii luottamuksellisesti, on avulias ja napakka. Hän ei puhu näistä asioista, saarrnaa sosiaalisesta pääomasta jne.. Vaikka näinkin on tullut joskus tehtyä - tosin vasta pyynnön jälkeen. Mutta missään tapauksessa luotsi ei syyllistä: miksi painoit tuota nappia, mikset tehnyt aikaisemmin, mikset..... Luotsi kiitää ja kehuu mieluummin: Olipa kiva, kun muistit, oh, näinkin opimme tuon asian, että kannattaa tallentaa...
Maija
Ettei tämä yhteiselo tietotekniikan kanssa kävisi liian yksinkertaiseksi, kerron että tänään olen taistellut hiiren kanssa, meillä on ollut parinmuodostusongelma. Hiireni on langaton ja tähän asti toiminut moitteetta, mutta tänä aamuna se ei suostunut yhteistyöhön. Koneeni löysi sen kyllä, mutta yhteyttä ei saatu muodostumaan.
Tein kakenlaiset konstit, sammutin jopa koneeni muutamaan kertaan, mutta ei vain hiiri liikkunut. Pistin koneen ja hiiren reppuun ja menin parin korttelin päähän Humaciin kysymään, mikä tässä nyt mättää? Onko ostettava uusi hiiri? Myyjätyttö ahersi jonkin aikaa koneen ja hiiren kimpussa ja oli jo myöntymäisillään siihen, että hiiri olisi rikki. Hän arveli, että "nörtimpi" myyjäkolleega voisi vielä katsoa hiirtäni, ja niinhän siinä kävi, että puhallusten, koputusten, ohjelmien sammutusten ja muiden konstien jälkeen hiiri alkoi liikkua! Tämän päivän säästö siis 65 €.
Helppoahan minun on, kun voin mennä kysymään neuvoa parin korttelin päästä milloin tahansa (koskahan antavat minulle porttikiellon Humaciin?), mutta miten selviää vastaavista ongelmista joku, joka asuu kaukana kaikista Humaceista ja vastaavista ja on vain puhelin-helpdeskien varassa?
Susanna kävi ja keskustelimme kevään tutkimus-, raportointi- ja arviointiohjelmasta. On tosi hienoa, että hankkeesta syntyy rinnalla koko ajan hyvää arviointia, se innostaa ja motivoi myös meitä.
Liisa
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Luotsin roolit ja vastuu talukosta ja pohdiskella, mitä se merkitsee Tietotaitotalkoiden luotsien kannalta.
Eka lainaus:
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Eka lainaus:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikka on työtoveri, hoitaa luotsin tehtävän ammatillisesti neutraalilla tavalla. Ei esimerkiksi osallistu työpaikan asioiden päivittelyyn, kun toiset sellaista harrastavat vaan auttaa eteenpäin ajattelulla ja provokaatioilla ulos noidankehistä. | Menee mukaan osallistujien tunteita herättäviin tarinoihin. Yrittää tulla hyväksytyksi vertaisena, vaikka toiset nimenomaan toivovat ulkokohtaisuutta, etäältä ymmärtävää ja tilanteisiin sopivalla tavalla puuttuvaa luotsausta. |
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Luotsin roolit ja vastuu talukosta ja pohdiskella, mitä se merkitsee Tietotaitotalkoiden luotsien kannalta.
Eka lainaus:
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Eka lainaus:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikka on työtoveri, hoitaa luotsin tehtävän ammatillisesti neutraalilla tavalla. Ei esimerkiksi osallistu työpaikan asioiden päivittelyyn, kun toiset sellaista harrastavat vaan auttaa eteenpäin ajattelulla ja provokaatioilla ulos noidankehistä. | Menee mukaan osallistujien tunteita herättäviin tarinoihin. Yrittää tulla hyväksytyksi vertaisena, vaikka toiset nimenomaan toivovat ulkokohtaisuutta, etäältä ymmärtävää ja tilanteisiin sopivalla tavalla puuttuvaa luotsausta. |
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Luotsin roolit ja vastuu talukosta ja pohdiskella, mitä se merkitsee Tietotaitotalkoiden luotsien kannalta.
Eka lainaus:
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Eka lainaus:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikka on työtoveri, hoitaa luotsin tehtävän ammatillisesti neutraalilla tavalla. Ei esimerkiksi osallistu työpaikan asioiden päivittelyyn, kun toiset sellaista harrastavat vaan auttaa eteenpäin ajattelulla ja provokaatioilla ulos noidankehistä. | Menee mukaan osallistujien tunteita herättäviin tarinoihin. Yrittää tulla hyväksytyksi vertaisena, vaikka toiset nimenomaan toivovat ulkokohtaisuutta, etäältä ymmärtävää ja tilanteisiin sopivalla tavalla puuttuvaa luotsausta. |
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Vuosi on vielä nuori
Maanantai 3.1.2011
Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaiseti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin
pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä - niinkuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tälläisia ihme-ihmisiäkin on?
Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.
Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen
Luotsin roolit ja vastuu talukosta ja pohdiskella, mitä se merkitsee Tietotaitotalkoiden luotsien kannalta.
Eka lainaus:
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
Eka lainaus:
| Toimii näin | Ei toimi näin |
| Vaikka on työtoveri, hoitaa luotsin tehtävän ammatillisesti neutraalilla tavalla. Ei esimerkiksi osallistu työpaikan asioiden päivittelyyn, kun toiset sellaista harrastavat vaan auttaa eteenpäin ajattelulla ja provokaatioilla ulos noidankehistä. | Menee mukaan osallistujien tunteita herättäviin tarinoihin. Yrittää tulla hyväksytyksi vertaisena, vaikka toiset nimenomaan toivovat ulkokohtaisuutta, etäältä ymmärtävää ja tilanteisiin sopivalla tavalla puuttuvaa luotsausta. |
Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.
Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puoli, kannustaa jokaisen osaamista.
Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen
Maija
